Kiitos kaikista mukavista viesteistä, joita olette lähettäneet. Vaikka täällä Piccolo Salvossa elämä enimmäkseen on kummallisella tavalla hienoa, niin kaikki rohkaisevat viestit tulevat tarpeeseen.
Kiitos myös kaikista kysymyksistä, joita olette lähettäneet – ja joihin olen luvannut vastata.
(Pidän myös listaa kaikista talkoisiin ilmoittautuneista. Rakkaudella. Sydän sydän sydän.)
Sitten muutama kysymys ja vastaus.
Pipo päässäkö siellä etelässä nukutaan?
Minä en, koska on tämä tukka. Mikko yritti yhtenä yönä nukkua rehvakkaasti ilman pipoa, mutta eihän siitä mitään tullut.
Voiko siellä jo oikeasti asua?
Ainakin me yritetään. Täytyy tosin olla hieman hullu.
Meillä on yksi kunnolla siivottu huone, joka on sekä makuuhuone että varasto.
(Ja johon Salvo Montalbano kerää erilaisia roska-aarteita.)
Toisaalta, tässä toisessa vielä likaisessa huoneessa palaa nyt takassa tuli. Hämärässä tämä näyttää ihan siistiltä ja aika kivalta. Käännetty ämpäri ei tosin ole mukavin mahdollinen kirjoitusjakkara.
Ja hei, meillä on sängyt. Naapurin Vaari ilmestyi eilen pihaan, kun jynssäsin vintiltä löytyneitä hetekoita. Vaarin mielestä ne olivat aivan liian ruosteessa ja niinpä Vaari talutti minut cantinaan.
(Ei baari vaan kellari.)
Vaari halusi lainata meille tarpeettomat hetekansa, käski hihkaista mariton kantamaan ja niinpä viime yönä pääsimme lattialta sänkyyn.
Äiti vielä soitti ja neuvoi laittamaan patjoja näyttelevien vilttien alle pahvia lämpöeristeeksi. Fantastico!
Jos oikein hyvin käy, ylenen jo heti huomenna ämpäriltä toiseen kerrokseen kirjoituspöydän ääreen, sillä alkuviikon tavoite on saada kaikki kakkostalon huoneet siedettävään kuntoon.
(Tulevassa työhuoneessani on ihana pieni parveke, josta voin kirjoittamisen lomassa kurkistella Vaaria. Tosin parvekkeelle ei ole vielä asiaa, koska romahtamisvaara.)
Sitten alkaakin ykköstalon raivaaminen. Ja ykköstalon kellarin raivaaminen. Ja kakkostalon kellarin raivaaminen. Ja ykköstalon rappausten poistaminen. Ja muurien rakentaminen. Ja murattien raivaaminen. Ja ja ja.
Niin ja sitten on se vessa…
Onko teillä edes vessaa?
On yksi, mutta se ei toimi. Ja se on viimeksi siivottu joskus viisikymmentä vuotta sitten. En ole vielä uskaltanut käydä sen kimppuun pesuaineiden kanssa – eikä toisaalta olisi ollut järkeäkään, koska vesisäiliön putki puuttuu.
Ihana Rossana osoittautui tässä asiassa pelastavaksi enkeliksi. Hän tarjosi meille isänsä tyhjänä olevan pikkutalon lainaksi eli nyt pääsemme puskien sijaan ihan siistiin ja toimivaan vessaan. Ja suihkuun! Toistan: JA SUIHKUUN! Ja vessaan. Vielä kerran: JA VESSAAN!
Onko siellä mitään muuta lämmitystä kuin koirien kyljet?
Takka. Ihana, ihana takka. Mikko kokeili eilen varovasti laittaa siihen tulen, ja peijooni sentään, hormi vetää.
Sitten on tietenkin makuupussit ja yksi täkki sekä paljon villapaitoja. Ei muuta.
Eli oikeastaan ei.
Onko sähköt?
Ei vielä, mutta pormestari lupasi hoitaa asian.
Miksi tiilikatoilla on noin paljon kiviä?
Ne pitävät vanhoja kattotiiliä paikallaan eli kyse ei ole kivisateesta.
Tarjoatteko halpaa viiniä, jos tulemme työleirille?
Kyllä tarjoamme. Vaihtoehdot ovat Montepulciano, Trebbiano ja Cerasuolo. Oikein hyviä viinejä kaikki.
Koska työleiri alkaa?
Ihan sitten kun ehditte paikalle, vaikka heti huomenna. Osa meistä leireilee jo.
Miten olisi joku kesäleiri tai jotain?
Kesäleiri ehdottomasti. Meille käy myös kevätleiri ja tietenkin myös syysleiri. Talvileirikin sopii. Tervetuloa! (Kts. Tarjoatteko halpaa viiniä…)
Pitääkö ottaa raksaväkeä mukaan?
Ei pidä, mutta olisihan se hienoa, että tänne pyrähtäisi raksaihmisiä! Raksaihmiset, tervetuloa!
Mitä lentoja teille tulee?
Ensin Helsingistä Roomaan ja sieltä jatkopyrähdys Pescaraan. Tai sitten Roomasta bussilla esimerkiksi Chietiin. Reiteistä tämä ei jää kiinni.
Koska on tupaantuliaiset?
Ajattelin tänään, että olisipa hienoa järjestää ihan valtaisa kyläjuhla sitten joskus, kun Piccolo Salvo on valmis. Samallahan voisimme viettää tupaantuliaisia. Saattaa mennä hetki.
Ja vielä yksi bonuskysymys:
Tämä kukkiva hortessa. Mikä se on?
Ei aavistustakaan. Lähetin siitä kuvan maanviljelysasiantuntija Fabrizio Montalbanolle Sisiliaan, mutta Fabbe ei osannut vastata. Yritän selvittää, eiköhän se vastaus löydy. Ehkä joku teistä tietää? Tai sitten kutsumme sitä Hortessaksi, sekin kyllä käy. Niitä muuten näyttää kasvavan vähän siellä sun täällä. Hortessoita.
Eikös tuo nyt omenan kukka ole?
Ettei vain olisikin mandorla – manteli?
Ihan omppu on
Onpa mielenkiintoinen käänne elämssäsi, Minna! Muistan kuin eilisen päivän kun ilmestyit Aamulehteen. Lappufarkkujen alla kasvoi silloin poikasi. Kuinka mielellään osallistuisinkaan vaikkapa tuon metsäsi hoitoon tai talon siivouksiin, mutta kun minulla on täällä ainakin kaksi projektia tänä vuonna. Toivotan teille onnea ja menestystä siellä! Luen jokaisen tarinasi.
Moi Anja! Onpa kiva, että säkin olet täällä! Nyt olisi taas lappufarkuille tarvetta, mutta tällä kerralla vain työhousuina… Poika kävi täällä juuri viikon työleirillä ja oli aivan ihanaa viettää sen kanssa aikaa. Haikeana saattelin sen eilen aamulla lentokentän turvatarkastukseen.
Ja hei, heti kun saat projektit siellä valmiiksi niin ehdottomasti tänne meille!
Halauksia!
Ihanaa luettavaa; itsekin Peter Maylet ym. Toscanan talot tavattu tarkkaan moneen kertaan. Tsemppiä!
Hei Heljä! Kiitos viestistä! Juuri sanoin Mikolle, että Maylen kirjoissa ei muistaakseni ollut kohtaa, jossa yritettiin avata hiirenkakan tukkimaa vesilukkoa… Ehkä muistan väärin. 🙂 Kiitos tsempistä ja toivottavasti jaksat seurata seikkailuamme. Kaikki kannustus tulee kyllä tarpeeseen.
Terveisiä täältä raekuuron keskeltä!
Hienoa, Minna! Tunnen sua sen verran,etten yhtään ihmettele suntai teidän ”touhujasi”. Tsemppiä!
Moi Sirpa! Ja kiitos tsempistä, tulee tarpeeseen! Näköjään sitä ihminen ei määräänsä enempää viisastu vanhetessaan…
Tervetuloa käymään!
Tere! Siinähän se on mennyt pääsiäinen hienosti, kun olen Aamulehden innostuttamana löytänyt blogisi ja lukenut kaiken mitä netti siitä on silmiini saatellut. Ensin katsoin tuota Pipo koiraa, meillä on aivan samannäköinen alunperin Turusta huostaanotettu parivuotias riiviö, ah niin ihana ja viisas joka ei päästä omia ihmisiään helpolla, se osaa lukea ajatuksetkin. Ja juoksee kuin salama. Korvat luimuun ja menoksi, siinä ei muorien silmät mukaan ehdi. Olenkin kvg:n kanssa päätellyt, että Pontso on portugalin podengo. PESU lla ei kyllä ollut sille mitään rotumääritelmää.
Meillä on ollut myöskin Rosi, bordergollie joka jo paimentaa taivaallista lammaskarjaa. Rosiin tuli diapetes samoin kuin samanrotuiseen mutta erisukuiseen Roopeen, molempia hoidin insuliinilla vuosia hyvin tuloksin vaikka ne sokeutuivatkin ei se menoa haitannut. Minua senverran, että en enää koskaan ota mitään puhdasrotuista koiraa, naapurillani on suomenajokoira jolla myös diapetes.
Vaan mitä minä näitä omia asioitani horisen, teidän meininkiänne ja projektianne piti ihailla. Ja ihailenkin, kaksinkäsin. Tietenkin toivotan sisua ja puhtia ja voimia.
Vuosia sitten luin brittikirjailijan (sukunimi Davis tai sinnepäin) kirjoittamat kirjat joita oli ehkä 3, Hän osti siskonsa kanssa Pohjois-Italiasta jostakin kylästä talon ja maata ja mitä sitten tapahtui. Ne kertomukset veivät mukanaan sinne paikan päälle. Jopa tuoksut ja ”Apen” pakokaasut aistin.
Jotain samaa odotan teidänkin kokevan.
Leena
Hei Leena! Älä hämmästy, jos saat vastaukseni kahteen kertaan. Ensimmäinen yritys joko lähti sulle tai katosi bittiavaruuteen… 🙂
Aika hauska sattuma nuo koirien nimet. Mä täällä jo etukäteen suren sitä, että Rosi hidastuu päivä päivältä ja jossain vaiheessa tulee se luopumisen hetki. Se on ollut uskollinen ystävä niin monta vuotta, että sydän meinaa särkyä, kun ajattelen aikaa ilman sitä.
Nyt se tosin vielä näyttää nauttivan elämästä ja viettää kunnollisen italialaismummon tavoin aikaa parvekkeella katsellen pihan tapahtumia.
Yritän metsästää jostain nuo mainitsemasi kirjat. Kiitos kovasti sisusta ja puhdista, niille on täällä käyttöä.
Mukavaa viikkoa ja terveisiä meiltä kaikilta!
Onnea ja menestystä! Erittäin lystiä luettavaa 🙂 Abruzzo mainittu Yle:ssä, joko ootte aloitellut safkapisinikset siellä 😛 http://yle.fi/uutiset/3-9563849
No kappas, melkoiset konstit mozzarellan tekemiseen! Roomalaiset kaverit juuri moittivat rahkaa, kun yritimme tuputtaa sitä terveellisenä vaihtoehtona, mutta näköjään joku on keksinyt sille käyttöä. Terveisiä täältä raekuuron keskeltä ja kiitos vielä mukavasta viestistäsi!
tekee mieli kysyä, mites ois kunnon suomalainenn kompostori; ei tarttis murehtia sieltä saisitte siellä etelän lämmössä oikeaa multaakin pikavauhtia mun ymmärtääkseni. Meilläkin toimii helposti, saamme vaan niin pal hyvää tuoretta maasta, perunat, timjamit, lantut, punajuuret porkkanat persiljat tillit ja ruohosipulit jnejne.. se lämpötila siellä helpottaisi vain paljo ja siisteyskin toimisi toisin. Eikä roskakuskia tarttis usein, ja se suomalainen malli estäis sen ettei rottia jne ilmetyisikään
Hei Tuulikki! Erinomainen idea! Täällä tuntuu tuo kasvuvauhti olevan sitä luokkaa, että kompostikin varmasti menestyisi. Otan sen ehdottomasti to do -listalle! Minna
Hei tuo kukka voisi olla päärynäpuun kukka 🙂 Voi Ku kivaa lukea teidän juttuja siellä.
Hei! Ja kiitos kivasta palautteesta! Tuntuu tosi mukavalta saada kannustusta, koska kyllä täällä aina välillä usko on koetuksella!
Mukavaa viikkoa!
Viimeisen kuvan kukka on Mantelipuusta.