Parin viikon kuvat: Jos Rosi saa valita, matka vie kylän baariin

Yleinen by Minna
Rosi tekee Mikon kanssa rauhallisia tutkimusmatkoja kylällä. Mummokoiralla on jotenkin italialainen sielu: jos se saa valita, matka vie kylän baariin. Siellä se laittaa pitkäkseen pöytien väliin ja ottaa tyynesti vastaan papparaisten rapsutukset. Luulen, että se vaihtaa kuulumisia muiden eläkeläisten kanssa. Osan kotimatkasta Rosi taittaa hissillä eli Mikon sylissä. Portaat eivät tee hyvään vanhuksen lonkille.
Kimmo Ylönen ennätti Piccolo Salvoon sopivasti juuri silloin, kun vessaa viimeisteltiin. Löysimme pescaralaisesta rautakaupasta alle 15 eurolla vesisäiliön, joka saa kelvata väliaikaisena ratkaisuna.
Onhan meidän keittiö vähän rujo, mutta olen siitä aivan hirveän onnellinen. Astiat saatiin kaappiin ja tiskaaminenkin onnistuu, koska veden voi lämmittää kattilassa kaasuhellalla. Mikko tulppasi avonaiseksi jätetyn viemäriliittymän, joten hajukaan ei enää haittaa.
Kun kurkistaa kakkostalon ikkunasta, huomaa hyvin, että muratin juurien katkaiseminen oli viisas teko. Tosin se ei vielä yksin auttanut, sillä suurin osa murateista oli – ja on – pakko kiskoa irti käsin. Sorkkarauta on tässä hyvä apulainen.
Kolmostalolla murattitilanne on vielä ns. päällä, vaikka osa juurista on jo katkaistu. Kuvan alareunassa näkyy romahtanut lisäsiipi. Jossain vaiheessa jonkun on uskaltauduttava tuonne alas katkomaan loputkin juuret. Sitä ennen täytyy purkaa seinää, koska muuten homma olisi aivan liian vaarallista..
Poikkesimme naapurissa kahvilla ja löysimme itsemme lounaalta: oliiviöljyssä pyöriteltyjä versoja Toninon valkosipuliviljelmältä, vuohenjuustoa ja tuoretta leipää. Valkosipulin versoja saa vain tähän aikaan vuodesta.
Naapurin Vaari neuvoi syömään härkäpavut dippaamalla niitä suolaan. Sitten on kuulemma melkein pakko avata punaviinipullo, koska jano on hirmuinen. Vaari <3
Etupihamme ei oikeastaan ole piha vaan kunnan omistama piazza. Portaiden vierestä löytyy rautarenkaita, joihin ennen kiinnitettiin aasit. Ne toimivat edelleen aika mukavasti ns. pikaparkkina – tosin Salvo Montalbano ei taida olla samaa mieltä.
Useimmat kellarista löytyneistä ovista näyttävät siltä, että ne pystyy vielä entisöimään.
Pihan pienet skorpionit ovat niin vikkeliä, että niistä ei saa kuvia, mutta onnistuin sentään ikuistamaan seinällä hiipineen jäärän.
Myös Salvo Montalbano on vikkelä = useita pakomatkoja parin viikon aikana. Tyypille on jo jotenkin valjennut, että aitojen yli ei saa hypätä, aitojen ali ei saa kaivaa, aitojen läpi ei saa rymistää. Nyt se livahtaa tiehensä ovista.
Mikko aikoo jossain vaiheessa rakentaa kesäkeittiön. Kimmo ehdotti tontin kärkeen jurttaa. Ilmasiltakin on mainittu – älkää kysykö, mitä se tarkoittaa… Toistaiseksi parivaljakko on tyytynyt kukkapenkkeihin, pengerryksiin ja muuriin.

3 kommenttia

  1. Terttu Kantola
    Vastaa

    Vaikuttaa mielenkiintoiselta, teidän elämä! Päivittäin syntyy uusia oivalluksia ja hommat etenee 🙂 Terv Tepa

Vastaa