Törmäsin illalla rouva Deehen, joka haahuili Piccololta alakylälle lähtevässä risteyksessä punaisen verkkokassin kanssa.
Kaksi päivää jatkunut vesisade oli juuri loppunut ja rouva Dee näytti onnelliselta.
Hän keskeytti hetkeksi intensiivisen puskien alle kurkkailun, nosti päätään ja heilutteli pussukkaansa:
Tykkäätkö?
Verkkokassi oli puolillaan isoja etanoita.
En oikein osannut sanoa mitään. Vain pienesti ööö, niin ja tuota.
Sitten hymyilin vielä pienemmin.
Olin aika helpottunut, kun rouva ei ollut valmis jakamaan saalistaan. Liukenin vaivihkaa paikalta – enkä edes tajunnut ottaa rouvasta ja etanoista valokuvaa.
Aamulla Rossana vahvisti epäilyni: etanat menevät pataan.
(Ei, älkää odottako reseptiä. Etanat eivät mene pataan Piccolossa. Eivät, vaikka ennuste lupaa Falloon taas sadetta.)
Taas on opittu uutta, sanoi Mikko, kun huohotin etanatapausta.
Luultavasti toistan itseäni, mutta joskus vähempikin oppiminen riittäisi…
Hei pitkästä aikaa.
Kiva ja piristävä oli lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa. Aikaa tässä nyt on kun olen makoillut sairaalasängyllä, aika epämukava muuten. Ihan kuin prinsessa ja herne -sadusta…Aina tuntuu joku pistävän selän alla?
Vappuaatto alkoi siis päivystyksessä ja siitä lähtien olen ollut täällä, tasapainohermoon olen saanut jonkun viruksen ?ja pystyssä en nyt pysy, vaikka mitään en ollut nauttinut?kukaan tuttu ei ollut moisesta edes kuullut. Tääkin on nyt koettu.
Mutta tästä toipuu.
Nuo kuvat sieltä piristivät, kuulema metsäkävely ja luonto on paranemista edistäviä kun tulee ärsykkeitä tasapainoon ja näköön.
Päivi
Hei Päivi! Onpa ikävää, että olet ollut sairaana. Toivottavasti olet jo tervehtynyt ja pääset taas liikkumaan! Mukavaa, että olemme voineet ilahduttaa ja piristää päiviäsi! Kaikkea hyvää ja muista kertoa, mitä kuuluu!
Muutama hetki siihen meni kun luin jokaisen postauksen alusta saakka viimeisimpään. Huikean rohkeita olette ja ehkä ihan pienesti haaveilen itsekin samantyylisestä elämänmuutoksesta. Tsemppiä ja jään jännityksell odottamaan milloin Vaari palaa naapuriin 🙂
Kiitos! Välillä kyllä tuntuu, että sanan ”rohkea” voisi korvata esim. sanalla ”sekopäinen”… Vaari kävi parin päivän visiitillä ja palasi rouva Marian luo Casalbordinoon. Ehdittiin kyllä saada ohjeet kaikkiin tarvittaviin asioihin. 😀 Vaarilta jää nyt harmillisesti näkemättä herra Settimion raksahommat, vaikka Vaari kyllä jo toi omat tikapuunsa varmuuden vuoksi aasitallin kulmalle.
Hei pitkästä aikaa.
Kiva ja piristävä oli lukea teidän kuulumisia pitkästä aikaa. Aikaa tässä nyt on kun olen makoillut sairaalasängyllä, aika epämukava muuten. Ihan kuin prinsessa ja herne -sadusta…Aina tuntuu joku pistävän selän alla?
Vappuaatto alkoi siis päivystyksessä ja siitä lähtien olen ollut täällä, tasapainohermoon olen saanut jonkun viruksen ?ja pystyssä en nyt pysy, vaikka mitään en ollut nauttinut?kukaan tuttu ei ollut moisesta edes kuullut. Tääkin on nyt koettu.
Mutta tästä toipuu.
Nuo kuvat sieltä piristivät, kuulema metsäkävely ja luonto on paranemista edistäviä kun tulee ärsykkeitä tasapainoon ja näköön.
Päivi
Hei Päivi! Onpa ikävää, että olet ollut sairaana. Toivottavasti olet jo tervehtynyt ja pääset taas liikkumaan! Mukavaa, että olemme voineet ilahduttaa ja piristää päiviäsi! Kaikkea hyvää ja muista kertoa, mitä kuuluu!
Muutama hetki siihen meni kun luin jokaisen postauksen alusta saakka viimeisimpään. Huikean rohkeita olette ja ehkä ihan pienesti haaveilen itsekin samantyylisestä elämänmuutoksesta. Tsemppiä ja jään jännityksell odottamaan milloin Vaari palaa naapuriin 🙂
Kiitos! Välillä kyllä tuntuu, että sanan ”rohkea” voisi korvata esim. sanalla ”sekopäinen”… Vaari kävi parin päivän visiitillä ja palasi rouva Marian luo Casalbordinoon. Ehdittiin kyllä saada ohjeet kaikkiin tarvittaviin asioihin. 😀 Vaarilta jää nyt harmillisesti näkemättä herra Settimion raksahommat, vaikka Vaari kyllä jo toi omat tikapuunsa varmuuden vuoksi aasitallin kulmalle.