- Nyt alkaa mennä kuin Strömsössä, hihkuin Mikolle, kun hyppäsin Vaasan junasta Tampereen rautatieasemalle maaliskuussa.
Kainalossani keikkui upouusi mehulinko, jonka äiti oli ostanut minulle syntymäpäivälahjaksi.
Innostuin Suomessa ihan valtavasti Strömsön puutarha -ohjelmasta. Katsoin Yle Areenasta kaikki jaksot moneen kertaan.
Sitten pingoin ostamaan erilaisia siemeniä ja pakkasin ne matkatavaroiden joukkoon.
Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki jakso, jossa valmistettiin terveellisiä mehuja. Näin jo meidät hurauttamassa vitamiineja punajuurista, appelsiineista, selleristä ja marjoista.
Luennoin niin uutterasti porkkanamehusta irtoavista karoteenimääristä, että lopulta äitini päätti hankkia minulle ”sen ihmevekottimen, jolla voi noin vain rumpsautella tulemaan vaikka mitä hienoa”.
Automatkalla Suomesta Italiaan keräilin kaupoista mukaan kaikenlaista hauskaa, jota Piccolo Salvo goes Strömsön puutarha -projektissa tarvitaan.
Esimerkiksi:
- Avomaankurkkujen säilöntämausteita Latviasta.
- Jotain kukkasia Puolasta.
- Kolme karviaispensasta Pohjois-Italiasta.
- Ei ole todellista, Hinnonmäki röd, tuuletin.
Mikko katsoi minua vähän uupuneesti.
Siinä vaiheessa takana oli melkein 3000 kilometriä autossa täydellisestä hyötypuutarhasta ja vitamiineista ja säilönnästä paasaavan vaimon kanssa.
Kuten jo aiemmin kerroin, istutin tällä viikolla osan siemenistä.
Kärsivällisyyteni on nyt aika kovalla koetuksella.
Lehtikaali on jo vähän osoittanut heräämisen merkkejä, mutta mitä ihmettä noille kaikille pienille vihreille pitäisi tehdä seuraavaksi?
Kukkasetkin näyttävät heräävän, mutta kyssäkaali, ruohosipuli, korianteri ja chili… ei mitään liikehdintää.
Lantut sentään vähän yrittävät: tänä aamuna kolme pientä vihreää alkua.
Karviaispuskat odottavat oliivipuun alla ämpärissä, että keksin niille sopivan paikan ja loput siemenistä makaavat kirjahyllyssä, sillä niissä lukee avomaalle.
Mihin avomaalle?
Ja kauanko tässä kaikessa vielä menee?
Koska on valmista?
Viime kesänä tapoin rosmariinia, persiljaa ja ruohosipulia lukuunottamatta kaiken, koska en tajunnut, kuinka kuumasti aurinko täällä porottaa.
(Ja nuo kolme jäivät henkiin ilmeisesti vain sen takia, että unohdin niiden olemassaolon.)
Nyt pitäisi sitten keksiä, missä kyssäkaali viihtyy ja mihin porkkanat istutetaan.
Olen vähän uupunut kaikkeen viljelyyn jo tässä vaiheessa.
Mikko on seurannut touhujani turvallisen matkan päästä – ja ottanut mehulingon käyttöön.
(Minä olen vasta tuijottanut sitä ihmevekotinta kunnioittavasti.)
Kauppa- ja pyykkireissulla Atessassa pysähdymme aina hedelmä- ja vihanneskauppaan, josta palaamme kotiin kassit notkuen.
On aika ylellistä aloittaa aamut oikeasti tuoreella mehulla. Varsinkin kun hedelmät ja vihannekset ovat täällä meheviä – ja edullisia.
Ajattelin, että ensi viikolla voisin siirtyä Piccolo Salvo goes Strömsön puutarha -projektissa seuraavalle tasolle:
- Voisin kysyä Toninolta, löytyisikö kanalan vierestä jonku läntti, johon voisin istuttaa kaikki avomaata huutelevat siemenet ja karviaispensaat.
- Voisin katsoa Strömsön puutarhan jaksot uudelleen.
- Voisin opetella käyttämään mehulinkoa ihan itse.
Taidan aloittaa kohdasta kaksi.
PS. Kuvien hedelmät ja vihannekset on ostettu lauantain kauppareissulla. Tämän reissun antimista osa käytetään mehuun, osa salaattiin, osa risottoon ja osa papusoppaan. Hevi-kassillisen hinnaksi tuli 17,25 euroa.
PS2. Löydätte Strömsön puutarha -ohjelman täältä.
Ihanaa, että sinäkin olet hurahtanut siemenkaupoille?
Vinkki 1 Älä kylvä koko siemenpussia kerralla
Vinkki 2 Ei sen niin väliä mitä seuraavaksi tekee. Ne joko nousee tai sitten ei
Vinkki 3 Kylvä uudelleen, vähemmän kuin ekalla kerralla
Vinkki 4 Unohda siemenet ja osta taimia
Vinkki 5 Löydä muutaman vuoden päästä siemenien jämäpussit, kylvä ja kas, nehän itää ihan mukavasti…
Pääasiahan on, että nauttii elämästä!
Aurinkoiset terveiset Kangasalta!
Kiitos! Erinomainen ja myös hyvin lohdullinen lista. Just tuollaisia me tarvitaan. 😀
Aurinkoiset terveiset Kangasalle!
PS. Ensimmäiset taimet jo hankittu…
Moi Minna ja Mikko
Tervetuloa terveellisten mehujen maailmaan. Vaimoni Marjatan kautta höyrähtäneenä mehujenmaailmaan, voin rehellisesti ja iloisena kertoa ”vaikutus niin mieleen kuin elämäänkin” on mitä ilmeinen. Kiitän todo dias mi mujer, että hän aamiaiselle keksii uuden hedelmän ja yrtin yms aamueliksiirikseni täällä Välimeren rikkaassa kulttuurissa ilman noita lannoitteita, pelkkä appelsiini on jo elämyd sinänsä liki kuorineen sen ahdan aamuisin. Kiitos Luoja ja Madonna!
Muuten tuo ihme mehukone on matkalaukkuun pakattava ja vietävä Suomeen, jossa puolukat, mustikat, lakat ja mansikat kera turnin yms saa kyyti elämänvoimaksi.
Kyllä on hienoa, että Äitisi antoi oivallisen lahjan teille sinne Italian iloon. Antaa voimaa ei vain aamuun vaan koko saneerausprojektiin, uskoen sen voimalla moni maallinen huoli unohtuu ja mielen täyttää iloa ja sydämmellinen nauru ja kaikki etenee kuin Strömsöössä. Tycker ockdå om deras program!
Ei kun nautinnollisia päiviä ja muista kiittää Äitiäsi, rakasta ja huolehtivaa!
Mielin mukana. Jussi, nyt paisteisena sunnuntaina!
Jussi, olet oikeassa: mehut ovat ihan järkyttävän hyviä! Hyvä Strömsö! Tiedä mihin tässä vielä venytään…
Ja terveiset äidille on välitetty. Erinomaisia mehuhetkiä myös teille!
:D:D:D Nauru vapautti vähän aivokapasiteettia ja tässä yksi idea: eikös sieltä teidän kaivauksilta löytynyt muutama puulaatikko? Tee laatikkopuutarha, niin ei tarvitse alkaa perustaa kasvimaata.
Ihanaa ja hilpeää kevättä teille!
toivoo Riitta
Kiitos kovasti! Laatikkopuutarha on kyllä ihan loistava idea! Ihan jo senkin takia, että pystymme siirtämään laatikoita tarvittaessa vaikka varjoon. Viime kesänä teimme sen mokan, että istutimme kaiken liian aurinkoiselle paikalle. Ei todellakaan tajuttu, miten kuuma täällä voi esimerkiksi elokuussa olla. Tomaatit ja muut olivat henkihieverissä jo kesäkuussa eikä tilanne siitä todellakaan parantunut. Tänä vuonna ollaan toivottavasti vähän viisaampia. 😀
Hilpeää ja ihanaa kevättä myös sinulle!
kanat ovat myös kiinnostuneita kaikista siemenistä jos ne kulkee vapaana .
Näköjään! Ne myös levittelee jaloillaan läjissä olevia siemeniä. Yllättävän tarkkoja tyyppejä. 😀
Ilahdun kirjoituksistasi aina yhtä paljon! Ja pääsen pienelle matkalle samalla itsekin!
En väitä olevani itsekään mikään puutarhurien pomo, mutta sen verran mulle on opetettu, että katu-, eiku siis puutarhauskottavuutta lisää, jos puhuu siementen kylvämisestä eikä istuttamisesta. Taimia voi kyllä istuttaa, ja marjapensaita. Taimenia sen sijaan ei.
Kiitos kivasta viestistä! Ja olet kyllä ihan oikeassa – eihän siemeniä mitään istuteta vaan ne kylvetään! Tällä tasolla kaikki puutarhauskottavuus on tervetullutta. 😀
Pitkää pinnaa vaan itämisten kanssa! Minä en laittanut muuta kun chilejä. Kolmen viikon (!!!) kuluttua lopulta alkoi vihertää ja nyt mulla on 65 pientä tainta ?
Kiitos! Mikko on hurahtanut tosissaan chileihin – ja tuskailee, kun mitään elonmerkkejä ei näy. Lantut hurjistelee viereisessä laatikoissa, mutta chilit = ei mitään.
Ehkä Mikko voi tämän uutisen kuultuaan nyt vähän rauhoittua. 😀
KIITOS !!!!!!! Oli tosi kiva poiketa !
Kiitos teille! Oli kiva, kun kävitte! Aurinkoisia päiviä Suomeen!
Tervetuloa hurahtamaan puutarhanhoidon ihmeelliseen maailmaan :)! Meillä hehtaarin piha, joten homma lähtenyt vähän lapasesta – heh. Kukkia ja vihanneksia voi hyvin laittaa kasvamaan vierekkäin. Esim. ruusujen vieressä samettikukka estää kirvoja löytämästä ruusuja aika hyvin, koska samettikukka haisee pahalta. Sipuli ja porkkana vuororiviin, niin estää porkkanakemppiä löytämästä porkkanan taimia. Tehkää esim. nokkosvettä, niin se on luontainen torjunta- ja ravinneaine kaikille kasveille ja vaikka huuhteluaine hiuksille. Googleta nokkosvesi ja ohjeita löytyy roppakaupalla. Kaikki kasvukaudet ovat erilaisia ja luontoa ei voi ohjeistaa, mutta aina jokin lajike onnistuu joka kesä. Teidän pihalle laittaisin kasvilaatikoita. Googleta kasvilaatikot ja katso kuvista eri vaihtoehtoja. Meillä paljon avomaata, mutta kasvulaatikot ovat kaikista kätevimmät. Hyvä idea on laittaa laatikko ylös, vaikka muurin päälle, niin helpompi harventaa ja kastella. Vaikka pusseissa lukee istutus avomaalle, niin yhtä hyvin käy kasvulaatikko tai vaikka ämpäri eli mitä sattuu löytymään nurkista – vain mielikuvitus on rajana. Käy tutustumassa esim. puutarha.net sivustolle, niin sieltä saat esittämiisi kysymyksiin vastauksia. Muista että taimien harventamisessa sääliä ei tunneta, vaan täytyy harventaa reippaasti, muuten sadosta ei tule hyvä. Mehulingosta jääneet massat voi muuten hyvin käyttää muihin ruokiin tai leivontaan. Tsemppiä teille kaikille. Rakastan blogianne. Kirjoitat hauskasti ja eläväisesti.
Kiitos todella paljon! Otin jo vinkkisi kasvulaatikoista käyttöön. Meidän kellarista löytyi vain matalia laatikoita, mutta kylvin siemenet nyt aluksi niihin ja siirtelen sitten, jos laatikoista jotain nousee. Usko on kyllä vahva! Kylältä takuulla löytyy sitten isompia laatikoita, KUN niitä tarvitaan.
Leikkasin ruusut viime keväänä todella kovalla kädellä, koska ne kuristivat oliivipuita. Nyt vähän pohdin, mahtaako ruusuihin tulla kukkia tänä vuonna lainkaan…
Riippuu minkälaisia ruusuja teillä on. Me luovuimme jaloruusuista, koska eivät menestyneet pihassamme, vaikka peitimme ne talveksi. Nyt lähinnä neilikka-, valamo-, suvi- ja kurtturuusuja. Kestävät Suomen talvea hyvin. Jaloruusut on vartettu kestävään perusrunkoon, jonka tarkoituksena on antaa aralle ruusulle talvenkestävyyttä ja ne tulisi peittää varmaan siellä Italiassakin. Ohjeita on netti pullollaan, mutta meitä on kokemus parhaimmin opettanut. Jaloruusut leikkasimme yleensä keväällä, koska näki mitä vaurioita talvi aiheutti – sitten jätimme noin 15 cm pätkän vartta. Ruusut lähtevät kasvuun meillä vasta kesäkuun puolessavälissä, mutta Italian oloista en tiedä. Olemme ottaneet sen kannan, että ei kannata stressata, niin nauttii puutarhanhoidosta kaikista parhaimmin. Jos jokin ei menesty, niin siirrämme toiseen paikkaan esim. hanhikkipensaat siirsimme 5 kertaa ja sitten löytyi oikea paikka. Jos kasvi kuolee, niin sitten on niin. Miellä myös mm. peurat, fasaanit, kanit ja linnut syövät suihinsa myös paljon kivoja kasveja ja kukintoja. Keittiöpuutarha oli pakko aidata, koska muuten meille ei jäisi mitään. En meinannut viime kesänä uskoa silmiäni, kun peura oli hypännyt (aita lähes 2 m korkea) keittiöpuutarhaan ja rouskutti siellä onnellisena vihanneksia ja mansikoita, vei sitten puolet päätyaidasta mennessään pelästyttyään minua – auts, taisi sitä sattua. Ei tule aika luonnossa pitkäksi -heh. Luumupuista, kirsikkapuista ja mansikoista menee suurin osa linnuille, mutta kiva auttaa myös luontoa, sillä turha sitä vastaan on taistella. Saako teillä oliivipuut olla rauhassa? Täällä Etelä-Suomessa on ollut ihana ilma ja aurinko paistanut – ihanaa! Tsemppiä teille!
Täällä on heti nämä viljelyhommat edistyneet paremmin, kun otin tuosta ”älä stressaa” -vinkistä kopin! Ja kasvilaatikot toimivat aivan mainiosti. Jopa Suomesta mökiltä tuodut ruohosipulit menestyvät nyt laatikossa – viime kesänä näytti jo siltä, että ne kuivuvat ja kuolevat pois.
Oliivipuissa ei taida vierailla oikein kukaan, mutta Frank käy välillä salaattilaatikolla. Toninon maissipalstalla oli kuulemma pari vuotta sitten riehunut villisikajengi, mutta nyt palstan ympärillä on aita, joten kutsumattomat vieraat ovat pysyneet poissa.
Ja joo, täällä varmasti sama homma kuin siellä: luumuista suurin osa menee linnuille (tai naapureille), mutta ihan hyvä niin!
Chilejä kannattaa alkaa jo tammikuussa idättää vaikka märän talouspaperin välissä, kuten rairuohoa. Siitä sitten jogurttipurkkeihin, jne.
http://www.chiliwiki.fi/index.php?title=ChiliWiki Tuolta löytyy vinkkejä joka vaiheeseen. 🙂
Kiitos! Epäilen, että Mikko ei pysty lopettamaan siementen ostamista, joten tämä menee kokeiluun!