Huiskaisin luudalla Madonnalta pään irti.
En ole mitenkään uskonnollinen, mutta olisihan se pitänyt heti tajuta, että jos pääsiäisenä husauttaa Jeesuksen äidin kahdeksi kappaleeksi italialaisessa pikkukylässä, niin jotain seurauksia siitä takuulla tulee.
Ja tulikin.
Mikko ilmestyi aika nopeasti päätragedian jälkeen kellarista keittiöön kertomaan, että työkalupakki ja myös kaikki työkalut olivat kadonneet.
Minä seisoin Madonnan ruumis toisessa ja pää toisessa kädessä ja kysyin, että menikö siinä mukana myös liima.
Meni, sanoi Mikko.
Ehdotin, että kannattaisi ehkä tarkistaa, mitä muuta puuttuu.
Moottorisaha, ilmoitti Mikko uuden tarkistuskierroksen jälkeen.
Menemme tiistaina ostamaan liimaa. Siihen asti Madonna seisoo teipattuna.
On meillä muitakin uutisia: Rossana oli sekoittanut kellarit.
Vaihdoimme Vaarin kanssa kellareita syksyllä. Vaari pinosi puunsa ykköseen, me otimme käyttöön kolmosen. Vaarin klapimatka kellarista kotiin lyheni piazzan verran ja me saimme vähän enemmän tilaa.
Olimme kuitenkin unohtaneet kertoa Rossanalle uudesta järjestelystä. Niinpä Rossana oli siinä uskossa, että meidän klapimme oli varastettu, mutta Vaarin puut olivat tallella.
Oikeasti tilanne on siis se, että meillä on puita ihan yhtä paljon kuin joulukuussa, mutta Vaarin käyttämässä ykkösen kellarissa on vain muutama tyhjä viinilaatikko.
Toivon todella, että mystisen puuhävikin takana on Vaari itse eikä joku hävytön ryöväri.
Asia selviää, kunhan Vaari palaa Casalbordinosta.
Monet teistä ovat jo ehtineet kysyä, miten matka meni ja millaista Piccolossa on tähän aikaan vuodesta.
Kiitos kysymästä, matka meni hyvin.
Pelkäsin hieman etukäteen Frankin kanssa reissaamista, koska Frank ei ole vielä niin kokenut matkamies kuin Pipa ja Salvo.
Lisäksi Frank keksi jossain vaiheessa Tampereella, että kaikkien matkojen määränpää on koirapuisto – ja jos koirapuistoa ei alkanut kuulua, Frank puhkesi kovaääniseen lauluun, joka jatkui ja jatkui ja jatkui.
Pelko osoittautui onneksi turhaksi: Frank matkusti tyttöjen kanssa Sitikan takaosassa herroiksi ja lauloi vain taajamaosuudet.
Rauhallisesta matkasta iso kiitos kuuluu Hannulle ja Virpille, jotka olivat keksineet, että meillä voisi olla käyttöä heidän vanhalle suksiboksilleen.
En tiennyt, että ihminen voi tulla näin iloiseksi suksiboksista, mutta totta se on. Saimme koirille mahtavasti tilaa ja sen lisäksi mukaan vielä kaikkea hauskaa, kuten sukset ja monot, mehulingon, poravasaran, dekkareita…
(Missä vaiheessa poravasara on muuttunut hauskaksi asiaksi?)
Lähetämme ison kiitoksen Vantaalle!
Hotellien kanssa kävi tällä reissulla melko mukava tuuri. Pysyimme melko hyvin budjetissa eikä koirien kanssa ollut isompia ongelmia.
(Kukaan ei esimerkiksi pissannut omistajan kenkään.)
Muistutan nyt kuitenkin kaikkia koirien kanssa matkustavia siitä, että kannattaa varmistaa etukäteen, millaista hintaa hotellit perivät koirista.
Muuten voi käydä näin:
Ensimmäinen yö Latviassa, huone kahdelle ihmiselle 27 euroa. Tiskillä rouva ilmoittaa, että koirat maksavat 10 euroa kappale. Reissun kelvottomimman hotellihuoneen hinnaksi tuli siis 57 euroa.
Olisin kyllä kestänyt sen suihkussa leijuneen homeen 27 eurolla, mutta 57 oli ryöstö.
Ja sitten Piccoloon. Talo ja rauniot ovat edelleen tukevasti paikallaan. Kevät on jo alkanut, linnut laulavat ja rikkaruohot puskevat vartta pihassa.
Parin päivän tihkusateen jälkeen tänään paistaa aurinko ja ennuste lupaa kuuttatoista astetta.
Nukkuminen Piccolossa on epäilyistä huolimatta onnistunut hyvin, koska luovuimme Vaarin matalista lainahetekoista ja toimme kellarista niiden tilalle Rossanalta perityn parihetekan.
Plus neljä paksua peittoa.
Hieman trampoliinia muistuttavan perintökalleuden avulla pääsimme pois lattianrajasta, jossa nukkuminen tuntui jo syksyllä siltä kuin torkkuisi haudassa.
Ja nyt joku kysyy, miksi emme tuoneet tätä luksusvehjettä sisään jo aiemmin.
Noh, joku täällä oli saanut päähänsä, että makuuhuone on yläkerrassa – eikä pariheteka mahtunut portaita ylös.
Nyt se joku on tajunnut, että lämpimässä nukkuminen on parempi vaihtoehto kuin jääräpäinen hytiseminen.
Mikko on onneksi hyvä puhumaan järkeä.
Tänään teemme tulevien viikkojen työsuunnitelman. Siihen kuuluu insinöörin tapaaminen heti tällä viikolla.
Insinöörin pyytämä tarjous herra Settimiolta tuli jo sähköpostissa – ja se oli kaikkea muuta kuin mitä olimme pyytäneet. Listalla oli töitä, joita emme halunneet ja hintalappu oli odotettua suurempi.
Luvassa on siis mielenkiintoinen palaveri, jonka lopputulosta en uskalla edes arvailla.
En missään vaiheessa kuvitellut, että Piccolo Salvon remontoinnista tulisi helppoa, mutta olisin silti iloinen, jos pääsisimme hissukseen tästä insinöörijumista eteenpäin kohti seuraavia taisteluita.
Työsuunnitelman lisäksi päivän ohjelmaan kuuluu lenkki joelle koirien kanssa (Salvo pääsee uimaan) ja kellarin siivoaminen.
Toivon, että mystisesti kadonneet työkalut putkahtavat vielä jostain, vaikka kylällä tiesivät kyllä eilen kertoa, että rosvoliiga oli vieraillut talven aikana muuallakin kuin meillä.
Ehkä joku on siis ihan oikeasti puskenut sisään levyllä tukitusta takaovesta ja poistunut tavaroidemme kanssa.
Silti, saahan sitä toivoa. Madonna on sentään jo paikattu. Väliaikaisesti, mutta kuitenkin.
Tervehdys ja pääsiäisen jälkeistä maanantaita!
Kiitos taas hienosta tekstistä! Nyt minulle avautui , miksi elämässäni taloyhtiön puheenjohtajan kanssa on ongelmia.
Luojalle kiitos, Minna kerroit sen. Sinä huitaisit Madonnan pään , mutta onneksi kokosit sen. Minä tänne muuttaessamme hukkasin Madonnani , jonka sain Irlannista, johonkin pakkauslaatikkoon tai sitten jäi komeroon. Siis sillä on seuraus! > vaimo lähti pistäytyyn Suomessa ja otti koiramme mukaan, Tampereella koirillamme turvallisempi olo kertoi Rakas-vaimoni, öisin on kylmää yksin ja naapurit äänekkäitä. Mutta heti miten kun pääsen Suomeen , korjaan Madonnani matkalaukkuun ja pistä paraatipaikalle piironkin päälle ja hups onneni ja iloni palautuu.
Toisaalta aloin jopa pääsiäishulinoissa miettiä, kuinka espanjalaiset kestävät epävireistä torvi ja rumpu musiikkia kulkueissaan ja kuinka kauan voi kestää kilometrin matka . Olisiko sekin Madonnan aiheuttamaa epäsopua aivoissani tätä muuten niin ihanaa elämää Torreblancassa. Tuli mieleen vielä yksi kauhukuva/kokemus , torakat. Onko teillä niitä ?
Mutta elän iloissanne ja toivossanne kanssanne. Matkanne Italiaan on kullanarvoista kerrontaa! Tervehdys Mikolle ja koiruuksille myös!
Kiitos Minna jutusta vielä kerran!
Jussi
Hei Jussi! Ja kiitos taas kivasta viestistä!
Kyllä se nyt niin on, että kannattaa kaivaa se Madonna jostain esiin. Talonyhtiön puheenjohtajan kanssa alkaa hommat varmasti sujua heti, kun saat Madonnan takaisin. Ja jos nyt jostain syystä käy niin, ettet löydä sitä vanhaa niin lupaan lähettää sinulle seuraavan raivauksessa esiin putkahtavan Madonnan – olen ihan varma, että niitä löytyy vielä tämänkin viikon jälkeen.
Sen päättömän Madonnan ostin joskus vuonna x ja y Lateraanikirkon nunnilta Roomasta. Kyseinen Madonna on nyt matkustellut ympäri Eurooppaa ja aika hyvin se on reissussa kestänyt, kunnes sitten tapahtui tämä luutaepisodi. 😀
Meillä ei noita torakoita onneksi ole. Skorpionit ja hämähäkit on ihan riittävän hyvää seuraa.
Kiitos vielä postistasi ja onnea matkaan Madonnan kanssa!
Hyvältä kuulostaa, että olette turvallisesti päässyt perille 🙂 Ikävältä kuulostaa nuo rosvojoukot! Luultavasti tarkkailevat taloja, missä ei asukkaat ole kotona pitkään aikaan? Käyvät ryöväämässä tavaroita, tuskin enää tulevat, kun kolme koiraa ovat vahdissa 😀 Terv Tepa
Näin se ilmeisesti on tosiaan mennyt: tyhjät kellarit ovat olleet iskujen kohteina. Ja kun Vaari ei ole ollut vartioimassa, niin myös Valle Vecchialla on käynyt roistoja. Täytyy toivoa, että ovat jättäneet ainakin Vaarin tavarat rauhaan.
Pipa, Salvo ja Frank kyllä pitävät hämärähommissa olevat (ja vähän muutkin) loitolla, mutta nykyään laitamme silti yöksi kellareiden ovet lukkoon.
Ihanaa päästä seuraamaan kevään ja kesän uusia remontti- ja rakennuspuuhia, muistakaa laittaa paljon kuvia projekteistanne! ?
Kiitos! Teemme parhaamme! Ja kuvia on tulossa paljon, koska materiaalia todellakin riittää ihan kipurajalle asti. 😀
Hienoa, että matkanne meni hyvin 🙂 Toivottavasti työkalujen häviämiseen löytyy muu selitys kuin varkaus. Olette kuitenkin päässeet onnellisesti perille ja eroon tänään Tampereen seudulle sataneesta lumesta, jota tulee edelleen 🙁
Kyllä se nyt pahasti näyttää siltä, että työkalut ovat lähteneet pitkäkyntisten mukaan. Ensi viikolla pitäisi mennä Quadriin tekemään rikosilmoitus – siitä voikin tulla vekkuli tilaisuus… En oikein usko, että työkalut löytyy, mutta kai tämä prosessi täytyy silti hoitaa virallisesti loppuun asti.
Toivottavasti pääsette pian lumista myös Tampereella! Toivotamme aurinkoisia päiviä!
Hyvää kevättä teille !
Kiitos samoin! 😀
Hei! Ihana lukea taas näitä kertomuksia. Hyvää kevättä ja toivotaan, että remontti lähtee etenemään. t. Aila
Kiitos, Aila! Raivaus etenee ihan mukavasti ja muutenkin näkyy vähän valoa tunnelin päässä. 😀 Oikein hyvää kevättä myös sinulle!
IHANA alku tälle päivälle, kun POSTIA PICCOLO SALVOSTA!!! Kyllä sää lämpenee pian sielläkin ja pääsette jatkamaan projektianne. Homma ulkopuolisesta näyttää hurjalta, mutta teillä Mikon kanssa on sitä suomalaista sisua:))) Epätoivon hetket kuuluvat asiaan, mutta TE SUORIUDUTTE kekseliäinä tilanteista hienosti!!!
Kylmä talvi oli täällä Andaluciassakin – lunta satoi eka kerran meidän rannikolla 23 vuoteen = täälläkin valkoinen Joulu:)
Nyt Semana Santan jälkeen lämpökäyrät lähtivät nousuun ja todellinen PRIMAVERA alkanut 20 asteen lämmössä!
Lähetän paljon VOIMAHALAUKSIA eläen kanssanne HENGESSÄ MUKANA suurella ilolla ja posteja odotellen! OOTTE TYÖNSANKAREITA! Muistattehan uupumuksen yllättäessä levätä riittävästi – ei ne työt mihinkään sieltä karkaa, vaikka työkalut ”karkasivatkin” mystisesti!
Toivottavasti ne löytyvät jostain…ja jos varkaat löytyy pankaa ne PAKKOTÖIHIN auttamaan teitä:)))
Kiitos ihanasta postista, Pipsa-mummi! Tulimme siitä tosi hyvälle mielelle! Hauska kuulla, että primavera on jo alkanut. Täälläkin mennään koko ajan kesäisempään suuntaan. Tänään kyllä ajeltiin vuorille katsomaan lunta. 😀
Päätimme pyhästi, että nyt pidämme yhden vapaapäivän viikossa. Taktiikka on se, että vuoroviikoin valitaan tekemistä tai ei minkään tekemistä sunnuntaipäiviksi. Tänään tosiaan lähdettiin hieman tutkimaan, millaisia kyliä ja näkymiä vuorilta löytyy. Ensi viikolla on sitten Mikon vuoro valita, joten saattaa olla, että päädymme kiipeämään jonnekin. 😀 Tai keräämään villiparsoja!
Kiitos paljon myös voimahalauksista! Ne tulevat tarpeeseen! Ja tuossa pakkotyössä on kieltämättä ideaa…
Motelli Brencis: meillä kulkee nimellä Hullu Jussin Majatalo ??
Erittäin osuva nimi! 😀