- Mekö täällä haistaan vai onko se joku muu, kysyn Mikolta, kun porhallamme tunnelissa kohti Licataa.
– Me, sanoo Mikko jotenkin vähän jäykästi
Jaahas, ajattelen. Jos auton on kerran simahdettava niin totta hemmetissä se simahtaa Sisiliaan keskelle ei mitään.
Savu alkaa nousta vasta kun pääsemme ulos tunnelista ja kaarramme levikkeelle. Mikko avaa konepellin, sujahtaa auton alle – ja minä katson, kun paikalle kaartaa tivoli.
Tivoli! Tietenkin paikalle kaartaa tivoli.
Nauran hetken, mutta aika vähän ja aika hiljaa. Sitten tivoli lähtee liikkeelle ja pian mekin pääsemme jatkamaan matkaa – hitaasti, mutta pääsemme kuitenkin.
Illalla Licatassa Mikko soittaa Jaskalle, joka tietää autoista kaiken.
Toivon, että Jaska sanoisi ajelkaa ihan rauhassa, se tulee itsekseen kuntoon, mutta Jaska sanoo pajalle.
(Ja Jaskaa kannattaa uskoa.)
Vaan missä on Licatan paja, ihmettelemme, ja kävelemme lähimpään baariin.
Varttia myöhemmin paikalle on soitettu kaksi mekaanikkoa.
Rallihaalariasuista mekaanikkoa!
Keräännymme porukalla auton ympärille.
(Lienee selvää, että kaikki baarin asiakkaat ovat mukana.)
Jollain omituisella tavalla onnistumme huitomaan italiaksi:
- Moottori kuumenee.
- Jäähdytysneste oli alunperin punaista, mutta nyt se on kärähtänyt ja muuttunut ruskeaksi.
- Moottorin varoitusvalo palaa.
– Auto täytyy nostaa ylös, että pääsemme tyhjentämään jäähdytysjärjestelmän ja katsomaan, onko se tukossa. Vielä ei tiedä katastrofin laajuutta, sanoo Carmeloksi esittäytynyt haalarimies ja lupaa sitten hakea meidät aamulla kymmeneltä.
- Katastrofin laajuutta, kiekaisen minä.
– Jos tiiviste on hajonnut, tästä tuleekin iso lasku, sanoo Mikko.
Jos sisilialainen mekaanikko sanoo tulevansa kymmeneltä, hän saapuu paikalle…. 10.25!
Ajelemme peräkkäin korjaamolle, jossa auto todellakin nostetaan ylös – tai no, riittävästi kallelleen.
Neljä miestä aloittaa temppuilun erilaisilla kannuilla, kanistereilla ja tietokoneilla.
– Nyt odotetaan ja katsotaan, mitä tapahtuu, sanoo Carmelo.
Hetken kuluttua saamme hyviä uutisia: jäähdysjärjestelmä ei vuoda eikä tiiviste ole hajonnut.
Carmelo kumppaneineen vaihtaa huonot nesteet uusiin ja käskee tarkkailemaan tilannetta.
On maksun aika. Käyn nopean keskustelun korjaamon seinään nojaavan pyhimyksen kanssa.
– 30 euroa, sanoo Carmelo ja pahoittelee, että nesteisiin meni peräti 20 euroa.
Hintaan kuuluu myös vikakoodin lukeminen ja nollaus (Mikko kertoi, tuota en tajua edes suomeksi).
Olen niin huojentunut, että haluaisin halata, mutta päädymme siihen, että ryhmäkuva riittää.
Majapaikassa avaan tietokoneen ja varaan meille yhden ylimääräisen yön Licatassa.
Sähköposti kilahtaa. Se on Booking.com.
Viestin otsikossa lukee Licata – tee matkastasi seikkailu.