Herra Settimio on palannut

Yleinen by Minna

Muistatteko sen tunteen, kun teininä sai hirveän vinkumisen ja vannomisen jälkeen jäädä parhaan kaverinsa kanssa talonvahdiksi, kun aikuiset lähtivät viikonlopuksi mökille?

Elämä oli yhtä juhlaa.

Syöminen oli sipsejä, jäätelöä ja limsaa, nukkumisen sijaan kukuttiin hereillä ja laulettiin Duran Durania hiusharjaan, peilin edessä harjoiteltiin tuntitolkulla parhaita muuveja (opittu Jari Samulinin tanssikurssilla), loppuillasta tuli soiteltua sokerihumalapäissään pojille…

Ja sitten sunnuntai-iltana, kun vanhemmat palasivat kotiin, olisi halunnut olla tosi cool ja itsenäinen ja kaikkea, mutta oikeasti oli vain helpottunut, kun äiti sanoi, että ruoka on kohta valmista, muistatko mitä puhuttiin nurmikon leikkaamisesta ja oletko hoitanut pianoläksyt.

***

Täällä on nyt vähän samanlainen huojentunut olo, sillä herra Settimio on palannut työmaalle.

Tiedättehän: aikuinen on kotona, ihan kaikkea ei tarvitse ratkaista, selvittää ja päättää itse.

Kyllähän täällä on paiskittu raivopäisesti hommia koko talvi ihan kahdestaankin, mutta nyt melkein tekisi mieli soittaa pianoläksyt.

Alkuperäinen pikkuikkuna.

En tiedä muistatteko, mutta lapsi-insinöörin kuvissa aasitallin katolla kökötti kaksi rumaa ja kallista kattoikkunaa, joista päätimme luopua.

Sen päätöksen seurauksena piti keksiä jostain lisää valoa talliin, koska täälläkin pykälät määräävät tällaiset asiat eli ilman riittävää ikkunapinta-alaa tallissa ei saisi asua.

Niinpä herra Settimio ehdotti, että suurennetaan tallin sivussa olevaa pikkiriikkistä ikkunaa.

Sovimme niin.

Samalla sovimme siitä, että toisimme ikkunat Suomesta, joten työmaa olisi viisasta aloittaa vasta siinä vaiheessa, kun palaisimme pohjoisesta peräkärryn kanssa = uudesta aukosta tulisi takuulla oikean kokoinen.

Niin ja siitäkin sovimme, että herra Settimio rakentaisi isomman aukon päälle samanlaisen kauniin holvikaaren kuin sikalassa.

Ja tässä sitä taas mennään…

Kuten kuvista huomaatte, yritämme edelleen kierrättää mahdollisimman paljon vanhoja materiaaleja.

Aikaa kuluu enemmän kuin uusien kanssa, mutta jälki on kauniimpaa.

Tykkään myös siitä, että Borgo Valle Vecchian historiaan kuuluvat jutut saavat uuden elämän.

Ensin herra Settimio levitti ja korotti ikkunan yläosaa, ja laittoi väliaikaiset tukipalkit paikoilleen.
Sopivia kiviä saimme alakylän työmaalta, jossa purettiin pari rauniota uuden piazzan tieltä.
Pikkuikkunan ja maanjäristyspannan välissä oli niin vähän kiveä, että ikkunan päälle ei tarvinnut laittaa rautaa vaan tukipalkkien virkaa pääsivät hoitamaan aasitallin vanhat kattopalkit. Ne tarvitsivat vain kevyen hionnan.
Herra Settimio ei vaivautunut käyttämään betonimyllyä, koska muurattavaa oli suhteellisen vähän eli sementti ja vesi sotkettiin aasitallin lattialla.
Tässä sisältä otetussa kuvassa näette tukipuut sekä vasemmassa reunassa jo muuratut uudet kivet.
Ja tässä uuden holvikaaren valmiiksi muotoillut kivet. Olen aina jotenkin ällistynyt siitä, kuinka helpolta kivien muokkaaminen näyttää. Toki herra Settimiolla on kokemusta moskan kanssa heilumisesta aika monta kymmentä vuotta.
Seuraavaksi herra Settimio latoi ikkunan reunoille tiiliä tueksi, ja muurasi sitten holvikaaren muotin.
Tässä kaarikivet ovat jo paikoillaan. Lopullisessa versiossa kaaren alapuolella oleva muotti ja lankku sekä tukitiilet otetaan pois.
Tästä näette aika mukavasti mallia, jos haluatte kokeilla tätä kotona. Tykkään tosi paljon tuosta urheasta, pienestä tiilestä noiden kivien välissä. Se on vähän kuin taiteilijan signeeraus.
Ja tältä ikkuna näyttää tällä hetkellä sisältä. Vanhat palkit ovat paikoillaan. Samoin ikkunalaudat, jotka herra Settimio löysi jostain Piccolon varastokasasta. Sikalan ikkunalauta on entinen kynnyskivi, näiden historiasta en ole ihan varma. Palkit saavat vielä pintaansa puuöljyn, mutta sen aika tulee myöhemmin.

2 kommenttia

  1. Riikka
    Vastaa

    Huoh, niin nättiä ja helpon näköistä! Voi kun osaisi itsekin. 🙈

    Ihanaa, että tekstiä löytyy taas täältäkin. 🤗

Vastaa