Fallo
Kotona meitä odottaa luultavasti ainakin Vaari
Yksi yö ja olemme matkalla kotiin. Reitti on tuttu: ensin yöksi Faijalle Tallinnaan, siitä Latvian ja Liettuan läpi Puolaan, sitten Saksa, Itävalta, Italia. (Faija on jo hankkinut koirille eväät, ihmisistä en ole ihan varma.) Perillä Borgo Valle Vecchialla meidän pitäisi olla toukokuun kolmantena tai neljäntenä päivänä. (Jos emme joudu esimerkiksi vankilaan Itävallassa. Koska aina arvaamaton nix.) […]
Lue lisääOtetaanpa uusiksi
Hymyilin vähän, kun tajusin, että hätäisimmät lukijamme olivat päätelleet edellisessä postauksessa mainitsemani kanadalaisen olevan jotenkin rikollisella tavalla mukana Fallon murtoaallossa. Hymyilin siis siksi, että Kanadalainen EI ole tehnyt mitään väärää. Kanadalainen voitaisiin tuomita vain siinä tapauksessa, jos kiltteys ja toisinaan jopa hömelö hyväntahtoisuus olisivat rikollisia tekoja. Kanadalainen on ihminen, joka ruokkii kodittomia kissanpentuja ja tahtoo […]
Lue lisääKaikki odottavat kanadalaista
Aivan ensin kertaus kaikille teille, jotka ette ole pysyneet kärryillä Fallon rikosuutisissa. (Kuulun teihin. Jouduin tarkistamaan käänteet Mikolta.) Talvi 2018. Joku oli murtautunut takaovesta kellariimme ja vienyt mennessään melkein kaikki työkalumme. Myös ylempänä Valle Vecchialla työskennellyt quadrilainen urakoitsija oli joutunut rikoksen uhriksi: voro oli tarvinnut hänenkin työkalujaan. En tiedä, kävikö urakoitsija tekemässä rikosilmoituksen, mutta me […]
Lue lisääVaarille kuuluu huonoa
Sairaus oli lopulta nujertanut Vaarin Maria-rouvan. Hautajaiset pidettiin kaksi viikkoa sitten, kertoi Rossana. Ja ihan kuin siinä ei olisi jo ollut riittävästi murhetta: pari päivää hautajaisten jälkeen Vaari oli ilmestynyt Valle Vecchialle hakemaan tavaroitaan – vain huomatakseen, että joku oli murtautunut heidän kotiinsa. Voron matkaan oli lähtenyt ainakin kivääri, tiesi Rossana. Pitkäkyntiset olivat iskeneet myös […]
Lue lisää
Saksanpähkinöitä sentään!
Tonino kävi kysymässä, haluaisiko Mikko lähteä tryffelimetsälle. Lähtö olisi aikaisin seuraavana aamuna Mikko kieltäytyi kauniisti kutsusta, koska tämän hetken tärkeysjärjestyksessä Settimio ja sikala ajavat Toninon ja valkoisten tryffeleiden ohi. (En muuten olisi uskonut, että joskus kirjoitan tuollaisen lauseen…) Minä yritin livetä aasitallin kulmalta, että täällä, hei hei hei, täällä, HEI HEI, täällä olisi yksi vapaaehtoinen, […]
Lue lisää
Eksoottisen tavallista
Tajusin aamulla, että Piccolossa vietettiin ns. normaalien ihmisten viikonloppua. Siis sellaista, jossa juodaan rauhassa aamukahvit, käydään moikkaamassa ystäviä, hoidetaan pyykit, pyörähdetään ruokakaupassa, viedään auto pestäväksi, kokkaillaan jotain hyvää, kerätään syksyn viimeinen chilisato… Mikolla oli jopa sunnuntaina aikaa lähteä bongaamaan kotkia Andrean kanssa. (Minä bongasin työhuoneen sohvan, joka sopi oikein mainiosti 2,5 tunnin iltapäivänokosille – Salvon […]
Lue lisää
Santi ja morti ja mitä näitä nyt on
Olen aina ollut toivoton juhlapyhien kanssa. Niin toivoton, että jossain vaiheessa lapsi huomautti pääsiäisperinteen tarkoittavan meidän perheessämme ruokailua Hesburgerissa. Kyllähän minä joulun muistan ja uusi vuosikin vielä onnistuu, mutta muiden pyhien kanssa on vähän niin ja näin. Ne jotenkin yllättävät vuosi toisensa jälkeen – vähän kuin talvi autoilijan. Aika usein näihin unohduksiin on kieltämättä liittynyt […]
Lue lisää
