Annoin aamulla Rosille, Pipalle ja Salvo Montalbanolle purutikut.
Meillä on sellainen marssijärjestys, että Rosi saa ruuan ja tikut ensin, sitten on Pipan vuoro ja Salvo pitää perää.
Tänään Salvo odotti kohteliaasti vuoroaan, otti tikkunsa ja katosi toiseen huoneeseen. Sitten se palasi parissa sekunnissa killittämään, olisiko lisätikkuja luvassa.
Ajattelin, että kylläpä tikut tekevät nopeasti kauppansa eli hellyin ja annoin kaikille ylimääräiset herkut.
Salvo paineli taas perähuoneeseen ja palasi salamana takaisin.
Kun tikkutarjoilu oli ohi, Salvo hiipi hitaasti rouskuttavan Rosin viereen kyttäämään, josko Rosi erehtyisi pudottamaan jotain.
Homma näytti menevän riitelyksi, joten asetuin Salvon ja Rosin väliin seisomaan. Siinä järkkärihommissa hoksasin, että Salvo olikin käynyt vain kätkemässä saaliinsa ja palannut sitten kyttäämään, tulisiko sopiva tilaisuus siepata vielä lisää pureskeltavaa.
Taas.
Tulin siihen tulokseen, että jos Salvo Montalbano olisi ihminen, se olisi sitä tyyppiä, joka jonottaa ilmaisia ämpäreitä marketin edessä.
Se tönisi ja etuilisi ja kun se saisi ensimmäisen ämpärin, se pinkoisi autolle kätkemään saaliinsa peräkonttiin ja ryntäisi heti takaisin jonoon tönimään ja etuilemaan lisää.
Niin ja kyttäämään muiden ämpäreitä.
Että onko jollakin parempi ämpäri.
Tai tulisiko kenties tilaisuus napata ämpäri jonkun varomattoman kädestä.
Luultavasti Salvo onnistuisi saamaan monta ämpäriä, vaikka periaatteessa niitä jaettaisiin jokaiselle vain yksi.
Salvo olisi sitä tyyppiä, jonka takia ämpärijonoissa tarvitaan järjestysmiehiä.
Voitte lukea Salvon hamstraushistoriasta täältä.
Kuulostaa siltä, että Salvo on synnyttyään joutunut taistelemaan ruokansa saadakseen 😀 Voiko se olla syynä hamstraukseen? 🙂
Sain tyttäreltäni linkin tähän blogiin ja olen lukenut innoissani kaiken yhteen syssyyn! Monta Italiaa koskevaa blogia olen lukenut, mutta tämä on ehdottomasti paras ja viihdyttävin. Koirajutut ovat hellyttäviä (meillä on Nova Scotian noutaja pienellä Saksan paimenkoiran höystöllä) ja ruokaohjeet tuovat veden kielelle. Ahkeria ja aikaansaavia olette.
Olen mieheni kanssa aloittanut juuri eläkevuodet ja lähdemme parin viikon kuluttua autolla Toscanaan Via Baltican kautta (toivottavasti jenkit ovat palanneet jo Trumplandiaan). Ollaan melkein 40 vuotta autoiltu Euroopassa ja viimeiset 10 v. Baltian kautta. Edullinen reitti, vaikka Puolassa todellakin hermoja raastavaa. Oli niin tuttua tuo blogikirjoitus Puolan pätkästä??.
Summa summarum, haaveilemme itsekin jostain tönöstä Italiassa, mutta näin yli kuusikymppisinä ehkä jo piiiikkuisen parempikuntoisesta tönöstä. Saas nähdä! Jaksamista sinne ja kiitos tästä ihanasta blogista! Tässä Verduzzoa siemaillessa on jo ihan italialainen olotila.
Hei! Ja kiitos ihanasta viestistä! Toivotamme hyviä hermoja Puolan liikenteeseen. Jännä juttu, että täällä Italiassa autoilu on huomattavasti helpompaa kuin Puolassa.
Me ajelemme aina Baltian kautta, koska koirien kanssa on helpompaa, kun pitää laivamatkat mahdollisimman lyhyinä. Pitkää pinnaa se Puola-osuus toki vaatii – sekä maisemien että liikennekulttuurin takia…
Niin ja hei, tervetuloa Italiaan! Toivottavasti löydätte täältä oman ”tönönne”. Laita vain viestiä, jos voimme jotenkin olla etsinnöissä avuksi.
Hei!
Kiitos vastauksesta, olemme jo onnellisesti takaisin kotona. Tässä kävi sellainen juttu, että kommenttini roikkui pitkään ”moderoitavana” ja luulin ettei se ole mennyt ollenkaan läpi. Onneksi aloin katsella uudestaan näitä juttuja. Parempi myöhään…
Juu, Puola oli taas karsea – mm. yksi rekka meinasi liiskata meidät, mutta muuten sujui matka hyvin. Takaisin ajoimme Brennerin solan kautta Dresdeniin ja sieltä Varsovaan. Länsi-Puolassa olikin liikennekulttuuri paljon parempi ja upouusi moottoritie, mutta tylsää peltomaisemaa.
Italiassa oli ihanaa ja kolme viikkoa meni liian nopeasti. Kyllä ihan tosissamme katselemme sieltä ”tönöjä”. Toscana on vaan liian täynnä turisteja ja kaikki kallista. Keväällä lähdemme Marchen alueelle – ja kiitos, laitan varmasti viestiä jos tarvitsemme apua. ? Varmaan pyörimme Umbriassakin.
Nämä sinun juttusi ovat niin kivoja, että niitä lukee mielellään useammankin kerran. Terkuin, Helena
Hei Helena! Ja kiitos viestistä! Onnistuin tosiaan jumittamaan viestejä jonnekin, mutta lopulta sain ns. pään auki.
Hienoa, että olette turvallisesti perillä. Puolassa ajaminen on aina kyllä ihan omanlaisensa kokemus. Hyvä vinkki kuitenkin tuo Länsi-Puola, ehkä meidänkin on syytä kokeilla seuraavalla kerralla sitä.
Ja jos tulette Marcheen tai Umbriaan, tulkaa nyt ihmeessä myös Abruzzoon!
Oikein hyvää syksyä ja toivottavasti aurinko välillä tavoittaa myös Suomen!
Kiitos kutsusta, huhti–/toukokuussa ollaan suunniteltu tulla, otan kyllä yhteyttä. Aurinkoa tänne kaatosateen keskelle toivoisikin. Asumme Lohjalla ja tuntuu kuin asuisi keskellä Lohjanjärveä…
Kaikilla tuntuu Suomessa olevan nyt vesisadetta ihan riittämiin. Kurja juttu. Tänne on luvattu aurinkoa vielä ensi viikoksi, sitten pitäisi sataa.
minun maxi on ihan sinun koiran näköinen ja tapainen terveisin anna ja max 9 v.
Hauskaa! Lähetä meille kuva Maxista – vertaistuki on aina tosi jees!