Abruzzossa ei voi olla törmäämättä pizzelleihin. Niitä on aivan kaikkialla – eikä siis pelkästään pääsiäisenä tai jouluna, vaikka ne kuuluvatkin ehdottomasti molempiin juhliin.
Pizzellet ovat oikeastaan vohvelitaikinasta tehtyjä, ohuita keksejä. Täällä pizzellejen syntysijoilla taikina maustetaan aniksen siemenillä, sitruunankuorella ja vaniljalla.
Rossana ja Rosalinda tekevät pizzellet sähkökäyttöisellä pizzelle-raudalla, joka muistuttaa erehdyttävästi vohvelirautaa.
Jotkut käyttävät edelleen kaasuhellalla lämmitettäviä rautoja, mutta alakylän rouvien kärsivällisyydelle se on ihan liian hidas konsti. Tosin rouvat kyllä sanovat, että tulella tehdyt pizzellet ovat parempia kuin ne sähkövalmisteiset.
Luulen, että pizzellejä voi tehdä myös ihan tavallisella vohveliraudalla.
Tarvitset munia, jauhoja, auringonkukkaöljyä, sokeria, aniksen siemeniä, raastettua sitruunankuorta ja vaniljauutetta.
Rossana mittaa raaka-aineet hyvinkin tarkasti, kuten kuvasta huomaatte. Voit myös kokeilla perinteistä konstia: 5 munaa, 10 ruokalusikallista jauhoja, 10 ruokalusikallista sokeria ja 10 ruokalusikallista öljyä.
Sekoita ensin munat ja sokeri keskenään kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitten hellästi sekoittaen jauhot ja mausteet.
(Äiti varmasti sanoisi tähän, että sekoita mausteet jauhoihin ja vasta sitten jauhot muna-sokeriseokseen.)
Kannattaa olla varovainen vaniljan kanssa. Halutessasi voit myös unohtaa koko vaniljan.
Aniksen määrä selviää oikeastaan vain kokeilemalla, mutta idea on, että anis ihan oikeasti maistuu pizzelleissä.
Älä siis suotta ujostele.
Lisää viimeisenä öljy. Juoksuta se tasaisena nauhana taikinaan ja sekoita taikinaa samalla koko ajan.
Sitten vain rauta kuumenemaan.
Muista voidella rauta aina ennen kuin laitat siihen uuden nokareen taikinaa. Muuten pizzellet tarttuvat kiinni.
Nosta valmiit pizzellet pöydälle jäähtymään. Voit nostella ne myös päällekkäin, mutta silloin väliin kannattaa laittaa talouspaperia tai olet taas tekemisissä tarttumisongelman kanssa.
Jäähtyneet pizzellet ovat napakan rapeita. Suklaan ystävät (Mikko) voitelevat pizzellensä Nutellalla. Minulle se on jo vähän liikaa.
Anis, sitruuna ja vanilja, hmm. Kuulostaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä. Taitaa olla pakko hakea siskolta vohvelirauta lainaksi ja testata 😉
Heippa
Nämä olivat ihan tuntemattomia ainakin ”siellä meillä” Montefiasconessa, siis Viterbon alueella, 90 km Roomasta. Kiva kuulla eri alueiden erikoisuuksista.
Luen mielelläni mukavia kirjoituksiasi jatkossakin.
Terveisin
Hannele
Olipa erikoinen, kiva ohje. Pitää kokeilla. Mutta millaisia ne jauho ja sokerilusikalliset ovat? Tasaisia vai kuten kuvittelen kukkupäällisiä. Tai ehkä sokeri tasainen ja jauho kukkura…♨
Kukkupäälliset ovat aika lähellä totuutta sekä sokerissa että jauhoissa. Italialaiset ovat aika suurpiirteisiä lusikallisten kanssa, mutta itse tekisin noilla kukkupäällisillä.