Ehdin jo vähän ahdistua siitä ajatuksesta, että kurja keli viivästyttäisi aasitallin kattotyömaata taas ainakin viikon verran, mutta onneksi taivas kirkastui eli herra Settimio pääsi katolle heti tiistaina.
Mikko sai komennuksen sikalan puoleiselle seinälle piikkaamaan saumoja, sillä seinä täytyy piikkaamisen lisäksi myös saumata ennen kuin herra Settimio pääsee rakentamaan sikalaan kattoa.
(Ja siinä vaiheessa voimme ehkä jo kutsua sikalaa kylpyhuoneeksi.)
Ymmärtääkseni järjestys on nyt siis tämä:
Aasitallin katto valmiiksi.
Sikalan puoleisen seinän saumat puhtaaksi.
Saumaus.
Sikalan katto valmiiksi.
Jos kaikki sujuu hyvin, siirrymme alkavalla viikolla kohtaan kolme.
Tällä viikolla täällä on siis keskitytty aasitallin kattoon ja seiniin.Tästä lähdettiin liikkeelle. Settimio oli laskenut, että vanhoja kattotiiliä ei ole riittävästi, joten alempaan kerrokseen käytetään uusia tiiliä.Aasitallin katto laskee puutarhasta piazzalle. Alimman kerroksen selälleen tulevat tiilet ladotaan niin, että niiden kapeampi pää osoittaa alaspäin eli piazzalle. Ylemmässä kerroksessa tehdään päinvastoin.Settimio aloitti palapelin rakentamisen piipun ympäriltä. Ennen tiilten asettelua ja kiinnittämistä hän suojasi piipun juuren vielä toisella kerroksella bitumimattoa.Settimio kiinnitti alemman kerroksen tiilet polyuretaanivaahdolla.Myös päällimmäisen kerroksen tiilet kiinnitettiin polyuretaanivaahdolla.Luotilanka piti rivit suorassa.Tässä kuvassa on piazzalle laskeva pääty. Näette, että tiilten etureuna tulee rännin päälle asti.Tältä näyttää puutarhan päädyssä eli päät on muurattu umpeen.Palapeliin kuului tietenkin se, että Settimio joutui lyhentämään päätyrivin tiiliä, koska edelleenkään ei ole niitä 90 asteen kulmia. Kuvasta näkyy aika hyvin myös se, että nämä vanhat kattotiilet ovat käsityötä eli kahta samanlaista on turha etsiä.Tästä jatketaan maanantaina.Aasitallin saumaamisella ei muuten olisi varsinaisesti kiire, mutta sikalan yläpuolella oleva osa täytyy saada valmiiksi ennen kuin sikalan kattoa pääsee rakentamaan. Muuten kaikki ryönä ropisisi sikalan katolle ja tekisi tiilille huonoa. Plus kattotiilet tuskin tykkäävät myöskään turhasta steppailusta. Palaan tähän saumausasiaan sitten ihan omassa postauksessa.
Mitä kummaa, tekniikka ko teki tepposet? Sain aamusella sähköpostiini sinulta vasikanpaisti jutun. Tai siis sen 5 ekaa riviä. Sitten luki kuten yleensä, lue lisää, ja kun olisin lukenut niin eipä auennut. Minulla on muutama näitä vehkeitä ja jokaisen kanssa sama. Yks tarjos tietoturvapäivitystä ja toinen jotain muuta hullutusta ja joku kehui yksityisyydensuojaasi. Nyt sitten on jo ne viis ekaa riviä ja koko otsikko häipyneet kyber avaruuteen.
Noin muuten yleisesti ottain, on teillä mahtava työmaa, mahtava kooltaan ja näöltään ja varmaan kustannuksiltaankin, maisemat on kans samaa lajia. Ja tämä monttööri herra Settimio taidoiltaan. Tuolla aikaisemmassa postauksessa oli kuva kun hän tasapainotteli yhden lankun päällä korkeuksissa. Minuakin rupes huimaamaan, vaikka istun tässä pehmustetetulla persuuksillani ihan tukevasti.
Tsemppiä!
Ei, se tietotekninen ongelma olin minä! Onnistuin siirtämään valmiin vasikanpaistipostauksen ensin roskakoriin – ja siinä vaiheessa, kun yritin palauttaa sen sieltä pois, painoin vahingossa nappia ”poista lopullisesti”. Täytyy siis aloittaa koko postauksen väkertäminen alusta! Pahoittelut, että aiheutin sekaannusta ja etsintäoperaation!
Me yritetään pitää kustannukset mahdollisimman alhaisina, mutta toki tässä koko ajan rahaa uppoaa johonkin. Kierrättäminen kyllä auttaa säästämisessä. Ja kyllä, Settimio on ihan loistava. Itse en tosiaankaan menisi taiteilemaan tuonne yläilmoihin, mutta Setti kävelee muurien päällä samalla varmuudella kuin normaali-ihmiset piazzan asvaltilla.
Kiviä. 😀 Niitä nostettiin painoksi tiilien päälle – ja edelleen tosi monet katot ovat täynnä kiviä.
Mikko oli ehtinyt sopia Settimion kanssa, että aasitallin katolle ei tule kiviä, joten nyt mennään tuolla vaahdolla. Mä olisin kyllä kelpuuttanut kivet hyvinkin mielelläni.
Terveseiset sateisesta Loviisasta. Taas oli kiva aamun avaus tämä sinun postauksesi, toivottavasti saatte homman sujumaan jatkossakin. Katto näyttää jo ihan hyvälle :). t. Aila
Kiitos kovasti! Toivottavasti siellä sade hellittää ja aurinkokin näyttäytyy välillä. Meille on luvattu koko viikoksi aurinkoista tai puolipilvistä ja lämpötila keikkunee jossain vähän päälle parinkymmenen tietämillä. Eli juuri sopiva raksakeli. Tähän aikaan aamusta (4.50) parvekkeen ovesta puhaltaa työhuoneeseen kyllä aika raikas tuuli, mutta onneksi on villavaatteita ja villasukkia!
Mitä kummaa, tekniikka ko teki tepposet? Sain aamusella sähköpostiini sinulta vasikanpaisti jutun. Tai siis sen 5 ekaa riviä. Sitten luki kuten yleensä, lue lisää, ja kun olisin lukenut niin eipä auennut. Minulla on muutama näitä vehkeitä ja jokaisen kanssa sama. Yks tarjos tietoturvapäivitystä ja toinen jotain muuta hullutusta ja joku kehui yksityisyydensuojaasi. Nyt sitten on jo ne viis ekaa riviä ja koko otsikko häipyneet kyber avaruuteen.
Noin muuten yleisesti ottain, on teillä mahtava työmaa, mahtava kooltaan ja näöltään ja varmaan kustannuksiltaankin, maisemat on kans samaa lajia. Ja tämä monttööri herra Settimio taidoiltaan. Tuolla aikaisemmassa postauksessa oli kuva kun hän tasapainotteli yhden lankun päällä korkeuksissa. Minuakin rupes huimaamaan, vaikka istun tässä pehmustetetulla persuuksillani ihan tukevasti.
Tsemppiä!
Ei, se tietotekninen ongelma olin minä! Onnistuin siirtämään valmiin vasikanpaistipostauksen ensin roskakoriin – ja siinä vaiheessa, kun yritin palauttaa sen sieltä pois, painoin vahingossa nappia ”poista lopullisesti”. Täytyy siis aloittaa koko postauksen väkertäminen alusta! Pahoittelut, että aiheutin sekaannusta ja etsintäoperaation!
Me yritetään pitää kustannukset mahdollisimman alhaisina, mutta toki tässä koko ajan rahaa uppoaa johonkin. Kierrättäminen kyllä auttaa säästämisessä. Ja kyllä, Settimio on ihan loistava. Itse en tosiaankaan menisi taiteilemaan tuonne yläilmoihin, mutta Setti kävelee muurien päällä samalla varmuudella kuin normaali-ihmiset piazzan asvaltilla.
Loistavaa, että säilytitte uusiokäyttöön noi kauniit vanhat kattotiilet.
Ne on kyllä tosi kauniita. Ja onhan siinä tietenkin se, että kierrättäminen on paitsi hyvä juttu niin tuntuu myös kukkarossa.
Työtä piisaa:)
Mitähän tuolla käytettiin ennen uretaanivaahdon keksimistä?
-janne
Kiviä. 😀 Niitä nostettiin painoksi tiilien päälle – ja edelleen tosi monet katot ovat täynnä kiviä.
Mikko oli ehtinyt sopia Settimion kanssa, että aasitallin katolle ei tule kiviä, joten nyt mennään tuolla vaahdolla. Mä olisin kyllä kelpuuttanut kivet hyvinkin mielelläni.
Terveseiset sateisesta Loviisasta. Taas oli kiva aamun avaus tämä sinun postauksesi, toivottavasti saatte homman sujumaan jatkossakin. Katto näyttää jo ihan hyvälle :). t. Aila
Kiitos kovasti! Toivottavasti siellä sade hellittää ja aurinkokin näyttäytyy välillä. Meille on luvattu koko viikoksi aurinkoista tai puolipilvistä ja lämpötila keikkunee jossain vähän päälle parinkymmenen tietämillä. Eli juuri sopiva raksakeli. Tähän aikaan aamusta (4.50) parvekkeen ovesta puhaltaa työhuoneeseen kyllä aika raikas tuuli, mutta onneksi on villavaatteita ja villasukkia!