Paluussa on kaava.
Iloa, kun Fallon kylä pilkahtaa esiin Villa Santa Marian harjanteen jälkeen. Kutinaa vatsassa, hymyilyttää ihan väkisin. Fallon risteyksen jälkeen pientä pakokauhua ja toive siitä, että kaikki kyläläiset olisivat sisällä. Ettei tarvitsisi moikkailla – saati pysähtyä juttelemaan. Tarvitsen aikaa. Vilkaisu kelloon: kolme. Ei mitään mahdollisuuksia, että ihmiset olisivat lounaalla eli poissa. Kasvavaa pakokauhua. Onneksi sataa vettä. Huojennus, kun Sitikka pysähtyy Piccoloon nousevien portaiden eteen: vain yksi moikkaus matkalla, Vaarin autoakaan ei näy. Kymmenen porrasta Piccolon piazzalle. Ei ketään missään.
Mutta työtä, loputonta työtä ihan kaikkialla, minne katsoo.
Pää aloittaa heti.
Päädyn heinikko täytyy niittää. Jäteastioiden vieressä olevista puutarhatuolien luurangoista on päästävä. Tarvitaan jätekalenteri kunnasta. Settimio ei olekaan saanut aasitallin kattoa valmiiksi – tarkoittanee, että Mikko kiipeilee tulevina viikkoina Settimion kanssa yläilmoissa. Mitä se tekee aikatauluille? Mille aikatauluille?
Sitten portaat puutarhaan. Kaaos. Viidakko. Täytyy hakea moottorisaha Rossanan varastosta. Ja kirves. Mihin me laitettiin trimmeri? Kasvimaa on tullut hulluksi, verkkoaita repsottaa. Voi hyvä helvetti. Kitkettävää, korjattavaa, masentavaa. Portaatkin täytyisi viimeistellä. Mitä oikein kuvittelin? Että pääsisin rakentamaan uuden aidan heti? Että istuttaisin auringossa chilejä ja tomaatteja heti huomenna? Raivaamiseen menee ainakin kaksi päivää. Tai viikko. Ja mitä hemmettiä noissa ruukuissa on?
On pakko istua muurille hengittämään. Sataa vettä. Tietenkin.
Ei auta. Koirat pissalle ja sisään. Vaarin koira Lola kurkistaa portin takaa. Missä on Vaari? Tavarat autosta kakkostalon oven eteen. Kävelee, kävelee, kävelee. Tavarat oven edestä keittiöön. Nyssäköitä, laatikoita, jätesäkkejä, kirjapinoja, kenkiä, kahvipannu. Kahvipannu! Koska täältä muka retkelle ehditään? Jossain kaiken keskellä ovat matkalta ostetut hedelmät ja vihannekset. Murskaantuivatko ne jo? Muista tehdä työlista. Tuntuiko tämä viime vuonnakin näin ahdistavalta?
Sisällä ei sentään sada, mutta siellä on kylmempää kuin ulkona.
Ikkunaluukut auki ja laaksosta nouseva tuuli sisään. Oven raosta kuuluu, että Mikko juttelee jonkun kanssa piazzalla. Vaari. Kiitos taivaalle, että olen piilossa juuri nyt. Ulkona on harmaata. Sisällä on harmaata. Tuntuu harmaalta. Olisipa lonkeroa. Rätti käteen. Pyyhkii, pyyhkii, pyyhkii enimmät. Pitäisi lakaista, pitäisi pestä. Huomenna. Tavarat nyssäkkä kerrallaan edes jotenkin paikoilleen. Miten helvetissä nuo hämähäkit ovat ehtineet kutoa niin paljon? Portaikosta on palanut lamppu. Mistä tämä kaikki laasti on rapissut? Tarvitaan jotain ruokaa. Hitto miten kylmä. Kumpparit jalkaan, raksatakki päälle. Koirat lenkille yksi kerrallaan. Sataa edelleen. On jo ilta. Unohdin ostaa vihanneskauppiaalta papuja.
Vihdoinkin ruokaa: koirille nappuloita, ihmisille tuoretta parsaa, prosciuttoa, kypsiä tomaatteja, valkosipulissa paistettuja sieniä. Tuntuu jo vähän paremmalta. Täytyy muistaa ruokkia myös kissat. Pikainen pyrähdys baarille. Tuulee. Onneksi taskussa on hanskat. Papat keskeyttävät jalkapallon katsomisen ja nousevat kättelemään. Vaihdamme poskisuukkoja. Helpoimmatkin sanat tuntuvat vaikeilta. Tässä menee taas ainakin saamarin kaksi viikkoa ennen kuin aivot asettuvat ymmärtämään fallesea. Miten tätä puhutaan? En tajua mitään.
Kotona, vihdoinkin nukkumaan. Mihin kaikki talon patjat ovat kadonneet? Ei hemmetti, ne kannettiin marraskuussa jätekeräykseen – paitsi sen yksi, joka laitettiin kellariin kissoille pediksi. On kylmä, ihan vietävän kylmä. Mikko arpoo itselleen varavuoteen, jonka päälle nostetaan kaksi joogamattoa ja kaksi huopaa. Saan sohvan. joka on pehmeä, mutta ahdas. Herään kahdelta siihen, että lonkka huutaa: Pipa nukkuu jaloissani, Salvo lantioni päällä. Hytisen. Mikko on kääriytynyt ohuen peiton sisään ja näyttää toukalta. Hapuilen portaat alas ja laitan takkaan tulen. Frank nukkuu lattialla. Naputan hankittavien asioiden listalle sänky ja patjat, lämmin peitto, lakanat. Etsin pipon, palaan sohvalle, Salvo palaa lantioni päälle. Kivistää.
Ennen nukahtamista ajattelen, että huomenna kaikki tuntuu jo valoisammalta. Tarvitaan vain sänky. Ja moottorisaha Rossanan varastosta. Ja mihin me laitettiin se trimmeri? Nyt meitä ei sentään ole ryöstetty. Missä on suihkun laturi? Missä on suihku?
Sitten ajattelen Toscanan Paulaa, joka sanoi, että on hyvä saada jokin nurkka valmiiksi, kun ympärillä on pelkkää työtä huutavaa keskeneräisyyttä. Ihminen tarvitsee yhden kohdan, jota katsoessaan voi huokaista tuo on valmis. Mietin, mikä kohta se täällä voisi olla. Lasketaanko sänky?
Päätän, että se on sänky.
PS. Viime keväänä tuntui tältä.
Tervehdys!
Tervetuloa Italiaan. Meikä tosin on ollut nyt vain viikon ja lähden Suomeen huomenna, mutta tulen pian ja pidemmäksi aikaa takaisin.
Tervehdys! Ja kiitos! Ja tervetuloa käymään, kun palaat!
No huh…huh, ei kuulostaa vielä kovin hyvältä? On siellä melkoinen työmaa edessä ja lämpöä pitää saada, muuten sairastutte? Paljon voimia molemmille, niitä varmasti tarvitaan ja lämpimiä kelejä! Terveisin Tepa
Kiitos kovasti, Tepa! Me yritetään torjua vilustumista kerrospukeutumisella. Yöpaidan virkaa ajaa juoksutrikoot, pyjamahousut, pari pitkähihaista, huppari, villatakki, muutamat villasukat ja pipo. 😀 Kesää kohti!
Tuntuu niin tutulta, vaikka talo lähes valmis ”kotiintulo tunnelmat” edelleen osin tuota samaa. Vaikka meillä on sängyt, patjat ym valmiina ja lakanat kaapissa 😊 . Piha, hämähäkit, kosteus ja kylmyys, ne pysyy! Ja Paula on oikeassa, se pieni oma tila, valmiina ( pahasti keskeneräinenkin hyväksytään, jos se on ”asuttavassa” kunnossa) auttaa. Ja seuraava aurinkoinen päivä, raivaaja käsissä ja ruokaa kaapissa helpottaa kummasti. Intoa ja jaksamista! T. Hannele p.s. Me parin viikon kuluttua jälleen kokemaan samaa, hetkeksi….
Mä olen tullut siihen tulokseen, että vertaistuki on just se, joka pitää tolpillaan siinä vaiheessa, kun on muuten valmis käpertymään sikiöasentoon itkemään jonkun puskan juurelle. Joskus vielä istutaan puutarhaan Toscanassa tai täällä ja nostetaan malja tälle kaikelle tekemiselle! Tervetuloa Italiaan!
Minna, piano, piano! Pysähdy välillä ja hengitä muutaman kerran syvään. Yksi nurkka valmiiksi kerrallaan on tosi hyvä neuvo. Rauhoittaa kummasti. Sitä paitsi rakennustyömaa näyttää tosi hienolta. Eikä puutarhakaan ylivoimaiselta näytä.
Ihanaa, että olette päässeet hyvin perille!
Hyvää kesää!
toivoo Riitta
Kiitos! Sain kaivettua fenkolit esiin ja kasvimaassa näyttää olevan pari sipuliakin yrittämässä elämistä. Saa nähdä, kuinka niiden käy. Kyllä tämä tästä taas hissukseen käyntiin lähtee. Tussitaululle rustattu työlista rauhoittaa kummasti. (Tänään saatiin jo ruksata muutama homma tehdyksi.) Aurinkoista ja mukavaa toukokuuta!
Kyllä se siitä. Työ tekijäänsä kiittää! Lunta, räntää ja vahvaa vettä täälläkin vihmoo.
Voikaa hyvin ja aurinkoa päiviinne kohtuudella!
Kiitos! Toivottavasti lumisade on jo ohi ja pääsette nauttimaan ihanasta keväästä ja valosta. Aurinkoisia päiviä!
Morov viä,
nyt luin tuon viime kevään jutun. Siis mahtavaa edistystä! Ehkä kannattaa välillä pysähtyä katsoon taaksepäinkin, niin huomaa, miten paljon on saanut aikaiseksi.
Hyvä te!
Totta, olet ihan oikeassa. Sitä kummasti unohtaa, mistä lähdettiin liikkeelle, kun joka nurkalla sojottaa jonkinlaista hommaa. Mutta toisaalta: sen takiahan täällä ollaan. Kiitos tsempistä!
Onnittelut, olette perillä eikä tiluksia ole ryöstetty tai muutenkaan mitään tuhoja ole syntynyt!
Rikkaruohoihin voisin antaa ekologisen ja halvan vinkin josta voi olla joskus iloa: merisuola ja etikka
Esim. pihakivien välien rikkaruohot saa laiskasti kuolemaan kun sirottelee väleihin karkeaa merisuolaa. Ottaa jonkun päivän ja hyvään toviin ei kasva mitään tilalle, Suomen suvessa yleensä saa sen kesän olla rauhassa. Toimii hyvin myös laajempiin pintoihin, kuten mökillämme pitkälle pätkälle sorapihatietä.
Yksittäisiä täsmätappoja voi tehdä etikalla, kosteaan maahan pienelläkin määrällä, kuivaan muutamalla perättäisellä lurauksella. Yksittäisen syväjuurisen voikukan tai ohdakkeen tappaa helposti kun lurauttaa muutaman hulauksen aina kun edellinen on imeytynyt. Hankaliin kuten verkostojuurellisiin saniasiin tai mesiangervoon joutuu lurauttelemaan enemmänkin ja isommalle pinta-alalle, yleensä käsittelyn saa toistaa kuukauden päästä mutta sitten tulee valmista.
Huokaise, huomenna maailma näyttää taas piirun verran paremmalta 🙂
Hei ihanaa, kiitos tuhannesti! Viestistäsi on takuulla tosi paljon iloa! Otan heti nuo keinot käyttöön. Viime kesänä me annettiin merisuolaa murattien juurille, mutta olin unohtanut koko kikan. Ja etikkaa ollaan käytetty hyttysten karkoittamiseen, mutta en tajunnut, että sillä pääsee myös rikkaruohoista.
En todellakaan halua kaataa maahan mitään myrkkyjä, joten merisuola ja etikka sopii erinomaisesti!
Et uskokaan, kuinka riemastuin viestistäsi. Kiitos paljon! Heti helpotti.
(Ja kaikki hyvät vinkit otetaan jatkossakin ilolla vastaan!)
Voi sinua, tunsin nahoissani epätoivon työmäärästä.
Mutta kun se kaikki tai edes osa on tehty, alkaa helpottamaan ja varsinkin, kun on kunnon peti.
Uusi sänky on kyllä ihana! Aivan mahtavaa mennä illalla nukkumaan, kun ei tarvitse kontata lattian rajaan vanhoille hetekoille ja koirien möyryämille patjoille. Ei me ihan viisaita olla, kun tajuttiin tämä sänkyasia vasta nyt. 😀
Kaikki todella tuntuu huomenna paremmalta 😗 katso kuinka valmis tuo aasitalli on, verrattuna parin kesän takaiseen. Ja kuinka vihreää siellä jo on. Täällä on pakkasta ja tulee ylläriylläri lunta tai rakeita. 🥰 Vaarille terkut ja koirille rapsutukset.
Eih, rakeita ja lunta! Täällä sentään vain vettä, tuulta ja koleutta. Ja joo, kyllähän tässä on edistystä tapahtunut ihan valtavasti. Ensimmäisen päivän pakollinen tyrmistys on melkein jo unohtunut. (Terkut kerrottu ja rapsutukset annettu!)