En ole ehtinyt kaiken muun sählingin keskellä raportoida Koiralapsen kuulumisia, mutta nyt lopulta on hyviä uutisia:
Koiralapsi on näillä hetkillä asettumassa yöpuulle Rossanan ja Toninon tryffelikoira Laran viereen.
Rankkurit olivat napanneet Koiralapsen pari viikkoa sitten, ja vieneet sen sitten Lancianon koiratarhalle.
Rossana oli pormestarimme avulla saanut Koiralapsen papereihin oman nimensä – ja sopinut samalla, että hakisimme Koiralapsen takaisin Falloon, kunhan nuori narttu olisi steriloitu.
Tänään aamulla hyppäsimme Rossanan kanssa vihdoinkin Sitikkaan ja lähdimme hakemaan Koiralasta.
Mietimme matkalla, mitä tekisimme, kun Koiralapsi olisi kyydissä.
Meille se ei oikein voisi tulla, koska Rosin, Pipan, Salvon ja Frankin kanssa on kädet täynnä jo valmiiksi. Emme edes asu tällä hetkellä Piccolossa vaan nukumme Rossanan isän talolla – ja mietimme kovasti, koska olisi sopiva hetki lähteä käymään Suomessa.
Rossanan kotiin Koiralapsi ei voisi asettua, koska Rossanalla on jo Ciki ja Teo – ja Cikillä on intohimoinen taipumus rakastaa narttukoiria vähän liikaa. Siis ihan mielipuolisuuteen asti.
Ja ettei tässä olisi vielä tarpeeksi, Rossanalle oli muuttamassa parin päivän sisällä myös pikkuruinen eläkeläiskoira, jonka yksi kyläläinen oli määrännyt hänelle testamentissaan.
Kyllä. Määrännyt testamentissaan.
Sanoin siinä Lancianoon kurvaillessamme, että jos tilanne menisi oikein tukalaksi, voisimme tietenkin Mikon kanssa keksiä jotain.
(Tämä taitaa tulla uutisena myös Mikolle, joka makasi koiranhakureissun vatsataudissa kotona.)
Päädyimme kuitenkin Rossanan kanssa siihen, että kokeilisimme majoittaa Koiralapsen Rossanan ja Toninon tarhaan, jossa on jo valmiiksi pari löytölasta sekä Toninon tryffelikoirat.
Rossana arveli, että tryffelikoirista Lara saattaisi olla sopivan rauhallista seuraa Koiralapselle.
- Se voi olla Laran kanssa vaikka kesään, kunhan sille löydetään oikeasti hyvä perhe. Suomesta tai Italiasta, sanoi Rossana.
Italialaiset koiratarhat eivät ole mitenkään mieltä ylentäviä paikkoja, vaikka pääsinkin tänään kurkistamaan vain ns. yleisön silmille tarkoitettuihin tiloihin.
Kaikkialla kaikuva haukku ja yleinen tunnelma on jotain sellaista, mitä on aika vaikea kuvata, mutta ihan väkisinkin tulee mieleen, että pitäisi ottaa kyytiin mahdollisimman monta tarhan asukasta – vaikka samaan aikaan tietää, että se on ihan mahdotonta..
Tuli aika paha mieli siinä Koiralapsen papereita odotellessa.
Aika pitkältä tuntuneen seisoskelun jälkeen toimistovirkailija löi lopulta leimat papereihin, ja valkoiseen takkiin pukeutunut mies talutti Koiralapsen eteiseen.
Koiralapsi vapisi. Se yritti pysyä mahdollisimman pienenä ja huomaamattomana myttynä lattialla. Rossana laittoi sille pannan ja hihnan, mutta panta oli liian löysä. Minä annoin auton avaimen Rossanalle ja nostin Koiralapsen syliini.
Se oli kevyt.
Sitten se pissasi päälleni.
Kannoin Koiralapsen autoon, Rossana istui sen viereen takapenkille ja minä hyppäsin rattiin.
Koiralapsi tärisi edelleen. Ja haisi. Voi miten se haisi.
- Täällä ei pysty hengittämään, sanoi Rossana, kun kurvasimme pois koiratarhan pihasta.
- Jos mennään Sfarfalloon kahville tämän jälkeen, saadaan takuulla olla rauhassa, sanoin minä.
Sitten teimme shampoo-tsekkauksen. Molemmilla olisi sopivaa pesuainetta Koiralapselle, mutta ensin tyyppi saisi sopeutua rauhassa.
Tuntia myöhemmin puikkelehdimme Sitikalla Borgo Valle Vecchialle. Rossana nousi avaamaan tryffelikoirien tarhan oven, ja minä nostin rääpäleen syliin.
Annoimme Koiralapselle vettä ja ruokaa, sitten Rossana avasi Laran häkin ja päästi jo vähän piristyneen kaverin tutustumaan.
Kaikki meni hyvin. Nyt puuttuu vain hyvä, rakastava, loppuelämän koti.
Voi ei. Uutta koiraa (edellisestä perheenjäsenestä vasta 15v) olen miettinyt ja tällä hetkellä pitkällä lomalla Toskanassa. Olisiko tämä kk päästä se paras lahja? MINULLE?!
Moikka! Voin laittaa sinulle lisätietoja vaikka sähköpostiin. Tavoitat meidät osoitteesta info@piccolosalvo.com.
Koiralapsi on aivan ihana, mutta en halua mitenkään vähätellä sitä, että se tulee tarvitsemaan todella paljon kärsivällisyyttä ja aikaa ennen kuin se rohkaistuu. Se ei niinkään pelkää esim muita koiria, mutta ihmisiä se varoo ja väistää. Ei ole vihainen, mutta se ei vain ole tottunut ihmisiin.
Sen kanssa on siis pitkä matka kuljettavana.
Laitamme mieluusti lisätietoja, jos haluat.
Ihanaa, että saitte Koiralapsen pois kuljeksimasta ja etenkin sieltä tarhasta! Eiköhän sille hyvä koti löydy.
Toivotaan parasta! Koiralapsi on jo vähän rohkaistunut, mutta pelkää edelleen erityisesti kaikkia ihmisiä. Olen silti ihan varma, että joku saa siitä hienon koiran. Kärsivällisyyttä se toki varmasti vaatii.
On kyllä ihan huojentunut mieli, kun se on tallella ja turvassa eikä sateen ja tuulen armoilla hautausmaan takana olevassa metsässä.
Ihana koiralapsi❤ihania noi kaikki teidän piskulaiset.
Huoh. Salvo on saanut Frankista rikostoverin. Kaverukset olivat eilen aamulla varastaneet pussillisen Pantteri-karkkeja. Havahduin aamulla siihen, että viereisestä huoneesta kuului ihan älytön mäyhääminen. Tyypit makasivat sängyssä salmiakkipussin kanssa ja maiskuttivat karkkeja todella hartaasti. Yrittivät vielä piilottaa pussin peittoihin, kun hoksasivat, että olivat jääneet kiinni. 😀 Onnistuin pelastamaan suurimman osan pussin sisällöstä, mutta tyypit olivat kyllä huolellisesti nuolleet jokaisen namin. 😀
Toivon joululahjaksi lisää huumorintajua… 😀
Hei,
aivan ihanan näköinen lagotto neiti se koralapsi sitten oli. Näin vähän mieheni kanssa jo ensimmäisistä kuvista päättelimme.
Kotona meillä on kaksi keski-ikäistä lagotto herraa ja mummulasta löytyy nuori neito.
Jos joskus mietitte neidin uudelleen sijoittamista, voisin harkita häntä meille jatkoksi tai sitten mummulaan:)
Koiranne ovat aivan ihania ja on hienoa lukea juttujasi.
Haaveilen itsekin joskus Italiaan muuttamista, se kun tuntuu toiselta kodilta kun siellä käy.
Terveiset täältä Nokialta, paperitehtaan liepeiltä.
PS. ehkä se joulupukki tuo sitä huumorintajua joululahjaksi:)
Hei! Ja terveisiä Nokialle! Mikko viihtyi siinä teidän naapurissanne eli paperitehtaalla aika monta vuotta!
Laitan heti Koiralapsi-päivityksen, kun tilanne etenee johonkin suuntaan. Parhaillaan Koiralapsi asustaa tryffelikoira-Laran kanssa Rossanan hoivissa ja opettelee olemaan vähän rohkeampi. Hieno koira siitä kyllä varmasti kuoriutuu.
Mukavaa joulua ja oikein hyvää uutta vuotta meiltä kaikilta!
Aivan ihana ..sydämeen sattuu kun katsoo silmiin …jos ei muutaa paikkaa löydy niin sitten tänne Ylöjärvelle kahden muun koiran seuraksi…toivottavasti ei tule kovin ison kokoista, että voima riittää Marja voi suositella ?
Hei !
Hei !
Jos koiralapselle ei löydy kotia niin tervetuloa sitten meille kahden koiran kaveriksi tänne Ylöjärvelle. Marja voi suositella. Koiralapsi sulatti sydämmeni kun katsoin sen silmiin .
Moi Marketta! Koiralapsen kanssa on tilanne vähän auki, mutta pyysimme Marjaa soittamaan sinulle ja kertomaan kaikki yksityiskohdat. Palataan sitten asiaan!
Kiitos viestistä ja mukavaa joulunodotusta!
Hei ! Juttelin aamulla Marjan kanssa ja kuulin, että olette tulossa suomeen , joten jos teillä on aikaa niin meille voitte poiketa . Meillä tällä hetkellä kaksi poikakoiraa, Oskari kohta 8 v novascotian noutaja ja Sulo keväällä 2 v nelirotuinen pieni veijari. Terveisin Marketta ja mukavaa joulunodotusta myös sinne .
Välillä tunnen niin hengen heimolaisuutta teidän juttujen kanssa, varsinkin näissä eläin asioissa. Tämä oli taas hyvä paluu todellisuuteen kun lueskellessa tulee itsellekin halu teidän lailla napata ja lähteä maailmalle 🙂 eli siis ei onnistuisi…ehkä. Yritän pitää mielessä Atzorit ja kreikan. Atzoreilla meillä oli hotellin läheisyydessä eläinlääkäri/eläinkauppa putiikki jossa koiran pennut omissa kopissaan myynnissä ikkunassa. Öiseen aikaan nämä nappulat olivat yksin pimeässä kaupassa ja varsinkin siellä oleva Sharpein pentu itki yksikseen. Sen kun näki siitä ikkunasta iltaisin. Ja sitten hotellilla niin itkin minäkin. Miehellä meni tovi ymmärtää miksi itkeskelen meidän ihanalla kesälomallamme. Ja sama tapahtui Kreikassa kun teimme todellakin vika tikin piipahtaessa paikallisessa eläinliikkeessä..ne pienet kissanpennut. Snif..
Mä olen törmännyt Roomassa ihan samanlaiseen eläinkaupan ”koiranpentualtaaseen”, missä pennut odottavat ostajaa. Se oli todella kamala paikka.
Täällä taas on vastenmielisen normaalia, että koiria hylätään tienposkeen tai tarhalle, kun niihin kyllästytään.
Ymmärrän hyvin, että me ei voida pelastaa kaikkia kodittomia, mutta aika usein tuntuu todella pahalta eli tiedän tuskasi!
Voi kun hän on ihana näköinen. Muistuttaa aivan ededmennyttä vehnäterrieriäni jonka nimi oli Narri. Ihanaa että koiralapsi on vihdoin turvassa! <3
Koiralapsi on kyllä herttainen. Fallosta kantautuvien uutisten mukaan sille on kyllä löytynyt koti Italiasta, mutta se odottaa edelleen uutta perhettään Rossanan koirien kanssa. Toivottavasti se pääsee matkaan pian.
Mitä koiralapselle tällä hetkellä kuuluu? Vai olenko epähuomiossa sivuuttanut kuulumiset muissa postauksissa?
Moi! Et ollenkaan vaan minä pöhkö kuvittelin kirjoittaneeni postauksen Koiralapsen uusimmista käänteistä vaikka tosiasiassa olin laittanut vain Piccolon facepäivityksen.
Koiralapselle kuuluu hyvää. Se asuu toisen koirakaverin kanssa kivassa perheessä lähellä Venetsiaa ja näyttää kuvien perusteella oikein tyytyväiseltä. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin!