Montalbano joutui matkustuskieltoon
Veimme Salvo Montalbanon eläinlääkäriin. Salvon kummisetä don Sihto onneksi patisti meitä olemaan nopeita, koska jos ei muuta, niin rokotukset ja madotukset olisi saatava heti kuntoon. Jonotimme siis perjantai-illan ratoksi pikkiriikkisessä odotushuoneessa erilaisten kissojen, koirien, omistajien ja omistajien sukulaisten kanssa. Salvo sai runsaasti rapsutuksia. Meitä vähän jännitti osaisiko lääkäri englantia. Kaivoin jo valmiiksi sanakirjasta matolääke ja rokotus. (Ihan tällaista […]
Lue lisää
Jos et ole varuillasi, saatat päätyä kyytiin
Paluumatkan jyrkimmässä nousussa vastaan tulee valkoinen, rämisevä Fiat. Laitan tossuihin vauhtia, vaikka tuntuu jo valmiiksi siltä, että sisäelimet ovat vaihtaneet paikkaa keskenään ja sydänkohtaus on todella lähellä. Fiat hiljentää ja valmistaudun kakomaan no grazie, non ho bisogno d´aiuto, en tarvitse apua. Ratin takana istuva lippalakkipäinen vaari kuitenkin vain hymyilee, tervehtii kohteliaasti heilauttamalla kättään ja jatkaa matkaa. […]
Lue lisääJuhlimme puhdasta tukkaa simpukoilla
Viikonloppuna satoi ihan törkeästi. Päättelin siitä, että tontin vesivarannot ovat nyt siinä kunnossa, että voin käydä suihkussa ihan huoletta. Juhlan kunniaksi vaahdotin hiuksetkin oikein kahteen kertaan. Tästä innostuneina päätimme kävellä Cefaluun syömään kuuden euron simpukka-annokset. Tänään on kaksi kuukautta siitä, kun lähdimme Suomesta. Siinä ajassa olen kummasti oppinut arvostamaan niitä asioita, joita Tampereella pidän ihan […]
Lue lisääOodi teknisille tukihenkilöille ja muille tukihenkilöille
Tällä viikolla olen kaivannut firman alanumeroa, johon voisi soittaa, kun nettiyhteys ei toimi ja läppäri pimenee. Pikaisen suomeksi käydyn keskustelun jälkeen paikalle pyrähtäisi mukava ihminen, joka sanoisi, että ”jaahas, sinä taas, annahan tänne ne laitteet”. Hetkisen kuluttua nettiyhteys pelaisi ja läppärissä olisi virtaa. Minä olen soitellut lähes päivittäin äidille, joka ei ole tekninen, mutta antaa tukea. […]
Lue lisääÄlä koskaan matkusta ilman villasukkia
Hei te kaikki, jotka luulette, että meillä täällä sisilialaisella vuorenrinteellä on kevät. Olette väärässä: meillä on talvi. Asteita on ruhtinaalliset kuusi, vettä sataa päivittäin, kylmyys hönkii mökkimme seinistä, kaapeista, lattianraoista. Aina välillä pilkahtava aurinko ei vielä riitä kuivattamaan vanhaa oliiviöljymakasiinia, jossa asumme seuraavat kaksi kuukautta. Ihan kuin olisi tehnyt pienen virhearvion Suomessa ja muuttanut kesämökille kahta kuukautta […]
Lue lisää
Messinan satamassa iski paniikki
Terveisiä Sisiliasta. Täällä sitä vihdoinkin ollaan. Luulin oksentavani, kun lautta kolahti eilen Messinan rantaan. Ajattelin, että olemme hulluja, mikä ihme sai meidät keksimään jotain tällaista, TÄSSÄ EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ, entä jos kaikki menee pieleen, mistä hemmetistä revimme rahaa, me kuolemme kaikki, vain täydellinen sekopää toimii näin, emmehän me edes osaa kieltä, kauhea ikävä kaikkia ihmisiä, […]
Lue lisääKeppiä ja gnoccheja
Rouva Antonia, 77, on melkoinen pakkaus. Lauantai-iltana hän hätyytteli minua kävelykepillä kun pihistin taloyhtiön pihasta rosmariinia. Siis pihistin rouva Antonialle rosmariinia hänen omasta pyynnöstään. Ellen olisi jo ollut rouvan gnocchi-koulussa, olisin saattanut hieman hätkähtää, mutta nyt nauratti. Ja niin nauratti myös rouvaa. Tutustuimme rouva Antoniaan Roomassa, kun menimme Alession äidin, rouva Ritan luo lounaalle. Naiset ovat olleet ystäviä jo kymmeniä vuosia. Paikallinen tietotoimisto […]
Lue lisääKahvinkeitin mukana Italiassa
Ensimmäinen päivä Roomassa. Jatkamme matkaa Sisiliaan ensi viikolla, mutta pysähdyimme välillä muutamaksi päiväksi huokaisemaan ystävämme Alession sohvalle. Tai oikeastaan sänkyyn, sillä Alessio oli jättänyt avaimet ja ilkeän kissansa Micionen naapurin Stefanolle, meille jääkaappiin proseccoa & olutta ja lentänyt lomalle Panamaan. Matkaa on takana viisi päivää. Lähdimme Suomesta maanantaina aamulla lumipyryn saattelemana – autossa meidän lisäksemme kaksi koiraa, omituista roinaa […]
Lue lisää