Rossana oli uhmannut Fallon talvea ja tarponut tiensä yläkylältä Piccoloon ruokkimaan kissoja.
Samalla reissulla hän oli ottanut pari kuvaa.
- Näyttää siltä, että Settimio ei pääse ihan heti jatkamaan töitä, sanoi Mikko vilkaistuaan Rossanan viestin.
Minä tekstasin Rossanalle kiitokset.
Sitten kysyin, onko kylässä vielä sähköt.
- Tulee ja menee, vastasi Rossana.
Minkäänlaista lumityöpalvelua Fallossa oli kuulemma ollut turha odottaa, vaikka lunta oli tupruttanut useana päivänä.
- Sama juttu joka kerta, kukaan ei välitä. Ihmiset huiskivat enimpiä lumia ovien edestä, mutta jokainen hoitaa vain oman tonttinsa, tuhisi Rossana.
Arvelin, että kritiikki koski ns. päättäviä tahoja.
Ehdotin varovasti, että ensi talvea varten voisimme kehittää jonkinlaisen suunnitelman: missä taloissa on asukkaita eli mitkä kujat pitää saada auki, kuka tekee ja mitä, miten se tehdään…
Rossana ei enää vastannut.
- Ehkä se lähti lumitöihin, arveli Mikko – ja kehotti vielä miettimään, kannattaako ruveta organisoimaan italialaisen pikkukylän lumitöitä.
- Ai Jaarasta, kysyin.
- Ollenkaan, sanoi Mikko.
Hupsista…siellä on enemmän lunta , kuin meillä täällä? Kuinka siellä autoilu sujuu, jos lumitöitä ei tehdä, kun lunta on noin paljon? Mukavaa viikkoa! Tepa
Falloon oli humpsahtanut puolisen metriä lunta. Ymmärtääkseni pääkatu on aurattu, mutta muuten autolla ei pääse liikkumaan. Lumihangen lisäksi on vielä se juttu, että kadut ovat niin jyrkkiä, ettei talvella muutenkaan parane puskea autolla esimerkiksi Valle Vecchialle. Ensi vuonna me kokeillaan Fallossa suomalaista lumityömallia!
Mukavaa viikkoa myös sinulle!
Tuokaa mukananne muutama lumikola!!
Näen jo Sitikan katolla lumikolatornin!
Hyvääuutta vuotta ja kiitti!
Hyvää Uutta lumista vuotta ja loppiaista.
Hienoa Mikko , mitä ajattelit, sinussa vaimosi kanssa on tuota itse jo kadotetuksi luotua naapuriapua, joka vie kaiken muun sotkun lumen lisäksi mutta joskus jää vain hiukkanen suomalaista kateutta.
Oletta tämän päivän raivaajapari, ihailen tarmosnne, luovuuttannen ja ennenkaikkea rohkeutta elää ja tehdä mikä on tehtävä.
Voi elän noissa jutuissanne, nautin voimautumisesta, löysin kadonneen Madonnan sain puolen toistavuoden taistelun jälkeen luvan rakentaa oven käytävällemmr ja saada omaa tilaa. Huolimatta siitä, että huono karmani oli ollut jo puheenjohtajan päässä 28 vuotta ja aiheuutaja olin minä poloinen pohjolan poika, joka asunut kylässä vain 5 vuotta. Mutta sain luvan, Hän siunasi. Kiitos Minna ja Mikko antamastanne voimasta ja siitä , että piää kärsivällisesti opetella maan tomintatapoja.
Pusu ja halaus teille molemmilli ja koirillenne ja kotona olevalla Jussille myös.
Me siirrymme Andaluciaan taas tammikuulla joulut juhlittuna täällä Pirkkalan luonnossa kuten tekin siellä Jurvassa. Marjatta, Jussi ja kolme koiraa Perrp, Elsa ja Linda
Kiitos kovasti! Ja onnittelut ovesta! Tässä taas nähdään, että kannattaa sitkeästi yrittää! 😀
Ja Madonnan löytyminen on erinomainen uutinen!
Oikein hyvää uutta vuotta ja paljon terveisiä koko teidän poppoolle! Aurinkoisia päiviä Andaluciaan!
Täytyy ottaa Fiskarsin lapio mukaan, kun tullaan ens lauantaina Lancianoon…
Viisautta! Muistakaa lähettää lumikuvia Lancianosta!
Kyllä tietysti!
Peukku! Ja paljon terveisiä!
Tuossahan olisi jonkinmoinen ansaintamahdollisuus jos hommaisi pikkuauralla varustetun lava-auton tms. mitä täälläkin kiinteistöhuollot käyttää ja hoitelisi vielä hiekoituksen tarpeen mukaan.
Vai olisiko?
Ei hullumpi idea laisinkaan! Tätä täytyy selkeästi vähän pyöritellä ja funtsailla. Ainakin meillä olisi lumitöissä ns. suomalaisuusetu!