Koiralapsen maanittelussa törmättiin tänään uuteen ongelmaan: ylensyöntiin.
Rossana oli käynyt illalla viemässä evästä Koiralapselle, joka oli kyllä ensin popsinut ruokansa, mutta sitten…
- Se oksensi kaiken pois. Kolmeen kertaan! Spagettia ja kastiketta ja ties mitä, kiroili Rossana, kun törmäsimme aamulla kunnantalon edessä.
Spagetista ja kastikkeesta päättelimme näppärästi, että emme taida olla ainoita, jotka käyvät ruokkimassa Koiralasta.
Muutkin ovat asialla. Ja aiheutamme kaikki yhdessä Koiralapselle vatsavaivoja.
Ylensyönti toi tietenkin myös lisää vaikeuskerrointa tyypin pyydystämiseen. Koiralapsen tyhjä vatsa yhdistettynä paistettuun kananmaksaan on nimittäin tähän asti ollut paras valttikorttimme.
Pienen neuvottelun jälkeen päätimme laittaa vauhtia Koiralapsen kesyttämiseen.
Ja koska Koiralapsi näyttää pitävän Mikkoa porukkamme vaarattomimpana hahmona, päätimme lähettää Mikon asialle. Parhaillaan hän on matkalla hautausmaan kulmille – nyt kassissa on kananmaksan lisäksi jo panta ja hihna.
Toivon, ettei kukaan ole ehtinyt viedä Koiralapselle lisää spagettia ja kastiketta. Vielä aamulla tyyppi oli kiinnostuneempi tennispallosta kuin herkkupaloista.
Se kastike voi olla liian maustettu, eikä sovi koiralapsen vatsalle?
Saattaa hyvin olla juuri noin. Lisäksi Koiralapsella näyttää olevan tienposkessa jos jonkinlaista lautasta eli se on varmasti syönyt itsensä ihan ähkyyn. Toivottavasti saamme sen pian poimittua talteen.
En kestä, tämä on jännitysjatkis!
🙂 Mulla on vähän samanlainen olo! Vähemmätkin yllätyskuviot kyllä riittäisivät, mutta näköjään täällä Italiassa kaikkeen liittyy aina suurta draamaa – myös pieniin koiriin.
Kiitos kivasta viestistäsi ja aurinkoisia päiviä!
Tuskin malttaa odottaa miten Koiralapsen käy!!!!!!
Sama! Mikko kertoi illalla, että tänään oli enää kymmenestä sentistä kiinni. Ehkä siis jo huomenna…
hänhän näyttää ihan puhdasrotuiselta spinonelta!ihana.terv.anneli
Kylän vaarit arvelevat, että Koiralapsi olisi Lagotto, mutta mene ja tiedä. Koiralapsi on siis edelleen karkumatkalla. Täytyy toivoa, että saamme sen poimittua talteen ennen talvea!
Tämähän muuttuu jännittäväksi.
Sanos muuta. Vähän vähempikin jännitys kyllä kelpaisi tässä vaiheessa, mutta näillä eväillä nyt mennään. 🙂
Ootta ihania <3 ,,,perjantaina viisi senttiä ja lauantaina koiralapsi teillä!!! 😀
Aivan ei päästy lauantain tavoitteeseen, mutta jatkamme sitkeästi yrittämistä!
Sydän sykkyrällä seuraan minäkin miten teillä juttu etenee. Odotan jo seuraavia uutisia muutaman sentin päästä❤️
Voi Paula, jahti vain jatkuu ja jatkuu! Iltaisin Koiralapsen luo kulkee kyläläisten ketju – eli tyyppi on niin hyvässä ruuassa, ettei mitään määrää! Seuraavaksi yritämme houkutella sen lähietäisyydelle Tommason koiran Lindan kanssa!
Onko tämä löytökoirablogi vai taloprojektiblogi? Missä ne talon kuvat on?
Molempia – ja toivottavasti paljon muutakin.
Taloprojektiin täällä Abruzzossa kuuluu aika isosti se, että opettelemme myös elämään kylässä, kyläläisten kanssa ja kyläläisten rytmissä. Asioita sattuu ja tapahtuu.
Taloprojektimme etenee huomattavasti hitaammin kuin mitä se etenisi, jos olisimme esimerkiksi Suomessa.
Lupaan kyllä, että myös taloasiaa on tulossa pikapuoliin. Toivottavasti jaksat odottaa.
koiralapsi näyttää ihan puhdasrotuiselta spinonelta.ihana!terv.anneli
Totta. Koiralapsessa on spinonen näköä. Tosin täällä veikkailevat, että se olisi lagotto. Vaarin Lola on kyllä aivan vaarmasti spinone! Ehkä koiralapsessa on molempia.