Sanoinko jo, että myös karaokea?

Sosiaalinen media muistutti lauantaina viikonlopun humuista.

Tarjolla olisi ollut ainakin

• Paprikafestivaalit
• Pappardella&ankkakastikefestivaalit
• Kahdet gnocchi-festivaalit
• Sinisimpukka-festivaalit höystettynä friteeratulla kalalla
• Perunafestivaalit

Noin aluksi.

Napautin puhelimen pimeäksi, kävin sulkemassa parvekkeen oven, rojahdin sohvalle ja vedin viltin korviin.

• Ilmeisesti et aio osallistua edes lääkäri Marion eläköitymisfestivaaleille, arveli Mikko.

Sanoin, että jos joku kaikista tapahtumista pitäisi valita niin ehkä pussailevat, häiriintyneet gnocchit, mutta ei, en pystyisi edes siihen.

Ja että Piccolossa juhlittaisiin tänä viikonloppuna suomalainen mököttää rauhassa hiljaa pimeässä -teemalla. 

En tiedä johtuuko se päivittäisistä hiilihydraattiövereistä (pasta), mutta italialaisissa on aivan älyttömästi virtaa.

Pelkästään Fallosta kuoriutuu heinä-elokuussa jonkinlainen mini-Torremolinos, jossa yhtä nuupahtanutta suomalaista ja paria maanviljelijää lukuunottamatta kaikki kekkuloivat päivästä toiseen erilaisissa tapahtumissa.

usein ainakin aamuyhteen.

Tänä kesänä meillä oli

• Kirjajulkkareita
• Toinen maailmansota -keskustelu
• Tanssikoulu ja tanssikoulun esitys
• Karaokea
• Torvisoittokuntia
• Messuja
• Lisää karaokea
• Gianna Nanninin cover-bändi ja muita bändejä
• Pyhän Vincenzon kulkue
• Lisää karaokea
• Kaksi grillikärryä
• Tanssit
• Ruokajuhlat
• Lisää karaokea
• Kylän naisten pizzailta
• Pyhän Giulianon elämästä kertova teatteriesitys
• DJ
• Bocce-turnaus
• Tressette-turnaus
• Pöytäfutisturnaus
• Pelle-esitys
• Mainitsinko jo, että karaokea?
• Kaksi ilotulitusta
• Ferragosto eli se italialaisten juhannus

Noin aluksi.

Aika monena iltana olin hyvin kiitollinen siitä, että Merjan eiliseen jatkunut Back to Green -näyttely piti minut Borgo Valle Vecchialla.

Samaan aikaan kiinni kylässä, mutta kuitenkin omassa rauhassa.

Mietin, mistä mökötystarpeeni kumpuaa.

Monessa mittakaavassa olen kuitenkin ihan supersosiaalinen otus: tykkään jutella, tykkään tutustua, en jaksa välittää vaikka en vieläkään osaa taivuttaa verbejä, viihdyn härdelleissä.

(Karaokessa en viihdy koskaan.)

Päädyin siihen, että kyse on loman ja arjen erosta.

Kesällä Fallo täyttyy lomailevista

• kanadalaisista
• yhdysvaltalaisista
• englantilaisista
• sveitsiläisistä
• saksalaisista
• ranskalaisista
• venäläisistä
• eteläafrikkalaisista
• italialaisista

Noin aluksi.

(Plus sitten on vielä yksi hassu norjalainen. Ja me.)

Ja lähes kaikki ovat vähintäänkin kaukaista sukua keskenään eli energisiä italialaisia.

(Paitsi se hassu norjalainen. Ja me.)

Kaikki ovat siis täpinöissään ja rentoutuneita ja iloisia ja lomatunnelmissa ja rusketushimoisia ja nälkäisiä ja janoisia ja vailla velvollisuuksia.

(Jos jatkuvaa sukulaisten tapaamista ei lasketa velvollisuudeksi – ja koska ollaan Italiassa niin ei lasketa. )

Jopa se yksi hassu norjalainen on lomalla.

Ja sitten olemme me, jotka yritämme raksata ja viljellä ja vaeltaa ja tavata kaikkien kaikki sukulaiset ja puhua kolmea kieltä ja joskus jopa neljättä eli surkeaa ranskaa ja kirjoittaa ja entisöidä ja nousta kuudelta ja metsästää vanhoja kattotiiliä ja kiristää varapormestarilta sitä saamarin valokuitukaapelia jota vieläkään ei ole ja arpoa joko on soveliasta ruveta tinkaamaan Conchettan perikunnalta sitä cantinaa josta sovittiin jo viime vuonna.

(Onko?)

Ja tähän päälle kaikki kyläjuhlat.

Muistatte ehkä, millaista kauhua tunsin, kun tajusin, että joukko hulluja suomalaisia on pystyttämässä rakennustyömaalle keramiikkanäyttelyä?

Nyt tiedän: se oli viisautta.

Turvasatama raksaajabailaajalle.

Olen aika varma, että syksyn hiljaisina päivinä ja iltoina katson näitä Sotto le Stelle -juhlan kuvia kaihoisasti (koska on niin hemmetin hiljaista!), mutta juuri nyt tuntuu siltä, että kiitos elokuu kun olet kohta ohi.