Soitin äidille kaikki kunnossa -puhelun. Ajattelin, että se kuitenkin murehtii, jos on nähnyt Facebookissa kuvan siitä, kun autoamme vinssataan lava-auton kyytiin.
Mutta eihän se mitään murehtinut. Nauroi iloisesti, että teillä noita sattumuksia riittää – ja toivotti lisää seikkailumieltä.
Kieltämättä seikkailumielelle on taas ollut käyttöä eivätkä huumorivarastot ole ainakaan vielä ehtyneet.
– Joko nyt voin laittaa otsikkoon Strömsön, kysyin silti Mikolta.
Suunnitelmamme oli siis tämä:
Ajetaan torstaina Anziosta pohjoiseen Toscanaan, ollaan kaksi yötä Pontremolissa, käydään katsomassa muutaman välittäjän kanssa taloja, kierretään vuoristokyliä autolla, syödään hyvin ja palataan lauantaina Anzioon.
Kelpo suunnitelma siis, jopa huomattavan tiivis ja järkevä.
Ja sitten käytäntö:
Ajetaan torstaina pohjoiseen, majoitutaan Pontremoliin ja syödään hyvin. Lähdetään perjantaina aamulla tapaamaan välittäjää, päätetään ajaa muutaman kiinnostavan kylän kautta, kuullaan kuinka jarrut sanovat ensimmäisen kylän päällä skriiks ja skrääks, jämähdetään tielle. Soitellaan muutama tunti ja saadaan lopulta paikalle korjaamon setä, joka sanoo korjaustoiveeseen oggi no, lunedi si. Todetaan, että maanantai si. Heilutetaan iloisesti sedälle, joka katoaa auto ritsalla mutkaan. Tajutaan, ettei hoksattu liftata sedän kyytiin. Kävellään koirien kanssa lähimpään kylään (2 km), mennään syömään cornetot ja juomaan kahvit. Soitetaan välittäjille ja sovitaan uudet tapaamisajat. Kuullaan kahvilan sedältä, että lähin autovuokraamo on noin 30 kilometrin päässä. Jatketaan jalkapatikassa seuraavaan kylään (6 km), jossa hypätään junaan. Päädytään La Speziaan, jossa sataa kaatamalla. Kävellään ensimmäiseen vuokraamoon, jossa ei ole vapaita autoja. Kävellään toiseen vuokraamoon, jossa ei ole vapaita autoja. Soitetaan kolmanteen vuokraamoon, jossa on vapaita autoja. Kävellään ikuisuudelta tuntuva matka kolmanteen vuokraamoon ja huomataan, että vuokraamon maksulaite ei kelpuuta maksukortteja. Palataan (edelleen kaatosateessa) rautatieasemalle. Sanotaan kiitos ei, myöhäistä, kun joku yrittää myydä sateenvarjoa. Matkustetaan junalla Pontremoliin. Varoitetaan välittäjiä, että aikatauluihin saattaa vielä tulla lisää muutoksia. Ruokitaan hotellilla koirat, vaihdetaan kuivaa päälle ja lähdetään syömään hyvin. Varataan aamulla kahdeksi yöksi hotelli La Speziasta. Kävellään rautatieasemalle ja huomataan, että seuraava juna lähtee vasta kahden tunnin kuluttua. Hytistään asemalla, koska kengät eivät ole ehtineet kuivua yön aikana. Noustaan junavaunuun, joka on täynnä äänenmurroksesta kärsiviä italialaisia teinipoikia. Päästään perille, majoittaudutaan, ruokitaan koirat ja lähdetään syömään hyvin. Istutaan myöhään illalla parvekkeella ja todetaan, että ilman kaatosadetta La Spezia vaikuttaa erinomaisen mukavalta kaupungilta.