Joku ihmisperse oli vaihteeksi hylännyt kolme koiranpentua pahvilaatikossa tienposkeen.
Casolin lähellä asuva brittirouva oli löytänyt laatikon ja huhuili apua Facebookissa.
Pysyvän kodin antaminen kolmelle pennulle ei ole mahdollista, hän kirjoitti, koska tupa on jo valmiiksi täynnä koiria ja kissoja.
Lupasin auttaa eli metsästän parhaillaan Lancianon koiratarhan vapaaehtoisten numeroita.
(Fallon koiratarhan numeroa en anna, koska paikasta kuuluu pelkästään huonoa.)
Suututtaa aivan helvetisti.
Tässä on ihan selkeä kaava, joka toistuu, toistuu ja toistuu:
Omistajat eivät steriloi koiriaan. Koirat juoksevat vapaana. Tulee pentuja. Pennut pidetään, kunnes ne eivät enää pärjää emon maidolla. Pennut dumpataan jonnekin.
Kuin roskat.
Fiksuimmat näistä idiooteista hylkäävät pennut jonkun asutuksen lähelle.
Paskimmat kuskaavat ne jonnekin metsään, jossa ne parhaassa tapauksessa syödään nopeasti.
Huonoimmassa tapauksessa ne kuolevat nälkään.
Asutuksen lähelle hylätyistä lähtee pyörimään uusi lumipallo.
Joku löytää pennut. Ei pysty pitämään niitä. Vie ne tarhalle, joka saattaa olla suhteellisen ok tai saattaa olla kammottava säilytystehdas.
Tai sitten pennuille löytyy väliaikainen koti, jossa ne voivat odottaa adoptiota. Aika kuluu, koska hylättyjä koiria on niin järjettömän, helvetillisen paljon, ettei kodin löytäminen kaikille ole mitenkään mahdollista, vaikka eläinsuojeluyhdistysten vapaaehtoiset tekevät kotien löytymiseksi paljon töitä.
Eli väliaikainen muuttuu pysyväksi.
Niinpä täällä on ihan tavallista, että eläinrakkailla ihmisillä on seitsemän koiraa.
Tai kymmenen. Tai viisitoista.
Eikä siinäkään ole mitään järkeä.
Mietitään nyt vaikka tätä meidän sakkia.
Salvo löytyi pahvilaatikosta Sisiliassa, Frank ja Zappa Baronessan asemalta Abruzzossa.
Yhden syksyn pyydystimme Koiralasta, jolle onneksi löytyi lopulta koti Emilia Romagnasta.
(Tuntee nykyään nimen Tina.)
Koiratarhalta adoptoitu Lexy elää hyvää elämää Tampereella.
Viimeksi elokuussa kävin nyppimässä takiaisia kahdesta koiranpennusta, jotka joku oli hylännyt yöllä Fallon baarin eteen. Rossana oli pelastanut ne sieltä hoiviinsa.
Samaan aikaan Sabrina kyseli, haluaisiko joku adoptoida sekarotuisen pastore-pennun, jonka hän oli löytänyt jostain.
Takiaispennut ovat edelleen Rossanalla, koska niille ei ole vielä löytynyt kotia. Sabrina päätti pitää pastoren, koska kukaan ei halunnut sitä.
Rossanalla on nyt neljä löytökoiraa, Sabrinalla kahdeksan.
Kysyin joskus Rossanalta, miksei koirien sterilointi voisi olla ilmaista, kun tämä ongelma on kerran Italiassa ihan sietämättömän suuri.
Rossana kertoi, että jossain vaiheessa sitä oli kokeiltu, mutta steriloinnin yhteydessä koirat olisivat saaneet sirun.
Ja tästä siruttamisesta oli seurannut se, että ihmiset eivät olleet vieneet koiriaan steriloitaviksi, koska heidän aivoissaan siruttaminen oli tarkoittanut sitä, että valtio jotenkin valvoo heidän tekemisiään.
Valtio jotenkin valvoo heidän tekemisiään?
Miettikää nyt hitto vieköön, kuinka hullua tämä touhu täällä voi olla.
Maassa, joka kutsuu itseään sivistysvaltioksi.
Mieletöntä, hylätään Suomessakin koiria, mutta harvoin ja siitä nousee aina älämölö. Miten noiden ihmisten kalloihin ei mahdu, että se koiran sterilointi on tärkeä juttu, kuten kissojenkin. Ja siru on koiran parhaaksi, jos katoaa, niin löytyy. Sterilointi on muutenkin hyväksi koirille, eipä ole enää eturauhas tulehduksia, eikä kohtutulehduksia koiraparan kärsittävänä. Olen viimeiset rotukoiranikin steriloinut tuosta syystä.
Meidän kylällä osa väestä on nyt onneksi herännyt siihen, että kissat täytyy steriloida, mutta hanke on luonnollisesti todella pitkässä siimassa. Huoh. Meillä nuo nuoret koirat eli Sakke ja Frank steriloidaan tulevana talvena.
Hei! Ompa surullista tuo sinun uutisointisi nyt. Romaniassa näyttää olevan sama ongelma. Itselläni on aivan tuon takiaiskoiran näköinen rescuekoira Australiasta Suomeen tuotuna. Toivottavasti koteja löytyy. Hyvää viikkoa sinne jokatapauksessa. t. Aila
Kiitos Aila! Hienoa, että yksi vaeltaja on saanut kodin sinulta!
On se surullista kyllä että dumpataan kuin roskat. Olisihan se upeaa jos joku päivä ihmiset hoksaisivat että jos seuraeläimen ottaa niin hoitaisi myös heti tuon ehkäisypuolenkin niin ei tule ongelmia.
Mutta sehän nyt on vain unelmaa eikä koskaan riittävän hyvin toteudu jotta ongelmaan riittävästi auttaisi ihan maailmallisesti katsottuna.
Niinpä, ihan samaa olen miettinyt. Italiassa on kyllä paljon parannettavaa eläinasioissa. Ihmiset ovat ihan liian usein täydellisen välinpitämättömiä näissä asioissa.
Ainakin on olemassa V33 – kaakelimaaleja. Oman mielivärin varmaan saa sekoitettua maalikaupassa valkoisesta. Pystyisi hyödyntämään saadut kaakelit.
Voi että, tätä on niin vaikea käsittää… Kun itse tekee töitä katukoirien kanssa syrjäisellä saarella kehittyvässä maassa, jotenkin voi ymmärtää tilanteen täällä. Ihmiset ovat oikeasti todella köyhiä, vielä pari vuotta sitten suurin osa ei edes tiennyt että on olemassa eläinlääkäreitä, koska sellaista ei saarella ollut, kastraatio maksaa klinikalla 5000-8000 pesoa joka on monen kuukausipalkka, ja niin edelleen. Jos pitää valita päivittäinen riisi lapsille tai koirien rokotus niin valinta on selvä. Tietämättömyys on myös iso syy. Kapia hoidetaan moottoriöljyllä ja kastraatioita tehdään itse narun tai rautalangan avulla.
Mutta Euroopassa…en voi ymmärtää ihmisten välipitämättömyyttä. Eikä Italia ole todellakaan ainoa maa missä tätä tapahtuu!
Mahtavaa kun pelastatte ja autatte siellä!