Pilkoin puita

Vaari putkahti piazzalle, kun olimme tekemässä puutöitä: Mikko heilui moottorisahan kanssa, minä hikoilin kirveen varressa.

  • Ihan hyvä muuten, mutta liian pieniä, roihuavat nopeasti kuin metsäpalo, sanoi Vaari, osoitti klapipinoani ja katosi kulman taakse sahaamaan oksia.

Vaari on jo tottunut siihen, että naapurissa asuu nainen, joka tekee myös ns. raskaita töitä. Siis pilkkoo puita, kantaa kiviä, pyörittää sementtimyllyä, hakkaa seinistä rappauksia…

Sekään ei ole Vaarille nykyään mikään juttu, että aina välillä Mikko löytyy keittiöstä esiliina päällä, kun minä raahaan puutarhaan ämpärikaupalla hiekkaa.

Baarilla pääsin sentään vielä ”uutisiin”. Yläkylälle nousevien portaiden lähellä asuva rouva oli nimittäin nähnyt minut kirveen kanssa.

  • Pilkkomassa puita, hän kertoi innostuneena muille rouville, jotka äityivät päivittelemään touhujani ystävällisen vuolaasti.

Ihmettely jatkui, kun siirryimme kahvien kanssa ulos, ja joku kysyi, miksi olin niin hikinen.

Kerroin, että olin pilkkonut puita.

Sen jälkeen keskustelu meni suunnilleen näin.

Herra 1: Siis pilkoit puita?

Minä: Pilkoin puita.

Herra 1: Pilkoit puita!

Herra 2: Mitä se teki?

Herra 1: Pilkkoi puita!

Herra 2: Pilkkoi puita!

Herra 3: Pilkoitko sinä puita?

Minä: Pilkoin puita.

Herra 3: Fantastista! (Naurua.)

Minä: Ilmeisesti täällä naiset eivät kovin usein pilko puita?

Herra 3: Ei. Ennen sotia kyllä, mutta ei enää.

Minä: Suomessa monet naiset tekevät puutöitä.

Herra 3: Fantastista! (Naurua.)

  • Täällä saa aika pienellä melko hurjan maineen, sanoin Mikolle, kun lähdimme jatkamaan hommia.

Siis pilkkomaan puita.

Nämä siis roihuavat nopeasti kuin metsäpalo. Ja sehän on erinomainen syy pilkkoa seuraavalla kerralla vähän isompia = päästä vähän helpommalla.

Tällä viikolla päivät ovat olleet lämpimiä ja aurinkoisia, vaikka illat ja yöt ovat koleita ja kylmiä. Aurinko nousee noin seitsemältä aamulla ja hämärä alkaa laskeutua iltapäivällä viideltä.

Marraskuun pimeyteen tottuneelle suomalaiselle ihana valo on aika huikea juttu.

Korkeimmilla huipuilla on jo lunta, mutta kylässämme on vielä vältytty yöpakkasilta.

Ja ruska – sekin on täällä kaunis, vaikka ei ihan niin räväkkä kuin Suomessa.

Tykkään ihan hirveästi talveen valmistautumisesta täällä Fallossa,  Siinä on jotain älyttömän sympaattista, kun kylän vaarit kantavat puita ja pellettejä kellareihin ja rouvat nostavat pelargoniat ja basilikat sisään odottamaan kevättä.

Tuntuu jotenkin hassusti siltä, että on osa yhteisöä, kun itsekin huolehtii talven lämmöstä ja kantaa puutarhakalusteita cantinaan.

Meillä tosin on vielä lepolasset pihassa, koska elättelen toivetta päivästä, jolloin voisin rekahtaa makaamaan aurinkotuoliin, kääriytyä vilttiin ja ahmaista dekkarin…

 

15 kommenttia

  1. Jenni

    Ihanaa ja hauskaa luettavaa tuo tasa-arvo halkojen hakkaamisesta ? Onneksi olette sitä siellä opettamassa!

    1. Minna

      😀 Tasa-arvon kanssa saa kyllä välillä olla täällä vähän huuli pyöreänä, mutta asia kerrallaan!

    2. Lasse

      Mitä puulajeja siellä on ja miten siellä saa ylipäätään hankittua puita? Takat ovat tietääkseni valurautaisiaa kaminamaisia, eivät varaavia kuten Suomessa. Onko siihen joku syy, vai eikö ole vain tullut kellekään mieleen?

      1. Minna

        Meidän polttopuut olivat jäärien syömää tammea. Tonino toi ne jostain motozappan kyydissä eli saatiin ne oikeastaan lahjaksi. Nyt keväällä täytyy selvittää, mistä voidaan ostaa ensi talven puut. Monet käyvät keräämässä kaatuneita runkoja, mutta se on käsittääkseni laillista vain jos touhuaa omalla maalla.
        Aika monet käyttävät pellettiuuneja.
        Rautakaupoista taitaa löytyä myös varaavia uuneja, mutta eivät ne todellakaan taida olla niin yleisiä kuin Suomessa. Ja vanhat uunit tosiaan ovat sellaisia, että lämpö karkaa samantien taivaalle – avotakoista puhumattakaan. Meille olisi iso parannus jo se, että avotakan hormissa olisi pelti. Sellaista odotellessa…

        1. Lasse

          Takkasydän saattaisi pelittää teidän avotakkaanne, en tiedä sitten, miten koot natsaavat. Jos joutuu teettämään custom maden, niin sittenhän se maksaa.

          Suomeen haetaan Italiasta kai edelleen autoja. Sellaisen autorekan tullessa saattaisi saada painavammankin tuotteen tulemaan edullisemmin. Samoin joku rekkafirma ajaa tavaraa Italiasta tänne. Jos löydän oson, niin laitan sen tulemaan.

          Jos aiotte pitää Chevyn, niin Rockauto.com. Tulee tavarat ainakin Suomeen ripeästi, ja tullauksen (Suomessa) voi tehdä netissä. Hintaero huomattava, kannattaa harkita

  2. Päivi

    Kuulostaa hauskalta tuo paikallisten miesten hämmästely. Täällä kun se on niin normaalia. Itsekkin maalaistyttönä tartun lapioon, kirveeseen, sahaan ym. Työkaluihin. Myös maalaan ja tapetoin itse ja en häpeä jälkeä., ja se on sitäpaitsi kuvaa.
    Jatka samaan malliin…jospa se tarttuisi kylän naisiin, siis halonhakkuut ym 🙂
    Täällä saatu viime yönä ihana lumipeite…joulun tuntua ilmassa.

    1. Minna

      Mäkin maalaan, mutta tapetointiin en ole koskaan uskaltautunut. Onneksi täällä ei tarvitse kokeilla sitä! Tällä kärsivällisyydellä (tai pikemminkin sen puutteella) voisi tulla kaameaa jälkeä… 😀

  3. Helena

    Puita en pysty huonon olkapään vuoksi pilkkomaan, mutta vain minä käytän meillä oksasilppuria. Se on mukavaa hommaa – IKEA-kassi vaan silppurin alle ja ei kun pörisemään.
    Taitaa Italiassa olla vielä nuoremmallakin polvella parannettavaa tasa-arvossa kotitöiden suhteen. Sinähän annat kyläläisille performanssiesityksen – heille ILMAISEN taide-elämyksen! Ja mikäs sen parempi kuin hyvä kunto ilman salimaksuja?. Terkut ja rapsutukset!

    P.S. Päivät ovat nykyisin tosi kiireisiä kun pitää ehtiä normaalitoimien ohessa jatkuvasti vilkuilla teidän uusia kuulumisianne somen joka tuutista?. Mistään ei saa jäädä paitsi.

    1. Minna

      Kiitos ihanasta palautteesta!
      Kyllä täällä kieltämättä väellä riittää välillä ihmeteltävää, mutta todella hienosti tuntuvat suhtautuvan siihen, että jotkut pöljät suomalaiset touhaavat ties mitä. Kuntosalille tässä ei tosiaan ehdi kaivata… Mutta kuntosalin sauna olisi ihan mahtava juttu!!!

    1. Minna

      Katselen juuri ikkunasta ja laakson toisella laidalla näyttää olevan lunta. Meillä ei moisesta vielä tietoakaan. Väittävät, että lumi tulisi tammikuussa. Pakko se on kai uskoa.

  4. Paula Yliniemi

    Tuttu kokemus tuo kyläläisten ihmettely. Siitä on riittänyt juttua, kun suomalaisnainen paiskii samoja hommia kuin miehet? Mamma mia!

    1. Minna

      Povera Paula, povera Minna! Vaari tosin alkaa olla sitä mieltä, että on se nyt kumma kun muuri ei valmistu… 😀

  5. Ritva

    Kiitos taas kuulumisista ! Tuosta ”kaikki tekevät kaikkea”-ajatuksesta en ole aivan vakuuttunut. Jos naiset keskittyvät kotiin niin siitä on kyllä seurannut hyvääkin niinkuin ihania päivällisiä. Tietysti se voi olla toisinpäinkin, mutta ei itsetarkoitus, että pitää vaihtaa rooleja väkisin jos ei ole tarvetta..

    1. Minna

      Moikka! Olet ihan oikeassa, kaikkien ei tarvitsekaan tehdä kaikkea. Itse ajattelen niin, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että jokaisella on mahdollisuus valita. Luulen, että maailmassa asiat voisivat olla nykyistä paremmin, jos ihmisillä olisi valinnanvapaus eikä ”pakotettuja rooleja”. Se olisi aika hieno tilanne, jos rooleja voisi vaihtaa tai olla vaihtamatta sen perusteella, mitä kukin haluaa. Ja toki on hommia, jotka on pakko hoitaa, mutta edelleen painottaisin sitä valinnanvapautta. Ja ajattelen myös, että kaikkia töitä pitää arvostaa.

Vastaa