Tänään on kolme vuotta siitä, kun työnsimme ensimmäisen kerran Fallon pormestarin ojentamasta kirjekuoresta pudonneen avaimen Piccolon oveen.
(Avaimia oli kolme, kahdelle niistä ei vieläkään ole löytynyt sopivaa lukkoa.)
Kirjoitin silloin Facebookiin näin:
Päivä yksi = epätoivoa ja hysteeristä hihitystä.
Aika paljon on kolmessa vuodessa tapahtunut, vaikka kieltämättä epätoivo iskee toisinaan vieläkin – enkä takuulla pääse hysteerisestä hihityksestä koskaan.
Ehkä hyvä niin.
