Naapurin napolilaiset kesäasukkaat olivat säikähtäneet oikein kunnolla.
Perheen rouva nimittäin sattui tulemaan piazzalla vastaan juuri silloin, kun palasimme Mikon kanssa yhdentoista kilometrin vuoristolenkiltä 40 asteen helteessä.
Mikolla oli vielä kauppareppu selässä.
Näytimme kieltämättä aika hirveiltä: nääntyneiltä, punaisilta ja puuskuttavilta.
Kun Piccolosta ei seuraavana päivänä ollut kuulunut hiiskaustakaan, rouva oli päätellyt, että täällä maataan lämpöhalvauksen kourissa.
- Tai ehkä jopa kuolleina, rouva selitti, kun osuimme samaan aikaan kyläjuhliin.
Seuraavana päivänä hän lähetti tyttärensä tuomaan meille napolilaista mozzarellaa.
Ihan vain siitä ilosta, että olimme edelleen hengissä.
Helvetillinen helleaalto Lucifero ymmärsi vihdoinkin viikonloppuna irrottaa otteensa Fallosta.
Olen siitä tosi iloinen.
Viime viikot ovat olleet niin tukalan kuumia, että Piccolon työhommat ovat jääneet ensimmäkseen pieniin sisäpuuhiin – ulkona ei yksinkertaisesti ole pystynyt tekemään mitään.
Piazza on ollut kuin sauna eikä normaalisti vuorilta tulevasta tuulenvireestä ole ollut tietoakaan.
Vaarikin vaihtoi jo pari viikkoa sitten pitkähihaisen pikeepaitaan – ja siitä jos mistä tietää, että nyt on kuuma!
Ihailen Vaaria, joka lähtee kelissä kuin kelissä Fallon lähellä olevalle maapalstalleen hommiin. Viime aikoina Vaari on hypännyt autoon jo viideltä aamulla normaalin puoli seitsemän sijaan – ja saanut sillä konstilla pari tuntia siedettävää työaikaa.
Parhaillaan Vaari kamppailee tomaattien kanssa. Kuivuus on tehnyt pahaa jälkeä myös Vaarin palstalla, mutta ymmärtääkseni tomaattisalsat saadaan silti tehtyä.
Olin aika huolissani siitä, miten Rosi selviytyy Luciferosta, mutta vanha rouva on pärjännyt yllättävän hyvin.
(Ilmeisesti ikäihmiset ja ikäkoirat osaavat elää jotenkin viisaasti auringon kanssa.)
Luulen, että koirien mielestä kuumuutta inhottavampaa on ollut uusi viilennyssysteemimme. Siinä täytetään ensin kastelukannu raikkaalla vedellä, sen jälkeen marssitetaan koirat paikalle yksi kerrallaan ja vot, kastellaan ne.
Jopa normaalisti uimisesta ja vedestä tykkäävä Salvo on hieman protestoinut.
Saamamme palaute ei siis ole ollut varsinaisesti kiittävää, mutta ainakin viilennys on toiminut hyvin ja koko koiratrio voi edelleen mainiosti.
Hommasta on riittänyt myös hupia kyläläisille: viimeksi pari päivää sitten joku kesäasukas tuli naureskellen vastaan ja kysyi ohimennen, yritämmekö saada koirat kasvamaan…
Ystävät rakkaat! Koira viilennetään kastelemalla froteepyyhe ja koira siihen masulleen, ei tällä teidän tekniikalla, kiitos!
Sitäkin tässä tuli kokeiltua. Nämä vintiöt ovat vaan niin vilkasliikkeisiä, että pyyhkeet tuppaavat jäämään matkalle. Rosi sentään suostuu vilvoittelemaan pyyhekäärössä. Onneksi myös kastelukannuversio tuntui helpottavan koko kolmikkoa.
Tulen kerta kerralta kiinnostuneemmaksi asumisestanne ja olostanne siellä pikku kylässänne. Huomasin tämän päivän Iltalehdestä artikkelin teista.
Ihailen rohkeuttanne kun raadatte saadaksenne talonne (ne kaikki viisi) siedettävään kuntoon. Tiedän totisesti miltä Italiassa talot joiden nimikkeenä on ”ristrutturato” näyttävät.
Hyvää jatkoa vain teille ja rapsutukset koirille.
Terveisin
Hannele E
Tampereelta kiitos loistavasta kerronnasta ja italialaisesta elämästä. Toi sateiseen päivään tuulahduksen hellettä ja aurinkoa. Salvo Montalbano kirjan ja tv-sarjan hahmona mieluinen – upea nimi koiralle!
Kiitos kovasti viestistäsi! Tosi hienoa, jos voimme ilahduttaa. Aina välillä on kyllä kova ikävä Tampereelle!
Salvo Montalbanon nimi aiheuttaa täällä edelleen aina välillä hieman hämmennystä, koska pojan nimi tytöllä ja sukunimi koiralla. 🙂 Onneksi Salvo on nyt hoksannut mennä karkumatkoillaan aina suorinta tietä Rossanan ovelle – päästään hieman lyhyemmillä juoksulenkeillä.
Täällä kaatosateessa ja kylmässä sitä hellettä on jopa pikkasen ikävä ? ymmärrän kyllä tuon työpuolen asiasta kun ei ole niitä yöttömiä öitäkään valaisemassa ? rapsutukset koirakamuille ?
Hei vaan.
Hienoa kun olette uskaltaneet lähteä tuohon projektiin ja isoon elämän muutokseen.
Mekin ollaan avovaimon kanssa mietitty ja päässämme ajatelttu asioita jos joskus uskaltaisi tehdä päätöksen ja lähteä Välimeren maisemiin asumaan pysyvämminkin.Tosin ihan noin isoon projektiin emme uskaltaisi ryhtyä. Paikan pitäisi olla ainaskin osin jo valmiikksi asuin kunnossa.
Hyvää kesän jatkoa teille Italiaan.
terv. Ari N
Hei! Ja kiitos viestistäsi! Rohkeasti vaan kohti unelmaa! Ja jos tarvitsette vinkkejä talon hankkimiseen Italiasta, vastaamme toki parhaan kykymme mukaan. Olemme huomanneet aika kirkkaasti sen, että ongelmat ratkeavat yksi kerrallaan, kunhan kärsivällisyyttä riittää. Ja sitä täällä kieltämättä kaivataan. Toisaalta, ei kyllä ole kaduttanut vielä yhtenäkään päivänä – saa tosin nähdä, kuinka tammikuussa suu pannaan. 🙂
Olin itsekin Italiassa juuri pahimman helteen aikaan. Nyt mukavan viileää täällä Suomessa. Kaipaan silti edelleen Italiaan ja voisin vaikka muuttaa sinne. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja kissarakkaita.
Matkakuviani voi käydä katsomassa instagramistani https://www.instagram.com/viiruthecat/ Tarkoitus pistää lisää kuvia italiasta kun tokenen matkasta. 4 viikkoa ja 8 tuhatta kilometriä vaatii vähän pitemmät nokoset 🙂
Salvo ryhtyi heti seuraamaan Viirua instassa! Viiru vaikuttaa oivalliselta reissukissalta!
Meidän kellariin on näköjään muuttanut musta kissa, jota olemme nyt sitten ruokkineet. Tyypillä näyttää olevan hauskaa, kun se istuu aidan takana tuijottamassa meidän koiria – jotka tietenkin on aivan revetä liitoksistaan.
Hyvä huomenta!
Ihana lukea tätä blogia. Mieletöntä seurata elämäänne uudessa ja jännässä.
Mietin tulevaa talvea ja sitä, kun sateet alkavat.?
Asuin Turkissa useamman vuoden ja ne talvet olivat niin kylmiä. Ja syyssateiden tullessa kylmyys meni niin ihon alle.
Yksi asuntomme muuttui homepesäksi yhden marraskuun sadepätkän jälkeen.
Mutta elämä Alanyassa oli kuitenkin mahtavaa iloineen ja suruineen.
Se etelänkulttuuri on kuitenkin niin paljon rennompaa, joskus vähän raivostuttavan rentoa.?
Kaikkea ihanaa koko poppoolle!
Oi Leena, myös minä mietin aina välillä talvea. Jo nyt öisin on aika viileää, vaikka päivisin heilutaan yli kolmessakymmenessä. Marraskuussa on varmasti jo todella kosteaa, vaikka aurinko lämmittää päivisin. Saa nähdä, kuinka täällä pärjäillään. Tosin Rossana lupasi, että voimme olla pahimmat talvikuukauden hänen isänsä talossa, mutta silti…
Täytyy ehkä tuoda sukset seuraavalta Suomen reissulta. Voidaan sitten tehdä yläkylän vaarien kanssa hiihtoreissuja ja ottaa eväät mukaan.
Hei! Kiitoksia mahtavista jutuista. Olen nauttinut joka hetkestä. Sen verran negatiivista palautetta kuitenkin annan, että teidän seuraamisenne on haitannut oleellisesti työntekoani. Vaikea keskittyä kun pitää kolmen minuutin välein painaa F5:sta ja tarkastaa onko uutta 🙂
Rakentaminen ja remontoiminen on palkitsevaa aina kun saa jotakin valmista aikaiseksi, purkaminen on tylsää kun menee yleensä vain karumman näköiseksi. Te olette kuitenkin jo saaneet kivasti aikaiseksi. Menestystä ja työniloa hankkeeseenne
No hui! Yritämme tehostaa päivitystahtia! 🙂
Kiitos kovasti kannustuksesta. Välillä tuntuu, ettei mikään asia etene mihinkään – ja sitten samaan aikaan tapahtuu kuitenkin aivan mahdottomasti kaikenlaista. Olemme vähän pakostakin joutuneet valitsemaan sen linjan, että eläminen täällä saa viedä aikaa – ja remontti&raivausasiat ratkeavat sitten yksi kerrallaan. Olisin silti tosi iloinen, jos kadonnut insinööri ilmoittautuisi…
Oikein mukavaa syksyä sinulle ja kiitos vielä kauniista sanoista!