Kuulin huhun, että Napolin Salvatore sukeltaa itse simpukat Adrianmerestä illallispöytään.
Itse!
Ehdin jo ilahtua, että me myös, me myös, mutta jutun kertoja nujersi innostukseni melko tehokkaasti:
Liian vaikeaa, aivan liian vaikeaa. Kaikenlaisia laitteitakin siinä tarvitaan. Venekin.
Niin että Valle Vecchian väen kannattaisi suosiolla unohtaa sukeltaminen, ja keskittyä hakemaan merenelävänsä keskiviikkoisin kala-autolta.
Sitten törmäsin baarilla itse Salvatoreen ja hänen vaimoonsa Luciaan.
Napolin Salvatore, Lucia, Anna Maria ja Nico sekä Francesco ovat ihan vietävän mukavia tyyppejä.
Lucian juuret ovat Fallossa. Hänen isovanhempansa ovat joskus kauan sitten asuneet Piccolon siinä osassa, jota nyt puhkovat muratit.
Nyt perheellä on talo Fallon toisella laidalla, ja erityisesti Salvatore ja Nico ovat tuttu näky kylässä. He taittavat parin tunnin matkan Napolista Falloon myös talvella, keväällä ja syksyllä, kun muut muualla vakituisesti asuvat väittävät, että täällä on ihan liian sateista, viileää, kylmää, viimaista.
Tai muuten vain autiota, hiljaista ja omituista.
Salvatoren rakkaudesta meidän pieneen abruzzolaiskyläämme kertonee myös se, että hän istuu Fallon kunnanvaltuustossa.
Napolilaiset näkevät ihan oikeasti vaivaa sen eteen, että Fallossa on elämää – on kyse sitten yhteisistä talkoista, kylän kehittämisestä tai ulkomaalaisten kotouttamisesta.
En siis kauheasti yllättynyt, kun Salvatore ja Lucia vastasivat kompastelevalla italialla esittämääni kysymykseen tottakai, ja ehdottivat simpukkatärskyjä heti seuraavaksi aamuksi.
- Siinä kohdassa menin ilmeistä päätellen kyllä jotenkin metsään, kun kysyin, että pääsenkö kuvaamaan veneeseen, tilitin ennen nukahtamista Mikolle.
- Toisaalta, viimeksi sä taisit hoitaa meidät väärälle mummolle kahville ja ihan hyvä siitäkin keikasta lopulta tuli, sanoi Mikko tutun zeniläisesti.
(Palaan tähän mummokeikkaan myöhemmin.)
Hieman harmittaa, etten muista, kuka oli se luotettava tietolähde, joka kertoi, että simpukoiden sukeltaminen on aivan liian monimutkaista.
Yhden Fossacesiassa napolilaisten kanssa vietetyn aamupäivän jälkeen voisin kertoa hänelle, että
- Sinun pitää olla hyvä uimari.
- Et kuitenkaan tarvitse venettä etkä ihmeellisiä laitteita. Tarvitset maskin, snorkkelin ja sääreen kiinnitettävän veitsen pohjassa olevien simpukoiden irrottamista varten.
- Et tarvitse edes räpylöitä, jos jalkasi on samaa kokoa kuin Salvatorella (48).
- Verkkokassin toki tarvitset. Se on saalista varten. Niin ja mielellään toisenkin verkkokassin. Siihen voit laittaa puhdistamasi simpukat.
- Muista tarkistaa sääennuste. Tyyni meri on hyvä, aallokko ei ole hyvä. Aallokossa snorklaaminen on hankalaa. Aallokko myös samentaa normaalisti kirkkaan veden.
- Varo, ettet tohkeissasi polskuttele liian kauas rannasta.
- Muista väistää medusoja.
- Palauta auenneet simpukat mereen. Ne eivät kelpaa lautasellesi.
- Jätä meritähdet mereen. Niiden koti on meressä, ei kirjahyllyssäsi.
- Kutsu kaverit illalliselle.
Moro Tampereelta!
Olipa ihanan hyväntuulinen juttu. Ja tosi hauska kuulla teistä pitkästä aikaa, ehdin jo vähän huolestua, että aurinko on aivan sulattanut teidät. Simpukoiden keräämistä täytyykin kokeilla Algherossa. Olemme syyskuun lopulla lähdössä Algheroon, Sardiniaan, 8 kuukaudeksi. Jee!
Hyvää kesän jatkoa!
toivoo Riitta
Vau! En ole koskaan käynyt Sardiniassa, mutta kertovat, että siellä on todella hienoa! Ja kahdeksassa kuukaudessa ehtii vaikka mitä!
Tosi hienoa Sardiniaa teille ja erinomaista syksyä!
Heippa!
Ihanko oikeesti ne simpukat syödään tuoreina/elävinä/kokonaisina nielaisten vai miten. ja sitä sitruunamehua hieman liukastusaineeksi.
On sitten ollut hellekesä, mites Italiassa?
Helrteestä ei pahaa sanottavaa, mutta kuivuus on pannut paikat pahaan malliin.
Nyt on +14 ja tuntuu suorastaan kylmältä.
Terveiset Tyrväältä Leena
En muuten edes ajatellut, että voiko simpukat syödä keittämättä. Varmasti ne voi, koska Salvatore tuskin haluaisi myrkyttää meitä. 😀
Me laitetaan kyllä itse sukeltamamme simpukat pastan kanssa tai keitetään ne erikseen niin, että sekaan tulee loraus valkoviiniä.
Katselin juuri kesän kuvia ja huomasin, että täällä oli paljon enemmän pilvisiä ja sateisia päiviä kuin viime vuonna. Eikä me päästy edes yli 40-asteen lämpötiloihin kuin ihan parina päivänä.
Nyt on sellaiset parikymmentä astetta, öisin noin kymmenen. Villasukkakeli!
🙂
Tulipa taas hyvä päivä…..uutisia PICCOLO SALVOSTA 🙂 Kiitän ja menen lauantaina kauppahalliin simpukkaostoksille!!! Syödessämme NOSTAMME MALJAN teille rakkaat raatajat – SALUD<3
Kiitos! Ja paljon terveisiä Espanjaan! Salud!
Te ootte mahtavia,olen seurannut kaikkea tekemäänne siitä lähtien kun jossain Iltalehden sivuilla oli linkki teidän juttuihin.. Olen kissa ihminen mutta olen saanut uuden perspektiiviihin koiriin,ihmisen parhaaseen ystävään =)
Kiitos kovasti! Aina ei tunnu kovin mahtavalta, mutta kiva kuulla, että seuraat meidän touhuja. Salvo Montalbano on tänään mulla työhuoneseurana = koisaa sohvalla umpiunessa, vaikka pihassa betonimylly jyskyttää niin, että lasit helisee.
Nythän meidän piazzalle ilmestyneet kissat ovat tuoneet ihan uusia ulottuvuuksia tähän eläintarhaan. Eksjussi oli tänäkin aamuna ensimmäisenä portailla huutamassa ruokaa. 😀
Olipa mielenkiintoista luettavaa ja veikkaan että ruokakin oli todella hyvää!
Olihan se. Napolilaiset eivät varsinaisesti säästele, kun järjestävät ruokapitoja. Viimeisenä pöytään kannetulle jäätelökakulle oli jo pakko sanoa ei. 😀
Hei,
ethän ole vaihtanut blogia, sillä päivityksiä tulee niin harvoin nykyään? Näitä on ollut ihana lukea ja haaveilla omasta Salvosta <3
Ihanaa loppukesää ja pliis, enemmän päivityksia (vaikka pieniäkin).
Jazu
Täällä ollaan, Jazu! Ja nyt taas reippaina. Kesällä tuntui välillä, että aika ei yksinkertaisesti riitä mihinkään muuhun kuin kanalareissuihin ja raksahommiin, mutta nyt ollaan ladattu taas akut. Toivottavasti et ehtinyt luovuttaa meidän kanssa!
Aurinkoista syksyä!