Moi moi pojat, kaikkea hyvää!

Vaihteeksi hyviä löytöpentu-uutisia.

Koko syksyn odottelun jälkeen baarilta löytyneet takiaispennut Ben ja Bill pääsivät vihdoinkin seuraavalle askelmalle uuden kodin etsimisessä.

Veimme pojat L’Aquilaan, jossa ne asustavat toistaiseksi Annalisan kanssa.

Prosessi menee niin, että seuraavien viikkojen aikana Annalisa tutustuu poikiin – ja etsii siinä samalla niille pysyvää kotia.

Uuteen kotiin Ben ja Billy luovutetaan vasta siinä vaiheessa, kun tiedetään, tykkäävätkö pojat lapsista vai eivät, ovatko ne kovia rähisijöitä vai rauhallisia pompuloita, tarvitsevatko ne sohvalla viihtyviä ihmisiä vai onko niiden parempi olla metsissä samoilevien sporttiniilojen matkassa…

Se on kuulemma ainakin varmaa, että Annalisa etsii pojille kodin, joka haluaa ne molemmat.

Ja hyvä niin.

Rossana puunasi pojat matkakuntoon lähtöpäivän aamuna.
Ja uudelleen L’Aquilassa, koska kavereille oli tullut mutkateillä vähän huono olo.
Sitten Ben ja Billy (en tiedä kumpi on kumpi) nostettiin Annalisan kyytiin, ja sanoimme niille moi moi, kaikkea hyvää.

Annalisa on siis se Annalisa, joka hankki pysyvän kodin myös Koiralapselle.

Pyysin häneltä pari kuvaa, koska ajattelin, että teitä saattaisi kiinnostaa, mitä Koiralapselle kuuluu nyt.

Aika tyytyväiseltähän kaveri vaikuttaa.

Tältä Koiralapsi näytti silloin, kun sen nimi ei vielä ollut Tina – eikä se asunut Pohjois-Italiassa vaan Civitaluparellaan nousevan tien mutkassa olevassa metsikössä.
Ja tässä on Tina nyt.
Sen perheessä on toinenkin koira. Molemmat näyttävät tykkäävän uimisesta.
Eikä Tinalla nyt näytä muutenkaan olevan ollenkaan hassummat olot.

Casolin läheltä pahvilaatikossa löytyneistä pennuista tiedän sen verran, että kaksi niistä on jo saanut uuden kodin.

Kolmas etsii vielä.

4 kommenttia

    1. Minna

      Juttelin Lancianon koiratarhalla vapaaehtoisena työskentelevän naisen kanssa, joka kertoi, että tarhalla on 200 koiraa ja 5 vapaaehtoista. Hommaa siis riittää, mutta kyllä maailmassa tuntuu vielä olevan hyväsydämisiä ihmisiä. Onneksi!

Vastaa