Saksanpähkinöitä sentään!

Tonino kävi kysymässä, haluaisiko Mikko lähteä tryffelimetsälle.

Lähtö olisi aikaisin seuraavana aamuna

Mikko kieltäytyi kauniisti kutsusta, koska tämän hetken tärkeysjärjestyksessä Settimio ja sikala ajavat Toninon ja valkoisten tryffeleiden ohi.

(En muuten olisi uskonut, että joskus kirjoitan tuollaisen lauseen…)

Minä yritin livetä aasitallin kulmalta, että täällä, hei hei hei, täällä, HEI HEI, täällä olisi yksi vapaaehtoinen, mutta Tonino könysi mitään puhumatta motozappan päälle ja pöristeli pois.

Onneksi löysin heti seuraavana päivänä korvaavaa tekemistä saalistusviettini sammuttamiseen: saksanpähkinät.

Rossanan palstan valtava puu oli ampunut kaikki pähkinänsä maahan – ja koska palstan niittäminen oli unohtunut tältä kesältä, pähkinät olivat mukavasti piilossa siellä sun täällä, risujen ja heinikon alla.

Siinä pähkinöitä kontatessani tajusin, kuinka paljon olen kaivannut sienestämistä.

Kyllähän täälläkin olisi syys-lokakuussa päässyt sienimetsään, mutta sitä varten olisi pitänyt hankkia lupa.

• Miten ja mistä, kyselin kyläläisiltä.
• Ihan vain ostamalla tupakkakaupasta, vastasi ensimmäinen.
• Ensin täytyy käydä kurssi ja tehdä loppukoe, sanoi toinen.
• Ei siinä mitään lupia tarvita, mutta varmista, etteivät metsänvartijat nappaa tai saat sakot, sanoi kolmas.

(Varmista miten?)

Neljäs oli vakaasti sitä mieltä, että unohda Minni koko juttu, koska reissusta seuraa aivan varmasti välitön kuolema  – joko villisikojen tai myrkyllisen saaliin takia.

Viidennen tietäjän lähestyessä olin jo päättänyt luovuttaa, paeta – ja siirtää sienikortin hankkimisen ensi vuodelle.

(Sienikortin hankkimisen hissukseen.)

Sitä paitsi, Settimio ja sikala olisivat ajaneet lopulta myös Minnin ja metsäsienten ohi.

Onneksi on sentään saksanpähkinät.

Kyläläisetkin pysyvät rauhallisina, kun Minni konttaa turvallisesti aidatulla ja riittävän pienellä alueella.

Vähän kuin leikkikehässä.