Piccolo Salvo on rikospaikka

Fallosta kuuluu hurjia.

Ensin Rossana kertoi, että Vaari oli muuttanut. Hän viettää talven rouva Marian kanssa tyttärensä luona Casalbordinossa.

Jo syksyllä sairastellut rouva Maria ei ole oikein tervehtynyt ja elämä sujuu tähän aikaan vuodesta helpommin Casalbordinossa kuin Fallossa, tiesi Rossana.

Olen aika huolissani sekä Vaarista että rouva Mariasta. Toivon, että he palaavat keväällä. Elämä Borgo Valle Vecchialla olisi kummallista ilman heitä.

Seuraavaksi saimmekin sitten rikosuutisia.

Joku pitkäkyntinen tyhjentää uutterasti puuvarastoamme, kun Vaarin valvova silmä on poissa.

• Tätä menoa teillä ei ole kohta polttopuita jäljellä, kirjoitti Rossana – ja lupasi yrittää väijyä, kenen uuniin puumme katoavat.

Ihan älytöntä.

Piccolo Salvo on muuttunut rikospaikaksi.

Ja Rossana yksityisetsiväksi.

Hyvät uutiset liittyvät insinööri Massaan, joka lähetti tarjouksensa – ja vieläpä ihan aikataulussa.

Paperista löytyivät juuri ne asiat, joita olimme pyytäneet: kuvien piirtäminen, lupien hakeminen ja maaperätutkimukset.

Hypähdin ilosta.

Hintalappukin vaikutti suhteellisen järkevältä: 6 500 euroa.

Ja kun insinööri vielä lopetti viestinsä kertomalla, että hän odottaa sydämellistä vastaustamme, olin valmis allekirjoittamaan paperit sillä siunaamalla.

Sitten nukuimme yön yli ja soitimme apua, apua -puhelun Vesalle Toscanaan.

Aamulla lähetimme kaikki Vesan vinkkaamat lisäkysymykset insinöörille:

Onko summassa mukana lupapaperit? Mitä tarkoittaa töiden johtaminen? Miksi kuntaan täytyy maksaa tuhat euroa? Voiko insinööri olla myös rakennusvalvoja…

Insinööri vastasi kysymyksiin nopeasti ja suhteellisen selkeästi:

Luvista täytyy maksaa erikseen, alv ei ole mukana tarjouksessa, insinööri ei voi olla sekä insinööri että valvoja…

Alvin (22%) ja lupamaksujen kanssa hintalappu lähestyi 10 000 euroa.

Insinöörin nopeista ja suhteellisen selkeistä vastauksista huolimatta olimme edelleen autuaan ulalla siitä, oliko tarjous hyvä vai huono.

Pitäisikö se hyväksyä vai hylätä?

Ja mihin tätä kaikkea voisi verrata? Ei ainakaan puutaloremonttiin Tampereella.

Päivät kuluivat ja ajatukset muuttuivat omituiseksi muhjuksi.

En oikein tiedä, miksi emme tajunneet soittaa Paulalle ja Kimmolle jo vähän aiemmin.

Olisin säästynyt ainakin 45 harmaalta hiukselta. Enkä ainakaan olisi ehtinyt kehitellä erilaisia salaliittoteorioita insinööri Massan ympärille.

(Onko hän edes insinööri?)

Fanitan Rovaniemellä asuvia Paulaa ja Kimmoa kovasti.

Myös heillä on talo Italiassa – ja siinä kun me Mikon kanssa pompimme ensimmäisenä Fallon päivänä Piccoloon valmiita portaita, Paula ja Kimmo rakensivat ensin tien päästäkseen omalle rauniolleen Toscanassa.

Paulan ja Kimmon idea on koko ajan ollut, että he pystyvät ja voivat rakentaa mahdollisimman paljon itse, vaikka kummallakaan ei ole rakennusalan koulutusta.

He ovat kuunnelleet Vesan neuvoja, opetelleet, tehneet ja oppineet. He ovat ihan älyttömän sitkeitä.

Olemme saaneet heiltä paljon arvokkaita vinkkejä – ja myös kannustavia viestejä silloin, kun ne alakylältä raahattavat hiekkaämpärit ovat alkaneet tuntua liian raskailta.

Luulen, että Paula kuulee betonimyllyn hurinassa samanlaisia Sibeliuksen sinfonioita kuin minä.

Kas tässä Kimmon lähettämiä kuvia Toscanan ”kesämökiltä”:

Paula ja Kimmo todellakin tietävät, millaista on remontoida ja rakentaa vanhaa kivikasaa Italiassa.

Täydellisiä idoleita siis: rohkeita ja sopivasti hulluja, mutta samalla äärettömän järkeviä.

Ja mukavia!

Ei siis ihme, että melkein nyyhkäisin onnesta, kun facetime-yhteys aukesi ja näin Paulan ja Kimmon heiluttamassa rovaniemeläisellä sohvalla toscanalaisia rakennuslupia.

Vertaistukea! Oi kyllä!

Ja jo puhelun aikana asiat alkoivat loksahdella paikoilleen.

Olimme entistä vakuuttuneempia siitä, että

a) vertaistuki on parasta,

b) insinööri Massa on miehemme.

Massa tuntui pärjäävän melko mainiosti Paulan, Kimmon ja Toscanan Vesan kokemusten pohjalta tehdyllä listalla:

1. Insinööri on täsmällinen

Abruzzolaiset ovat yllättävän jämptiä sakkia italialaisiksi, mutta kuten jotkut teistä ehkä muistavat edellisen insinööriehdokkaan tarjouksen kanssa seuraava viikko tarkoitti neljää kuukautta – ja lopulta tarjous oli jotain ihan muuta kuin mitä olimme pyytäneet,

(Muistaakseni kaikkien raksatöiden kanssa 167 000 euroa ilman alvia.)

Insinöörin Massan tarjous saapui sovitussa ajassa ja sovitussa muodossa.

2. Insinööri sanoo ei = noudattaa lakia

Olemme kuulleet aika monia tarinoita, joissa insinööri on sanonut kaikkeen kyllä. Ne eivät ole mukavia tarinoita, sillä kyllä on saattanut tarkoittaa esimerkiksi sitä, että insinööri on antanut luvan kattoterassin rakentamiseen, vaikka oikeasti se on ollut laitonta.

Laittomuuksista on sitten seurannut toimenpidekieltoja, myyntikieltoja ja muuta hauskaa.

Insinööri Massa on jo paljastunut ei käy -mieheksi. Hän ei ole perääntynyt piiruakaan asioista, jotka laki vaatii, vaikka olemme udelleet, ovatko nämä kaikki nyt ihan välttämättömiä tai voisiko esimerkiksi hintaa saada vähän alemmas.

3. Insinööri puhuu englantia

Sillä, että pystyy asioimaan ymmärrettävästi, on iso merkitys. Kun jokainen rautakauppa-asiointikin Italiassa vaatii venymistä, täytyy arvostaa sitä, että edes jotkut asiat sujuvat helposti. Kuten puhuminen tai kirjoittaminen ihmisen kanssa, joka pitää käsissään todella tärkeitä lankoja. 

4. Insinööri tajuaa, että haluamme rakentaa itse

Tämä ei ole Italiassa mikään itsestäänselvyys. Aika usein olemme törmänneet siihen ajatukseen, että ammattilaiset rakentavat ja muut pysykööt lestissään.

Insinööri Massan puolesta saamme ilmeisesti rakentaa rauhassa, kunhan valvonta ja luvat ovat kunnossa – ja teemme hommat pykälien mukaan.

5. Insinöörillä on välit kunnossa kuntaan

Italiassa asiat nyt vain ovat niin, että hommat sujuvat paremmin, kun tuntee oikeat ihmiset. Tuntuu myös jotenkin turvalliselta, että luotettavaksi osoittautunut pormestarimme on se mies, joka lähetti meille insinööri Massan.

Puhelun lopuksi Kimmo sanoi vielä yhden merkittävän asian:

Jossain vaiheessa on vain tehtävä päätös.

Olin aika huojentunut, kun lähetimme insinööri Massalle vielä samana iltana viestin, jossa kerroimme, että hyvä Francesco, teemme mieluusti kanssasi yhteistyötä.

Ja nyt jos haluatte huokaista helpotuksesta – älkää ihan vielä. Meiltä puuttuu vielä esimerkiksi urakoitsija, joka antaa meidän urakoida.

Massa se ei voi olla, mutta Massa on aloittanut etsinnät.

Fallossa siis käy tällä hetkellä pieni kuhina.

Massa jahtaa urakoitsijaa, Rossana puuvarasta.

Ehkä on ihan hyvä, että pysymme vielä muutaman viikon poissa jaloista.