Joulu juhlista runsain

Joulu ilmestyi täällä kauppoihin heti, kun pyhäinpäivän kurpitsoista ja noitahatuista oli selvitty.

Täydellä tohinalla juhlavalmistelut alkoivat 8. joulukuuta, jolloin katolisen kirkon perinteen mukaan Italiassa vietetään Neitsyt Marian perisynnittömän sikiämisen juhla­päivää (Conceptio immaculata).

Kaikille 8. joulukuuta ei ole uskonnollinen juhlapäivä vaan silloin tuodaan kuusi sisään, koristellaan se – ja laitetaan jouluvalot vilkkumaan.

Meillä on ollut melkoinen työ pysyä kärryillä näissä kaikissa italialaiseen jouluun liittyvissä kuvioissa.

Kaiken ymmärtääkseen pitäisi olla perillä paitsi katolisen kirkon historiasta myös uskonnollisten perinteiden maallistumisesta, kansanperinteestä ja vanhojen ja uusien tapojen sekoittumisesta.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka La Befana, jossa yhdistyy ihan kaikki amerikkalaisista joulusukista alkaen.

La Befana

Muistan miettineeni jo vuosi sitten, että miksi ihmeessä joulun aikaan kaikkialle tuntuu lentelevän pahasti pääsiäisnoitaa muistuttavat täti.

Selitys tulee tässä:

Itämaan tietäjät olivat matkalla Jeesus-lapsen luo, mutta hukkasivat jossain vaiheessa tähden. He pysähtyivät kysymään tietä naiselta (Befana), joka oli parhaillaan luutimassa lattiaa.

Tietäjät pyysivät Befanaa mukaansa, mutta Befanapa ilmoitti napakasti, että älkääpäs höpsikö, ei tästä mihinkään Jeesuksen jäljille pinkaista.

Koska on nämä kotityöt.

Myöhemmin Befana hoksasi, että ei hitsipilli, muutti mielensä, hyppäsi luudalle ja lähti lentäen tietäjiä ja Jeesusta.

Myöhäistä mikä myöhäistä. Niinpä Befana lentelee edelleen etsimässä tietäjiä ja Jeesusta – ja ripottelee siinä matkallaan lahjoja kaikille kilteille lapsille. Tuhmat saavat hiiliä eli lakritsia.

Joulusukkiin.

Loppiaisena.

Befana on tietenkin saanut rinnalleen joulupukin, joten hyvällä säkällä Italiassa saa lahjoja sekä jouluna että loppiaisena.

Ruoka

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että ruualla on todella iso rooli italialaisessa joulunvietossa.

Perinteisesti aattona syödään kalaa (uskonto), joulupäivänä siirrytään sitten liharuokiin. Aattopöydästä saattaa puuttua pasta, mutta joulupäivänä se kuuluu takuuvarmasti ohjelmistoon.

Jouluun kuuluvat myös pähkinät, viikunat, mantelit, päärynät, omenat, suklaa, prosecco… Aika samalla tavalla kuin meillä Suomessa, mutta runsaammin.

Törmäsin Facebookin Italian suomalaisten ryhmässä kiinnostavaan keskusteluun, jossa kerrottiin erilaisista ruokaan liittyvistä perinteistä.

Jossain tarjotaan jouluna 13 ruokalajia (Jeesus ja apostolit), jossain katetaan pöytään yksi tyhjä paikka (Jeesus tai kuollut perheenjäsen)…

Aika yleistä on myös se, että jouluna syödään muovilautasilta. Tosin silloin ne ovat tavallisten valkoisten sijaan punaisia…

Selitys on yksinkertainen: kukaan ei halua tiskata.

Toivoisin silti, että italialaisten syvä rakkaus kertakäyttöastioihin (ihan aina) jäisi nopeasti jonnekin historiaan.

Seimet

Pidän kovasti tästä perinteestä.

Monissa kodeissa seimi kuuluu asiaan. Maria, Joosef, lampaat ja muut asetetaan paikoilleen hyvissä ajoin, Jeesus-lapsi ilmestyy paikalle jouluna, tietäjät loppiaisena.

Monissa kylissä on myös seiminäytelmiä.

Harkitsin hetken, että Piccoloonkin hankittaisiin seimi, mutta tuuperruin valikoiman runsauteen heti ensimmäisen kaupan hyllyllä.

Kuulin jostain, että seimeen voi lisätä myös muita kuin raamatullisia hahmoja – esimerkiksi suosikkijalkapalloilijansa…

Maria, Joosef, paimenet, lampaat, Jeesus, Francesco Totti…

Valot

Jos ihminen on taipuvainen migreeniin, kannattaa vältellä italialaisia kauppoja joulun alla.

Täällä valoissa ei varsinaisesti säästellä.

Ja valot, niiden täytyy tietenkin vilkkua.

Meillä Piccolossa on parvekkeella Kaijan ja Don Sihdon kesällä tuomat rauhalliset ja kauniit puutarhavalot, jotka eivät vilku vaan valaisevat sillä tavalla rauhoittavasti.

Piccolo on selkeästi kylässämme se ”pula-ajan versio”, vaikka Fallossa ei ole oikeastaan sorruttu sellaisiin ylilyönteihin kuin monissa muissa paikoissa.

Muutamilla parvekkeilla toki vilkkuu ja välähtelee, mutta oikeasti meillä on rauhalliset ja kauniit valot.

Kiipeilevät pukit

En totu millään tähän italialaisten erikoisuuteen: kiipeileviin pukkeihin.

Tulee aina vähän karmiva olo, kun jostain nurkan takaa ilmestyy tikkailla roikkuva pukki.

Vähän kuin punanuttu olisi lähtenyt murtohommiin. Tai tirkistelemään.

Miettikää: nukutte rauhassa, kunnes havahdutte siihen, että ruudun takaa kurkistaa parrakas mies. Reppu selässä.

Piccolon joulukuusi

Meillä Borgo Valle Vecchialla pidättäydytään tänä jouluna aika pelkistetyssä tyylissä.

Tykkään supisuomalaisesta kuusestamme tosi paljon. Saimme sen pari vuotta sitten ystävältäni Katjalta.

Luulenpa, että jatkamme tämän kuusen kanssa myös ensi vuonna tai otamme korkeintaan mallia kulttuurivaarien kuusesta.