Sarjassamme Ällistyttäviä keskusteluja maailmalla esittelemme tänään kohtaamisen Itävallan poliisin kanssa.
Poliisi: Ajokortti ja rekisteriote.
(Mikko ojentaa kortin ja paperit. Poliisi vilkaisee niitä ja antaa ne sitten takaisin.)
Poliisi: Ajoitte ylinopeutta. Se tarkoittaa 40 euron sakkoja. Voitte maksaa nyt käteisellä.
Mikko: Meillä ei ole käteistä. Käykö kortti?
Poliisi: Ei käteistä? Ei käteistä? Nix? NIX????
Mikko: Nix.
(Mikko näyttää tyhjää lompakkoa.)
Poliisi: Nix? NIX???? NIX????
Mikko: Nix nix.
(Mikko näyttää uudelleen tyhjää lompakkoa.)
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Minä: Siltä katkeaa kohta verisuoni päästä.
Poliisi: NIX???
(Poliisi katsoo minua.)
Minä: No nix nix.
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
(Luonnollisesti koirat ulvovat koko ajan takapenkillä.)
Mikko: Nix nix. (Näyttää uudelleen tyhjää lompakkoa.)
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Minä: Ootas, mä hoidan tämän. È possibile pagare con carta di credito?
Mikko: Italia ei nyt ehkä auta…
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
(Ulvonta takapenkillä yltyy.)
Minä: Näköjään ei, mutta tuo niximies tässä apua tarvitseekin. Onko Itävallassa muka joku laki, jonka mukaan ihmisellä täytyy aina olla käteistä?
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Mikko: Ei kai. Toivotaan, että se väsyy kohta.
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Minä: Pakkohan sen vuoron on ainakin joskus loppua.
Poliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Mikko: Nix nix.
(Paikalle tulee toinen poliisi.)
Toinen poliisi: Teillä ei ilmeisesti ole käteistä?
Mikko: Nix. Voimmeko maksaa kortilla?
Nixipoliisi: NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!! NIX!!! NIX!!!!!
Toinen poliisi: Voitte ajaa perässämme pankkiautomaatille ja nostaa sieltä rahaa.
Mikko: Asia selvä.
Varttia myöhemmin sakko on maksettu, kuitti saatu, ja matka jatkuu kohti Tshekin rajaa.
Minä: Huudettu saksa on maailman pelottavin kieli.
Mikko: Kuvittelikohan se, että kun tarpeeksi karjuu niin kukkaroon ilmestyy taivaasta rahaa?
Minä: Mä annan tuolle ihmistyypille nimen Saksanhuutaja. Enkä tule enää ikinä Itävaltaan.
Mikko: Paitsi kun palataan Italiaan.
Minä: Niin silloin, mutta en muuten. Itävalta on nyt nix.
No huh…huh, olipa vaikea tapaus 🙁 Oletteko Tampereella jo? Täällä oli eilen oikein kaunis aurinkoinen sää, mutta tänään todella pimeää, kuitenkin ihana lenkkeilysää 🙂 Mukavaa lomaa 🙂 Tepa
Nyt Kiikoisissa täällä Jaaran kylässä! Ikkunasta näkyy hissukseen täydellinen talvimaisema, kun pimeys alkaa väistyä.
Aurinko silti vaihteeksi aika mukava vierailija.
Kivaa päivää, Tepa!
Tervehdys Minna ja MIkko ja takapenkkiläiset. Tai sitten NIX!
Olin aikoinani Itävallassa töissä ja kun hukkasin lompakkoni ja päätin tehdä poliisilaitokselle ilmoituksen ja samalla saada ajoluvan, kun kortti meni lompakon kanssa. Se oli maan tapa.
Kaikki meni hyvin niin kauan kuin ilmoitus oli valmis ja olin saamassa ajoluvan sen kanssa. Se ei ollut ilmainen vaan maksoi yli 100 silloista shillinkiä. Siinä maassa se tarkoitti sitä, että minun olisi pitänyt mennä Tabac Austriaan ostamaan Bundestämpelmärkejä (veromerkkejä asioidessa viranomaisten kanssa) käteisellä. Yritin toistaa virkailijalle, että olin hukannut lompakkoni, eikä minulle olisi minkäänlaista rahaa, ei käteistä eikä kortteja.
Virkailija totesi melko lakoonisesti, että keine Bundestämpelmärke, keine Anmeldung, ikäänkuin viranomaisten vankina. Ei siinä auttanut mikään selittely. Siinä aikamme pähkittyämme luovutin ja lähdin pois ja menimme vaimon kanssa ostamaan veromerkkejä, hän kun oli sattumoisin mukana, eikä ollut hukannut lompakkoaan. Niin vain olisi jäänyt ilmoitus tekemättä ja ajolupa saamatta jos ei olisi ollut vaimoa autossa. Nauroimme (anteeksi vaan) katketaksemme jutullenne, vaikkei siinä varmaa silloin mitään nauramista ollut.
Hyvää loppumatkaa, varokaa Puolaa, Latviaa, Liettua ja Eestiä
Terveisin
Jyrki ja Ani
Eikä! Ei luultavasti naurattanut siinä tiskillä, vaikka tässä teidänkin tarinassa on kaikki komedian ainekset! 😀
Itävallasta tuntuu olevan ainakin se hyöty maailmalle, että se tarjoaa loputtomasti erilaisia viranomaisiin liittyviä huumorihetkiä. 😀
Meniköhän Nix-sedän omaan taskuun, ei kai ne nyt tuollakaan niin jälessä ole, että käteisellä maksetaan?
Italiassa me ollaan totuttu siihen, että aina pitää olla käteistä mukana. Koskaan ei voi tietää, missä kortti käy tai ei käy. Kuvittelin, että Itävalta olisi vähän paremmin kärryillä näissä maksuasioissa, mutta kyllä se nyt niin taitaa olla, että ne todellakin ovat jäljessä. Ja aika pahastikin. 😀
Moro! Olipa hulvattoman hauska piristys sunnuntai-iltaan. :)))) Tai siis siinä tilanteessa ei varmaan ollut hauskaa, mutta jälkeenpäin voi ottaa ilon irti.
Itävallalla on muuten huono karma.
Hyvää vointia toivottaen
Riitta
Moro! Ja kiitos. Olet oikeassa: nix-miehen kanssa ”keskustelemisesta” oli tapahtumahetkellä nauru kaukana, mutta hihittäminen alkoi heti, kun saimme homman vihdoinkin hoidettua. Itävaltaa pitäisi jotenkin pystyä välttelemään, me ollaan aina siellä jonkinlaisissa vaikeuksissa.
Voi Minna, nää sun kirjoitukset on kyllä ihan maailman parhaita. Nauran täällä huutonaurua ja todennäköisesti tirahti tipat pöksyyn:):):):). Kirjoitathan kirjan/ kirjoja joku päivä, tämä olisi tämän joulukuisen illan harras toive. Ja tietty Tervetuloa Suomeen!!
Kiitos kovasti! Toivottavasti emme aiheuta sulle tukalia tilanteita. 😀
Mahdollisen kirjan ensimmäinen versio sisällysluettelosta tuijottaa mua jotenkin ikävästi tuosta pöydältä. Olen pakoillut sitä mm. lumitöissä. Saas nähdä, kuinka sen kanssa lopulta käy. 😀
Kiitos kannustuksesta!
Ei oo todellista! ;D Päivän parhaat naurut kyllä sain, kiitos siitä.
Hauskaa, että voimme ilahduttaa! Kiitos kivasta viestistä!