Jos asiat olisivat sujuneet suunnitellusti, koirapoika Zappa tutustuisi parhaillaan Kuorsumaan maisemiin ja uuteen parhaaseen kaveriinsa Hamletiin.
Jos.
Laskekaapa kuvassa olevien valkoisten koiranpentujen määrä Piccolo Salvossa tänään:
Aivan oikein, niitä on kaksi.
Sattui nimittäin sillä tavalla hassusti, että eläinlääkäri iski molempiin koiranpentuihin sirutuksen yhteydessä rabies-rokotteen. Ja sehän tarkoitti sitä, että Zappa joutui kolmeksi viikoksi matkustuskieltoon.
Ei siis mitään asiaan lentokoneeseen ennen varoajan päättymistä.
Asiaa ei auttanut yhtään, vaikka vinguimme Mikon kanssa lääkärillä, että lentoliputkin jo on, ei helkkarin helkkari, tämä ei nyt mene ollenkaan suunnitellusti, miksi saimme puhelimessa ihan erilaiset ohjeet….
Onneksi Kuorsumaan väki on huumorintajuista porukkaa. Niinpä Marita hankki uudet liput ja matkustaa hakemaan Zappan joulukuussa.
Sillä aikaa me yritämme opettaa kahdelle roikaleelle käytöstapoja. Luulen, että Rosin mielestä emme ole onnistuneet kovin hyvin.
Vai mitä sanotte tästä:
Työmaalla tilanne on se, että kivimuurin viimeistely odottaa nyt hiekkaa.
Kivimuuri on jotenkin sellainen rakennelma, että se kertoo tästä touhusta ihan kaiken:
- Hiekka loppuu. Tarvitaan uusi kuorma.
- Ei tarvita kuitenkaan sitä, että rautakauppias lähettää hiekkakuorman matkaan liian isolla autolla, joka ei mahdu ajamaan edes lähelle Piccoloa vaan pudottaa hiekat alakylälle. (Viimeksi kahden hiekkakuution raahaaminen alakylältä Piccoloon kesti kolme päivää.)
- Ilahdutaan, kun naapuri lupaa hakea kylän rautakaupasta hiekkaa motozappallaan, jolla pääsee Piccolon piazzalle asti.
- Kuullaan, että kylän rautakauppa on ehkä sulkenut ovensa lopullisesti, koska Veljekset Dianan se meidän kylän veljes on heittänyt henkensä. Luonnollisesti naapurin motozappalla ei ole asiaa viereiseen kylään.
- Palataan tilanteeseen, jossa hiekka joudutaan ehkä sittenkin tuomaan viereisen kylän Veljekset Dianan elävän veljeksen kaupasta.
- Päätetään odottaa viikko, koska kukaan ei lopulta ole aivan varma siitä, onko oman kylän Veljekset Diana entinen Veljekset Diana vai avaako se vielä ovensa – tai voisiko jopa tulossa olla jonkinlainen loppuunmyynti.
(Jännitän myös vähän sitä, muuttuuko naapurikylän Veljekset Diana Veli Dianaksi, jos veljeksiä onkin nyt vain yksi. Veli Diana kyllä kuulostaa enemmän munkilta kuin rautakauppiaalta…)
Työmaalla on siis tällä viikolla keskitytty puutöihin, sillä Tonino toi meille kuormallisen rankoja ja pöllejä, joille Mikko on ensin näyttänyt moottorisahaa ja sen jälkeen kirvestä.
Toivomme, että puut ehtisivät kuivua kevääksi.
Vaari on toiminut uutterana valvojana, joka tietää nyt, että suomalainen kirves on parempi kuin amerikkalainen kirves.
Saimme pöllien mukana myös uusia asukkaita. En tiedä, mitä ne ovat, mutta ne eivät näytä mukavilta – enkä missään tapauksessa halua nähdä ainuttakaan niistä sisätiloissa.
Kas tässä:
Paras työmaauutinen tältä viikolta kantaa nimeä Vesa & Sari Muikku.
Saimme nimittäin yhdeksi päiväksi Toscanasta kylään Vesan ja Sarin, jotka ovat asuneet Italiassa jo vuosia. Vesa on rakennusalan ammattilainen, joka tuntee nämä italialaiset kivikasat.
Olin todella helpottunut, kun hän ei esimerkiksi sanonut, että
a) Projektinne on toivoton.
b) Muuttakaa heti pois, talot sortuvat hetkenä minä hyvänsä.
c) Ette kai ole vakavissanne.
Päinvastoin. Saimme roppakaupalla lisää uskoa tekemiseen, sillä Vesan mukaan Piccolo on ihan kunnostettavissa – eikä hän myöskään nähnyt mitään estettä sille, että yritämme tehdä mahdollisimman paljon työtä ihan itse.
Ohje kuului: rupeatte vain hommiin. Siis sellaisiin hommiin, joita saa tehdä ilman lupia.
Nyt meillä on siis ihan konkreettisia vinkkejä siihen, miten asioita kannattaa tehdä, ja missä järjestyksessä asioita kannattaa tehdä.
Lisäksi Vesa oli jo laittanut meille hakuun hyvän geometran.
(Geometra on siis se ihminen, jonka kanssa Italiassa syöksytään epätoivoon ja taloudelliseen katastrofiin tai tullaan erittäin onnellisiksi. Siis mies tai nainen, joka hoitaa lupa-asiat kuntoon, piirtää tarvittavat kuvat ja valvoo, että kaikki tehdään suunnitellusti, oikein ja kaikinpuolin laillisesti.)
Vesan ja Sarin käynti myös vahvisti asian, jota olimme jo Mikon kanssa miettineet:
Jos saamme luvat kuntoon, kunnostamme ensimmäisenä nelostalon ja teemme vitostalosta siihen vessan ja kylpyhuoneen.
Periaatteessa työt voisivat alkaa heti keväällä, jos todellakin löydämme hyvän geometran ja paperiasiat sujuvat.
Talvella harjoittelemme muuraamista ykköstalon sisällä, tyhjennämme kolmosen kuonasta, kaivamme nelosen ja vitosen pohjat ja putsaamme talojen seinät kasveista ja muusta ylimääräisestä.
Murattiin ei onneksi tarvitse koskea, sillä Vesan mukaan muratti on kasvanut osaksi kantavaa rakennetta ja sen poistaminen tässä vaiheessa heikentäisi seiniä.
Heh. Asioita, joita ihminen ei ehkä haluaisi kuulla…
Suomalaiset ovat viime viikkoina myös niittäneet melkoista mainetta kylällä. Siis hyvällä tavalla. Kiitos siitä kuuluu Tuulalle ja Pertsalle.
Tuulalla ja Pertsalla on talo muutaman tunnin ajomatkan päässä meiltä. Heille oli remontissa jäänyt käteen ylimääräinen uuni, jota he ystävällisesti tarjosivat meille.
- Suomalaiset ovat kyllä uskomattoman hienoa porukkaa, äimisteli Rossana, kun kerroin, että Tuula ja Pertsa antoivat uuninsa meille ihan hyvää hyvyyttään yhdessä valopetroolilla toimivan lämmittimen kanssa.
Oli aika hienoa sanoa, että niin kyllä ovatkin.
Vau. Koko ajan tapahtuu. Mikko näyttää yhdessä kuvassa ihan koirapainonnostajalta tai joltain sen tapaiselta. Kiva että saatte uskonvahvistusta sellaisilta, jotka ovat käyneet vastaavan revohkan läpi. Toivotan kovasti taas tsemppiä ?????♀️??♀️????????
Totta! Se näyttää koirapainonnostajalta! Sitä ennen se näytti sprintteriltä, kun se paahtoi ylämäkeä noiden jääkarhujen perässä. 🙂
Kiitos taas mukavasta viestistä ja kannustuksesta! Ihanaa saada näitä viestejä! Plus sulla on ehdottomasti parhaat emojit! En edes yritä päästä samaan. 🙂
Ihana kun saa taas lukea mitä teille kuuluu. Malttamattomana Aina odotan että tulisi sunnuntai ja uusi blogipäivitys. Mielelläni lukisin uutisia joka päivä. Ihanan aurinkoisia kuvia ja koiruudet, ah niin perinpohjin italialaisia karvakuonoja. Hyvää remontti-intoa teille!
Kiitos mukavasta viestistä! Yritän tästä lähtien kirjoittaa ainakin muutaman kerran viikossa. Tapahtumia ja sattumuksia tuntuu ainakin riittävän. Nyt ollaan lähdössä Lancianoon anomaan koiranpennuille passeja. Pidä peukkuja!
täyttä elämää teidän asuminen siellä kaukana, elukka koppiainen on ehkä tukkijäärä ,oletteisin en tiedä sata varmaa siitä ,vois googlettaa sitä.. Oikein odotan kirjoitustanne sieltä kuulumisia kuin kirje saapuisi .kiitos,että saan seurata elämää siellä.
Kiitos kivasta postistasi! Sehän tosiaan voisi olla tukkijäärä. Googletin vähän kuvia ja samanlaiselta tyypiltä näyttää.
Hieno seurata tätä teidän projektia. Nostelen teille virtuaalista hattua päästä sohvallani näitä juttuja lukiessani. Kaikkea hyvää sinne projektinne äärelle!
Moikka! Ja kiitos tsempistä! Ota sohvasta kaikki ilo irti! Täälläkin on välillä haaveiltu sellaisesta pehmustetusta istuimesta. 🙂 Terveisiä myös Mikolta!
Kirveenterällä oleva ötökkä näyttää jonkinsortin jäärältä, joidenka toukat rouskuttavat puuta. Onneksi teillä on kivitalo.
Sama ajatus kävi mielessä heti kun näin nuo kaverit. Onneksi on kivitalo! Tosin juuri nyt kivitalo on aika vilpoisa vaihtoehto… Nimimerkki. Unohdin päiväksi ovet auki ja sitten alkoi sataa.
Aina sattuu ja tapahtuu, parempi se kuin päinvastainen systeemi. Ei tommonen sarvijaakko tai jäärä ole vaarallinen. Suomessakin niitä on mutta täkäläiset pöllit ovat sitkeitä, karuja ja pahamakuisempia kuin sikäläisessä ilmastossa. Siksi niitä siellä on enemmän.
Eivät ne sisätiloissa viihdy jos vahingossa sinne joutuvat.
Terkkuja koirille ja vaarille, sekä sisua ja puhtia teille. Täällä on pimeyttä ja kuraa joten on piristävää lukea kuulumisia ainakin vähän erilaisesta ympäristöstä.
Totta, parempi että tapahtuu liikaa kuin liian vähän. Luulin kyllä, että talvea kohti elämä vähän rauhoittuisi, mutta höpsis – ja hyvä niin.
Täälläkin pimeys hiipii paikalle joka päivä vähän aikaisemmin. Nyt alkaa jo puoli kuuden aikana olla niin hämärää, ettei eteensä näe. Päivisin kyllä on lämmintä ja kaunista, jos ei satu olemaan sadepäivä. Enimmäkseen lämpötilat huitelevat edelleen päivisin 20 asteessa. Ja ruska, sekin täällä on. Täytyykin laittaa siitä pian kuvia blogiin!
Kerromme terveiset Vaarille ja paljon terveisiä meiltä kaikilta sinne!
No ei tule teillä aika pitkäksi. Kokonaisuudesta tulee varmaan todella upea – joskus??.
Tuo on hieno kuva, jossa Kimmo kantaa ”hiirulaisia”. Auringon säteet saavat kiveyksen näyttämään ihan marmorilta.
Hyvä, että pojat saivat tärkeän rokotuksen. Zappastahan tulee sitten Hamletin perheelle varsinainen joululahja.
Minä täällä opiskelen kansalaisopistossa italiaa ja keittelen välillä mutteripannulla espressoa?. Pitäähän sitä itselläkin pieni pala Italiaa olla.
Tsemppiä ja rapsutuksia, terkut vaarille. Mahtaakohan hän ymmärtää millainen julkkis hänestä on tullutkaan…!!
Mä en vielä tähän päivään mennessä ole oppinut keittämään mutteripannulla kahvia, joka kelpaisi juotavaksi. Väittävät, että napolilaiset keittävät maailman parasta mutterikahvia – kävin jos kyselemässä naapureilta, josko voisivat opettaa. Jos sulla on joku niksi, kerro ihmeessä.
Luulen, että Vaari ei ihan tiedä julkkisominaisuuttaan, vaikka me kyllä kerrotaan aina kaikki terveiset. 🙂
Mä taidan olla niin kaikkiruokainen kahvin suhteen etten edes huomaa jos on huonoa, ainoastaan laiha kahvi on kamalaa. Totta, ettei mutteripannulla samanlaista tule kuin italialaisista kahviloista saa, mutta kai se on vähän kahvilaadustakin kiinni. Niksiä en osaa valitettavasti kertoa, joka kerta tulee erilaista?. Meillä on vielä paljon Italiasta ostettuja Coopin espressokahveja, 100% Arabica on ihan bueno.
Lykkyâ tykö,teette arvokasta työtä,onnea ja rauhaa! Kirveen terällä on ehkä blatta,kanojen ja kukkojen herkkua.
Kiitos! Ja mehän viedään öttiäiset Toninon kanoille testattavaksi ja mahdolliseksi juhla-ateriaksi!
Kuvien öttiäiset lienevät johonkin sarvijääriin kuuluvia kovakuoriaisia. Tämä siis aivan maallikon hakuammuntaa eikä siis millään tavoin luotettava lähde.
Maallikon hakuammunta on täällä erinomaiseksi havaittu tapa, jota sovelletaan aika moniin asioihin!
Tsemppiä raksaprojektiin ja peukku Vesalle.
Kiitos!
Vesan tietotaito on meillä testattu ja hyväksi koettu, 7 vuotta Vesan kanssa hyvässä ja pahassa remonttia tehty, loppusuoralla ollaan, suoran pituudesta ei tosin tietoa…. maailman ihanimmat hiirulaiset (topolini???) nuo veljekset ??
Vesa oli kyllä mahtava tyyppi!
Ja hiirulaiset… ne tuhoaa kaiken! Viime yönä toinen keksi, että ihmisten välissä tyynyllä on kiva ja lämmin nukkua. Siinä se sitten kuorsasi makeasti eikä todellakaan siirtynyt, vaikka kuinka yritin hellästi töniä. Parhaillaan hiirulaiset ottaa päivänokosia – jaksavat sitten taas riehua.
Hei, oletko huomannut, että sivujesi Instagram-linkki ei toimi? Tulee ilmoitus: ”Tämä sivu ei ikävä kyllä ole käytettävissä.
Seuraamasi linkki voi olla virheellinen tai sivu on voitu poistaa.”
Mukavaa syksyä ja kiitos kivoista kirjoituksista!
Voi kiitos! Tein jotain muutoksia jokin aika sitten ja olen ilmeisesti onnistunut hyppäämään jonkun teknisen härpäkkeen ohi. Käyn heti tutkimassa tilanteen ja korjaamassa virheen.
Kiitos kovasti, kun laitoit viestiä!
Nyt pitäisi toimia! Olin unohtanut sinne vanhan instatilin linkin. Kiitos vielä kovasti ja mukavaa viikkoa!
Olen seurannut näitä elämänmakuisia kuvauksia ensin innostettuna, nyt jo pitkään innostuneena. Kuinka kävikään – lähden Maritan mukana noutamaa Zappaa Kuorsumaahan ja viettämään itsenäisyyspäivää Falloon.
Kerrassaan loistavaa! Tervetuloa! Me jo odotetaan kovasti!
Instaan en vieläkään tätä kautta päässyt. FB:ssa oleva linkki kyllä toimii.
Kiitos kaikista kertomuksista, kommelluksista ja koiruuksista!
No hitsiläinen. Meillä näyttää, että myös insta-linkki toimii. Soitin myös parille kaverille Suomeen ja pyysin testaamaan – heilläkin toimii. Yritän etsiä vian!
Kiitos, että olet hereillä tämän kanssa! Ja kiitos kivasta palautteesta! Terveisiä täältä sade&sumupilven keskeltä!
Rosi-rouvan ilme kertoo kyllä tasan kaiken ? – tsemppiä hänelle! Ja kanat varmaan innostuivat jos saitte kiikutettua öttiäiset heille. Muistan miten meidän kanaset kaakattivat ilosta kun löysimme vanhoista pölkyistä michelin-ukon näköisiä (ja kokoisia) toukkia.