Se taisi olla Liisa, joka ensimmäisenä mainitsi sanan itsenäisyysjuhla.
Oli syyskuun aurinkoinen päivä ja istuimme Piccolon puutarhassa suomalaisten ystäviemme kanssa. Valittelin, että haluaisimme Mikon kanssa kiittää kyläläisiä, jotka ovat olleet meille todella ystävällisiä, mutta emme ole vielä keksineet miten.
Sitten Liisa sanoi itsenäisyysjuhla.
Tietenkin, hoksasimme. Pitäisimme Piccolon piazzalla 6. joulukuuta PIENEN tilaisuuden, jonne kutsuisimme ne ihmiset, jotka asuvat Fallossa myös joulukuussa. Siis muutamia. Korkeintaan kymmeniä.
Tarjoaisimme esimerkiksi piparkakkuja ja kuumaa mehua, koska ne pystyisimme Mikon kanssa hoitamaan melko huolettomasti.
- Meidän tytöt voivat askarrella siniristilippuja, ehdotti Liisa vielä..
Yksinkertaista, mutta samalla juhlavaa. Olin huojentunut.
Homma lähti lapasesta oikeastaan sillä hetkellä, kun kerroin Rossanalle ideasta.
- Ei onnistu. Kukaan ei tule, koska joulukuussa on kylmä. Meidän täytyy pyytää pormestarilta apua, ehdotti Rossana.
- Harkitaan, sanoi Mikko.
Pari päivää myöhemmin törmäsimme yläkylällä Fallon kulttuurivaareihin, jotka ilmoittautuivat Suomi-juhlaan.
Herrat olivat jo aloittaneet valmistautumisen: edellinen ilta oli mennyt Sibeliuksen kanssa.
- Harkinta-aika taisi päättyä juuri, sanoi Mikko.
- Täällä on maailman tehokkain uutiskoneisto, sanoin minä.
oli aika pyytää audienssia pormestarille.
Pormestarin huoneeseen mahtuu yllättävän paljon väkeä ideoimaan – ja todella paljon ideoita. Luulen, että meitä oli huoneessa ainakin seitsemän.
Eivätkä ideat olleet mitään pieniä ideoita. Vai mitä sanotte näistä:
- Juhla voidaan pitää Bar Sfarfallon edessä olevalla piazzalla. Pormestari voi hoitaa piazzalle niin ison teltan, että ihmiset mahtuvat syömään.
- Juhlassa voidaan tarjota sekä italialaisia että suomalaisia ruokia, jotka voidaan valmistaa Sfarfallon keittiössä.
- Tarvitaan Suomi-valokuvia.
- Tarvitaan musiikkia!
- Ja hei, tarvitaan joulupukki! Ehdottomasti tarvitaan joulupukki! Kyllä!
- Tarvitaan lippu.
- Tarvitaan juliste somea, sähkötolppia ja ilmoitustauluja varten.
Kohta yksi oli nopeasti sovittu.
Kohdassa kaksi ehdotimme Mikon kanssa, että voisimme tehdä karjalanpiirakoita.
(Olimme Virpin piirakkakoulussa vuosi sitten eikä piirakoiden leipominen muutamalle kymmenelle tuntunut mitenkään mahdottomalta.)
- Sopii, idearyhmä nyökkäili.
- Entä ruoka, kysyi joku.
- Ruoka?
- Täytyy olla myös joku lautaselta tarjottava suomalainen ruoka, ettei ihmisille tule sellainen olo, ettei juhlissa ole mitään syötävää. On lautaselta tarjottava italialainen ruoka ja sen lisäksi lautaselta tarjottava suomalainen ruoka.
- Puuh, sanoin minä.
- Palataan tähän, sanoi Mikko.
Kohdat 3-7 oli nopeasti käsitelty: hoituu.
Palaverin päätteeksi teimme vielä yhden kysymyksen:
Kuinka monelle ihmiselle teemme karjalanpiirakoita ja lautaselta tarjoiltavaa ruokaa?
- Kohta kahdeksan voisi olla ”tarvitaan joulun ihme”, sanoin Mikolle, kun seisoimme varttia myöhemmin ulkona.
- 200 on kyllä tosi monta, sanoi Mikko.
Jos Telian tuloksessa näkyy loka-marraskuussa yllättävä piikki, se on Piccolo Salvo. Täältä on nimittäin soitettu luurit kuumana uuaauuaa-puheluja ympäri Suomea.
Tähän tyyliin:
Miten nollabudjetilla hoidetaan ruuat 200 ihmiselle? Mistä löytyy joulupukki? Kuka kääntää julistetta varten tekstit suomesta italiaksi? Voiko nyt paeta? Minne? Äiti! Voisiko joku lentää tänne avuksi? Miten järjestetään koiranpennun matka Suomeen? Saisinko välillä vain heiluttaa kirvestä ja tehdä klapeja? Olisiko keitto hyvä? Mitä Suomeen kuuluu? Äiti! Kysyinkö jo, miten nollabudjetilla hoidetaan ruuat 200 ihmiselle? Kuka tämän rauniokasan korjaa, kun täällä etsitään joulupukkia?
Pieni itsenäisyysjuhla muuttui syksyn edetessä suureksi paniikiksi. Ja päivät risaiseksi hapuilemiseksi.
Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että lauma kasvoi kahdella koiranpennulla. Ja että aurinko katosi. Sen tilalle tuli yksi, suuri, kolea sadepilvi.
Työhuone oli kuin jääkaappi, kun kirjoitin sormet kohmeessa Googleen ”hernekeittoresepti 200 ihmiselle”.
Muistan, että pelkäsin eniten perheen ja ystävien katoamista, kun lähdimme Tampereelta Italiaan silloin joskus.
Viimeistään tämä älytön juhlaprojekti on osoittanut, että pelkoni oli turha. Vahvat, tärkeät, rakkaat siteet eivät katkea, vaikka välimatkaa olisi 3000 kilometriä.
Vai mitä tuumitte tästä:
Virpi, Ilkka, Päivi ja Markku lentävät Italiaan leipomaan karjalanpiirakat ja tuovat tullessaan äidin hoitamat puuroriisit ja piparkakut. Ruisjauhot meillä on.
Kaija ja Juha tuovat tullessaan lipun ja pukkiasun.
Kaija kokoaa Suomi-soittolistan.
(Laitamme sen sitten myös tänne, että kaikki pääsevät kuuntelemaan.)
Late ja Jari keräsivät Aamulehden valokuvista näyttelyn, joka ehtikin jo saapua, Annukka ja Make tuovat vielä muutamia lisäkuvia.
Isä lähetti postissa konvehdit ja sinappia.
Joonan hankkimat kuivaherneet (13kg) saapuvat Sarin mukana ensi viikolla.
Maikku Marchesta auttoi kääntämään kaiken tarvittavan suomesta italiaksi ja lupasi hoitaa kartat ja tietopaketit Suomesta.
Marita teki julisteen – ja saapuu Lean kanssa juhlaan, koska juhlan jälkeen Zappa matkustaa heidän mukanaan Kuorsumaahan.
(Unohdinko jonkun? Jos unohdin, pyydän anteeksi.)
Asia kerrallaan kaaos on muuttunut punaisiksi ok-merkinnöiksi.
Rossana kävi juuri piazzalla huutelemassa, että pormestari on valmis tekemään juhlasta FB-tapahtuman. Heilutin Tinzkun lähettämillä kämmekkäillä, että siitä vaan, hieno homma.
(Käsiä ei enää palele! Voi tätä iloa!)
Äiti soitti äsken, että tonttuasuun on löytynyt jo lakki ja paitakin järjestyy. Paketti Suomesta lähtee tänne ensi viikolla.
(Paikallinen tonttu check.)
Sadepilvikin. näyttää vaihtaneen paikkaa.
Tiedän, että tekemistä on vielä paljon, mutta piparkakkujakin enemmän minua rauhoittaa tieto siitä, että aivan pian olemme niiden ihmisten ympäröimänä, joiden kanssa olemme ennekin tehneet ihmeitä.
On hyvä hetki painua tekemään toviksi klapeja.
PS. Olette kaikki tervetulleita itsenäisyys/ystävyysjuhlaan, joka järjestetään lauantaina 9. joulukuuta Fallossa. Kyllä, lauantaina 9.12.2017. Juhla alkaa kello 10.
PS 2. Liisa hei, ne siniristiliput…
PS 3. Suomi-menu näyttää nyt tältä: karjalanpiirakoita ja munavoita, hernekeittoa ja sinappia, piparkakkuja ja konvehteja. Italialaisten osuuteen palataan myöhemmin.
Hei 2 isoa lippua tulee mun mukana 🙂
Mahtavaa!
Makaroonilaatikkoa ja porkkanaraastetta sitruunalla ja rusinoilla terästettynä. Luulisi uppoavan pastakansaan!
Oi hitsi, nyt rupesi tekemään mieli makaronilaatikkoa! Tästähän täytyy lähteä kauppaan…
Ja hei, vaikka laatikko ja raaste eivät ehdi näihin kemuihin, niin testaamme ne ehdottomasti naapureihin!
Voi miten saisin sinne näytille Juuso-karhun, Suomen kansalliseläimen, tekemää taidetta?
KYLLÄ! Mietitään. Keinot löytyy ihan varmasti! Meillä on kyllä karhuja, mutta ei Juusoa. Nyt vaan keksitään äkkiä konstit!
Huikeaa! Mahtavat tukijoukot teillä – innostuvat italialaiset ja tehokkaat suomalaiset ?
Saa nähdä, millainen kaaos tästä vielä syntyy… 😀
Teille on tulossa ihana juhla. 🙂
Luen mielelläni lisää, kun kerkiät näiltä järjestelyiltä, joita taitaa vielä riittää. Terveisiä Kaijalle!
Kerron terveiset! Toivon, että alkavalla viikolla on vähän enemmän aikaa kirjoittaa. Ainakin näissä kummallisuuksissa riittää raportoitavaa. 😀
Tullaan mieheni kanssa Napolista.Tarviiko täältä tuoda jotain? Tullaan muuten jo Perjantaina jos tarvitsee vielä 4 auttavaa kättä.Fb löytyy Merja Anneli Kouki nimellä.
Mahtavaa! Tosi kiva, että tulette! Ja kyllä, apukäsiä tarvitaan ihan varmasti! Laitoin sulle FB-pyynnön. Tervetuloa!
Moi! Kuulostaa ja jopa tuntuu hienolta. Tummuvassa Italian illassa karjalanpiirakat ja munavoi, taivaallinen kokemus. Itse innostuimme ja keitimme riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa ja päälle jouluglögiä keratorttujen ja juhla oli valmis syöjiä kerty ca 100 ja kaikki nauttivat. Ilta päättyi joululauluihin!
Mutta hernekeittp kera sinapin ja ajatteleppas pannaria hillon ja kermavaahdon kera.
Olette loistavia ja ydtävänne samoin. Hyvää itsenäisyysjuhlaa!
Jussi. , vaimo ja koirat Torreblancasta
Hyvää itsenäisyysjuhlaa myös teille, Jussi&vaimo&koirat Torreblancasta! Vielä joskus me päästään matkaan täältä Fallosta ja tullaan moikkaamaan teitä!
Pannariin emme taida tällä kerralla venyä, mutta vuosi se on myös 2018…
No tuohan oli jo heti alkuun arvattavissa, ettei mitään pientä glögijuhlaa ole tiedossa ?Asioilla on onneksi tapana järjestyä ja ihan mahtavasti näyttääkin järjestyvän. Ja hei teillä on ne ihanat kyläläiset mukana touhussa, eivät varmasti jätä teitä pulaan! Aivan mahtavaa juhlistaa satavuotiasta Suomea noin komeasti, häntä pystyyn vaan! Hyvin se menee.
Talkoohenki on kyllä ihan mielettömän hieno asia! Olisimme todella isossa pulassa, jos kaikki tyypit eivät olisi niin mukavia ja avuliaita. Kiitos kannustuksesta!
Ja olet kyllä ihan oikeassa siinä, että olisi pitänyt heti tajuta ”pienen juhlan miina”…
Ihan mahtava juttu, kertakaikkiaan??
Olen hengessä mukana ja odottelen päivitystä plogiin?
😀 Kiitos! Eiköhän tämä kirjoittaminenkin taas suju, kun hommat on saatu rullaamaan! Mikolla tosin aika menee myös pentujahtiin, vaikka Vaari auttaakin innokkaasti…
Aikun oisi ihana olla siellä silloin <3
Tervetuloa! Mitä enemmän väkeä, sen paremmat bileet! 😀
Mahtava itsenäisyysjuhla teille on tulossa. Ja mikä talkooporukka! Olisi hienoa olla mukana ja 100-vuotiasta Suomea kannattaa juhlia. Astuitte kyllä tosi järeään miinaan? Mutta mistä ei suomalainen selviäsi: ei solekko tehä?
Toivon, että joskus oppisin näkemään nämä erilaiset miinat – tosi lienee turha toivo! ? ? ?
Luotan silti tuohon: ei solekko tehä! Ja talkooporukka on kyllä kerrassaan huima!
Ihana yhteishenki! Kuulostaa niin kivalta, voi jospa oisin saanut olla mukana.
Meillä meni monen monta joulukuuta Pescarassa ja sittemmin Saksaan muutettuamme täällä pari viimeistä.
Pescarasta käsin, siellä asuessamme tutustuin muutamiin seudun suomalaisiin, mutta tuo kylä-tunnelma ja se jokin ehta paikallisten aitous puuttui.
Kohta on kulunut jo kymmenen vuotta viimeisimmästä joulusta Suomessa, juhlavuoden kunniaksi matka sinne siis.
Olen joitakin kertoja joutunut kestitsemään italialaisen anoppini ystäviä joulun tienoilla ja kerran tein luumutäytteisiä joulutorttuja.
Ne menivät ennakkoluuloisille ja jokseenkin nirsoille rouville, kuin kuumille kiville ja tilasipa yksi niitä tyttärensä putiikin avajaisiinkin.
Jos teillä siis ilmenisi tarvetta vielä laajentaa Suomi-menyytä, tuossa yksi takuumaistuva hitti. Vaikka teillä ”vähän” kasvoi tuo tapahtuma alkuperäisestä, hyvällä mallillahan se näyttää jo olevan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Niin on inspiroivaa yhteen hiileen puhaltamista, jottahan se on Fallossa poikettava seuraavalla Abruzzon visiitillä.
Hyvää juhla-päivää ja entistä parempaa, sekä antoisampaa tulevaa vuotta!
Terveiset Baden-Badenin kupeesta,
Johanna, Piero, Stefano ja Nicolas
Kiitos kovasti!
Me otetaan nuo joulutortut seuraavaksi projektiksi – epäilen nimittäin vahvasti, että sellainen tulee, jos tästä selviydytään. 😀
Ja todellakin: tervetuloa Falloon! Tämä on aika metka paikka.
Olen tässä viime päivinä hieman haikaillut jouluksi Suomeen. Saa nähdä, mihin loppujen lopuksi päädymme.
Kiitos vielä ja terveisiä teille kaikille!
Suomijuhlat Abruzzossa – mahtavuutta!
Tulemme käymään Alannossa jossa toinen kotimme 1.-6.12 joten jos jotain tarvitsette vielä silloin Suomesta niin onnistuu kyllä.
T.Nina
Mainiota! Kiitos! Voisin vaikka laittaa sulle sähköpostia. Tai löydänkö sut facesta?
Voi sentäs mihin jouduitte.. Ja ne karjalanpiirakatkin mikä homma. Mutta suomalainen kyllä päättäessään leipoo vaikka hiekkahentusia. (kauheampia tehtäviä ikinä ne, muisto kouluajoilta)
Hernekeittoa minäkin olisin ehdottanut, ajattelin sitä jo ennen kuin luin blogisi loppuun ja näin, että siihen päädyitte! Tosin sen kanssa mietin jo suomalaista ruisleipää joko ylöjärveläistä Aallon tai sitten ihan Jälkiuunisellaista. Postissa tai kuriirilla ehkä olis sinne saanut. Mietin jopa, että kai Italiassa voita on. Mutta hyväähän se on tuo karjalanpiirakkka, suorastaan erinomaista. Tosin kun meillä oli kerran espanjalaisia vieraita he eivät niitten päälle ymmärtäneet ollenkaan. Mutta he olivatkin epsanjasta!
Hyvää pikkujouluaikaa sinne Falloon!
Meillä on kyllä aika vahva taipumus joutua todella omituisiin pinteisiin – tähän asti ollaan aina selviydytty nippanappa ja toivon todella, että myös juhlien kanssa kaikki sujuu. Olisin kyllä melkoisessa paniikissa, jos ystävät eivät rientäisi avuksi. Nyt tuntuu paljon turvallisemmalta, vaikka töitä on kyllä edelleen luvassa.
Me oltiin vähän unohdettu koko leipäasia, mutta kuulin juuri, että anoppi oli laittanut leipien kanssa töpinäksi. 😀 Katsotaan, mitä tapahtuu.
Juhlien valmistelu kuulostaa hyvältä! Olen Kaijan koulukaveri ja hänen Fb sivujensa kautta seurannut teidän elämäänne siellä. 80-luvulla Italiassa reilatessa syttyi rakkaus siihen maahan ja kulttuuriin. Kaikkea hyvää teille ja ihania juhlia!
Kiitos! Ja tervetuloa juhliin!
Juuri nyt on sellainen tunne, että järjestelyt ovat jokseenkin hanskassa, mutta epäilen, että kyseessä on harha. 😀
Hauskaa juhlaa! Btw kiitä Samia pukkiasusta ?
Kiitos! Tulossa on komea kuvakavalkadi, jossa esiintyy myös Samin pukkiasu! Lisään Samin myös postaukseen. Arvasinkin, että unohdin jotain…
Riemastuttavaa luettavaa näin kaamoksen alla. Varmaan ikimuistoiset julat tulossa.
Toivotaan näin! Ja peukut pystyyn, että keli on hyvä. Vesisade voi vielä tuhota kaiken!
Kiitos kivasta viestistä!
Voi hyvänen aika, mikä härdelli ???. Ja arvasihan sen heti postauksen alussa, ettei juhlista tule pientä & intiimiä, vaan fallolainen kansanjuhla ?⛄??♀️??????????☕?????????????✈???????
Ystävät ovat ihania. Olen hengessä mukana ja varma siitä, että juhlasta tulee superhuiskee ja ikimuistoinen! ????????????
Kiitos! Yritän sitkeästi torjua paniikkia tekemällä puita! Vaarilla riittikin eilen naurettavaa, kun NAINEN heiluu kirveen kanssa.
Tinzku, sulla on edelleen parhaat hymiöt!
Ihanat pikku bileet teillä tulossa. Voi vaan kuvitella mikä tunnelma siellä on?. Ette mitenkään saa juhlaa livelähetyksenä meille kotomaahan jääville…. Ajatuksissa kyllä täysillä mukana!
Kiitos! Luulen, että Marita ottaa kunnon kameran mukaan eli eiköhän juhlasta ole luvassa myös videoita.
Eipä noihin kommentteihin enää mitään lisättävää löydy?. Että pienet Suomi-juhlat, kulkevat varmaan legendana ainakin seuraavat sata vuotta?????. Fazerin vihreät kuulat ovat myös tosi herkkuja, tuleeko teille niitä?
Kyllä, pienet Suomi-juhlat. Huoh. En edes uskalla laskea, montako päivää tässä on jäljellä… 😀
Vihreitä kuulia ei hoksattu, mutta otetaan ne listalle seuraaviin juhliin! Kiitos vinkistä!
Hienoa, että kylässänne on pormestari ja vieläpä tarmokas. Olen nimittäin surulla seurannut erästäkin italialaista kylää, joka vuosi vuodelta vain surkastuu. Vielä kymmenen vuotta sitten piazzalla kävi vilkas hyörinä. Kunnantalolta tuli baariin kahvitilauksia solkenaan. Tarjoilija mustissa hyvi prässätyissä housuissa ja hohtavan valkoisessa paidassa mirri leuan alla kiikutti niitä hopeatarjotin olalla torin yli minkä kerki. Kotirouvat hakivat fornosta suolatonta, ja ah niin rapea ja kovakuorista, mutta sisältä pehmeää ja valkoista leipää. Vaihtoivat samalla päivän kuulumiset. Sikäläiset vaarit tarkkailivat elämää kylän kaivolla ja pelasivat korttia läheisessä lehtimajassa. Pienehkössä ruukkutehtaassa vaivattiin savea ja poltettiin ruukkuja ja uurnia. Kirkko tarjosi sielunhoitoa ja viilennystä helteisinä heinäkuun päivinä ja muulloinkin.
No, nyt kunnantalo on kiinni. Kaupungin oranssiliiviset työntekijät kaartavat piazzalle Apellaan ja pitävät taloa jonkinlaisena varikkona. Kirkon ovet ovat tiukasti lukossa. Forno ja terracottatehdas, – molemmat on suljettu. Samoin lastentarha. Kukaan ei enää istuskele kaivolla, ei pelaa korttia. Baari sinnittele joten kuten. Yleisellä ilmoitustaululla on vuorolista, josta jokainen kynnelle kykenevä voi varata itselleen parhaiten sopivan kadunlakaisuvuoron.
Kaupungin muurin keskiaikainen vartiotorni siihen liittyvine rakennuksineen on myynnissä. Kylässä elää toivo, että joku ostaisi ja tekisi paikalle vaikkapa loistohotellin. Sitä odotellessa voi muistella koko kylän asukkaiden järjestämää unohtumatonta pitkien pöytien herkullista kesäillallista.
Jos erentyy kysymään montako asukasta kaupungissa asuu, saa vastauksen troppo poco, liian vähän.
Saluti !
Onpa ikävää! Mikä kylä tämä sun kylä on?
Meillä on kyllä erittäin reipas meininki täällä Fallossa, vaikka asukkaita on enää vain vähän verrattuna kylän parhaisiin päiviin. Baarikin jaksaa pitää ovensa auki ja kampaajalle pääsee kolmena päivänä viikossa. Lihakauppa sulki ovensa viime vuonna, mutta sekin on auki metsästysaikana. Kesällähän täällä on suorastaan hurja meno, mutta yllättävän paljon ihmisiä näkyy myös näin joulukuussa.
Pitäiskö meidän kuitenkin lisätä täältä vielä ruokalistalle mustaa? Jos joku vaikka kaappais yhden matkalaukullisen vakuumiin pakattua Tapolaa? Helppo tarjota vaikka grillissä lämmitettynä…
Tapolan musta olisi kyllä ollut mahtavaa. Nyt saadaan paikalle Salvatore, joka tuo makkarat Napolista. Ensi kerralla mustaa! Ja poronkäristystä. Ja korvapuusteja!
Ihanat juhlat teille onkin tulossa.Kiva kun olit laittanut sen juhla ilmoituksenkin tänne blogiin.Minä lähetin sen ystäväperheelle Cepagattiin.Palaute oli ,että Wauu.Joten ehkä Chiarakin löytää sinne teille .Voikaa te siellä hyvin ja pysykää terveenä..Terveisin Anu Ilomäki
Kiitos! Toivomme, että Chiara löytää meidät! Tänään selvisi, että pormestari on hankkinut myös Suomi-Fallo -tarroja!!!!