On työkaluja ja sitten on Työkaluja.
Sitten on ihmisiä, jotka sanovat käyttävänsä työkaluja – ja on ihmisiä, jotka sanovat tekevänsä yhdessä Työkalunsa kanssa asioita.
Norske on Työkalu.
Eikä kukaan puhu siitä niin kauniisti kuin Pasi Toivonen.
Siksi on parasta, että Pasi kertoo itse Norsken tarinan:
”Tutustuin Norskeen kesällä 1989, kun minut hälytettiin futiskentältä hätäaputyöläiseksi Kangasalan keskustaan rotvallikiviä asentamaan.
Silloisen työnantajan SK Viherpalvelun toisella omistajalla oli suhteita Norjaan ja sieltä oli tuotu näitä norjalaisia maantiekuokkia firman käyttöön.
Kuokan norjalainen nimi on Krafse, mutta me kutsuimme sitä alusta pitäen nimellä Norske.
Kivihommat miellyttivät meitä nuoria miehiä, ja seuraavaksi kesäksi ystäväni Atte perusti oman yrityksen Granitix Oy:n, jonka nimissä jatkoimme Kangasalla alkanutta uraamme.
Matkaamme oli unohtunut pari Norskea ja myöhemmin Atte tilasi niitä SK:n omistajan veljen kautta lisää Norjasta.
Tein myös aloitteen vammalalaiselle konepajalle: ehdotin, että paja rupeaisi valmistamaan suomalaista maantiekuokkaa, Norskea kopioiden.
Laitoimme pajalle yhden Norsken malliksi ja saimme puoli tusinaa vammalalaista prototyyppiä koekäyttöön.
Mutta kun työkalu on vuosisatojen kuluessa muotoutunut täydelliseksi, ei sitä oikeastaan voi kopioida.
Vammalasta tuli vain muotoiltuja metallilevyjä joissa oli harjanvarsi.
Itse lopetin työurani Granitixissa Pohjois-Hämeen piiripäällikkönä syksyllä 1994: väsy, vilu ja kyllästyminen Mälikkälän risteyssiltojen alla pikku pakkasessa pulterikiviä asennellessa.
Piti päästä siisteihin sisätöihin, mutta perinteen mukaisesti entisen työnantajan Norskeista yksi jäi minulle.
Juuri tämä on se yksilö, joka nyt muutti asumaan Piccoloon: Norske isolla N:llä.
Norske on maailman tehokkain käsityökalu, kivimiehen samuraimiekka.
Jos pitää kaivaa, kasata, levittää, vääntää, raapia… kaikessa Norske on osaavissa käsissä ylivoimainen.
Olen sen kanssa vääntänyt maata ylös talomme kellarista, rakentanut yhdessä sen kanssa kivipengerryksiä, nuotiokiveyksen, akvedukteja ja skopan parkkipaikan omalla kaupungin vuokratontilla.
Samalla tavalla kuin motoristeille herää viettipohjainen tarve päästä moottoripyörän selkään silloin, kun aurinko kuivattaa asfaltin keväällä – samalla tavalla minulle nousee tarve kaivaa ja vääntää ja raapia Norskella.
Kiitän siis teitä lämpimästi siitä, että sain toteuttaa itseäni ja syvimpiä tarpeitani aasitallissa.”
Asiaa. Saksassa tätä yöllä luen, mutta pitäisi Tekniikan Maailman ensin tehdä vertailutesti karjalaisen suokuokan kanssa. Nää on hienoja juttuja ja anna palaa. Ittekin huomenna Italiassa
Me ollaan nyt kaivettu Norskella jo vaikka mitä – ja se on kyllä mainio kapine! Tosin ihan ilolla kyllä lukisin kuokkavertailun. Erilaisia malleja taitaa olla melko paljon. 😀