Muutama vuosi sitten roomalaiselta kirpputorilta löytämämme polkupyörät ovat viime viikkoina olleet ahkerassa käytössä.
Lopulta oli kuitenkin pakko vuokrata Fiat, koska sovimme maanantaiksi talonäytön Abruzzoon.
Reippaat 400 kilometriä vaihteettomalla fillarilla vuoristossa saattaisi olla hieman liikaa. Siis yhden päivän aikana.
– Tiedätkö, mitä Fiat tarkoittaa, tekstasi sisilialainen kaverimme Fabrizio Montalbano (ei sukua Salvolle), kun avauduin tilanteestamme.
– Dimmi, kerro, vastasin.
– Fix It Again Tony.
Chevy on siis neljättä viikkoa pajalla Toscanassa.
Yhdysvalloista tilattujen osien piti saapua korjaamon sedälle joulukuun 6. päivään mennessä, mutta joulukuun viidentenä paketit jämähtivät Milanoon. Luulin, että osat olisivat tullin hallussa ja metsästin sopivan sähköpostiosoitteen. Kirjoitin ystävällisen viestin, jossa tiedustelin, koska Arvoisa Italian Tulli ajattelisi pakettiemme etenevän hyllystä sedälle. Sain vastauksen heti seuraavana päivänä:
Kiitos viestistänne. Vastaamme kysymykseenne viidentoista arkipäivän kuluessa.
Lopulta kahdeksantena (!) päivänä Arvoisalta Tullilta saapui viesti, jossa kerrottiin, että pakettimme löytyisivätkin postista. Tulli moitti postin huonoa asiakaspalvelua ja harmitteli, että ihmiset usein syyttävät Arvoisaa Tullia. Viestin lopussa oli liuta postin asiakaspalvelunumeroita. Arvoisa Tulli ehdotti, että yrittäisimme soittaa niihin. Mitään takuita onnistumisesta tosin ei olisi.
Tarvitseeko sanoa mitään…
Me soitimme. Soitimme, soitimme ja soitimme. Turhaan.
– Nyt selvisi, miksi kukaan ei vastannut, tuuletti avuksi hälytetty ystävämme Alessio seuraavana päivänä:
– Postille pääsee läpi vain lankapuhelimista.
Tarvitseeko sanoa mitään…
Aamulla saimme sähköpostissa kaksi lomaketta, jotka pitäisi vain täyttää ja palauttaa postiin. Sen jälkeen pakettimme olisivat perillä neljässä päivässä.
– Olisikohan tämä nyt vihdoinkin tässä, kysyin Mikolta, kun iltapäivän päätteeksi painoin lähetä-nappia.
– Periaatteessa meillä on mahdollisuus saada Chevy pajalta jouluksi, laski Mikko.
– Toivottavasti kelit pysyy kohtuullisina. Voidaan istua pihassa katsomassa, kun lehmät lentää.
Juuri ennen nukahtamista havahduin siihen, että Alessiolta kilahti viesti:
– Ettehän vaan lähettäneet niitä lomakkeita postissa?!?!
(Lapset huomio! Teille on lähetetty joulupaketteja, mutta saattaa hyvinkin olla, että ne pääsevät perille vasta ensi vuonna…)
Onpa mukavaa seurata teidän seikkailua uuden, Italia-asumisenne kanssa. Vaikka onhan se vaatinut työtä ja uurastusta. Vaan mielenkiintoista on. Pirkko
Kiitos! Ei täältä kyllä työt lopu, mutta toisaalta nautimme kaikesta tekemisestä kovasti! Kiitos mukavasta viestistäsi!