Olen aina ollut toivoton juhlapyhien kanssa.
Niin toivoton, että jossain vaiheessa lapsi huomautti pääsiäisperinteen tarkoittavan meidän perheessämme ruokailua Hesburgerissa.
Kyllähän minä joulun muistan ja uusi vuosikin vielä onnistuu, mutta muiden pyhien kanssa on vähän niin ja näin.
Ne jotenkin yllättävät vuosi toisensa jälkeen – vähän kuin talvi autoilijan.
Aika usein näihin unohduksiin on kieltämättä liittynyt myös se, että jääkaappi on ammottanut tyhjyyttään siinä vaiheessa, kun olen tajunnut, että hitto vieköön, nyt pitäisi olla jonkinlainen juhlakattaus pöydässä.
Sitten on vielä perinnesekaannukset.
Otetaan nyt vaikka pääsiäisnoidat.
Tampereella virpojat tulivat aina ihan puskista, koska meillä Etelä-Pohjanmaalla trullitetaan vasta seuraavana viikonloppuna.
Eli käytännössä meillä ei koskaan ollut mitään tarjottavaa virpojille, jouduimme piileskelemään eikä lapsi päässyt porukkaan mukaan.
(Tai siis pääsi, mutta vain, jos oli aikaa ajaa seuraavaksi viikonlopuksi mummolaan.)
Entä kokot?
Etelä-Pohjanmaalla niitä poltetaan pääsiäisenä, muualla käsittääkseni juhannuksena.
Ei siis ole helppoa pysyä tolkuissaan tässä perinteiden sekamelskassa.
Ei Suomessa – eikä varsinkaan Italiassa.
Varsinkin jos on muutenkin helposti sekaisin menevää sorttia
Pyhäinpäivä on tästä hyvä esimerkki.
Kuvittelin vielä alkuviikosta, että pyhäinpäivää vietetään Italiassakin marraskuun ensimmäisenä lauantaina, mutta ei.
Toisin kuin suomalaiset, italialaiset ovat pitäneet pyhäinpäivän paikallaan: se on aina 1. marraskuuta.
Paitsi että pyhäinpäivä ei Italiassa ole pyhäinpäivä samassa merkityksessä kuin Suomessa.
Pyhäinpäivänä Italiassa juhlitaan katolisen kirkon pyhimyksiä.
Sellainen pyhäinpäivä, johon me Suomessa olemme tottuneet, tulee vasta italialaisen pyhäinpäivän jälkeen eli marraskuun 2. päivänä.
Eli pyhäinpäivänä (1.11.) muistetaan pyhimyksiä ja heti seuraavana päivänä (2.11.) kuolleita perheenjäseniä.
Marraskuun ensimmäinen on Tutti i Santi tai Ognissanti.
Ja marraskuun toinen on I Morti.
Tutti i Santista tiesimme sentään jo keskiviikkona, kiitos Rossanan, mutta kuvittelin vielä silloinkin, että ihmisten puheissa vilisevät santit ja mortit tarkoittavat samaa päivää.
Tajusin ruveta selvittämään asiaa vasta tänä aamuna, kun Settimio ei ilmestynyt töihin, vaikka santi tai morti tai mikä sen nyt on oli jo ohi, ja rupesin epäilemään, että tässä pyhäjutussa on jotain hämärää.
Tänään on siis i Morti.
Päivän perinteisiin kuuluu kukkien ja kynttilöiden vieminen haudoille.
Aika usein italialaisilla hautausmailla näkee muovikukkia, mutta tänään ihmiset vievät haudoille tuoreita krysanteemeja.
Väittävät, että joskus historiassa haudoille on viety myös ruokaa, koska monet ovat uskoneet sielujen piipahtavan kylässä juuri tänään.
Luin, että Roomassa on joskus pidetty jopa hautausmaapiknikkejä, joissa ruokaa on tarjottu myös menehtyneille.
Täällä Fallossa perheet ja sukulaiset kokoontuvat päivälliselle (koteihin!) ja ainakin jotkut kattavat pöytään yhden ylimääräisen lautasen kuolleille perheenjäsenille.
Meillä Valle Vecchialla on sateista ja hiljaista – ja melko tyhjä jääkaappi.
Lähin Hese taitaa harmillisesti löytyä vasta Saksasta tai Liettuasta…
Hyvää Tutti I Santi- ja I Morti- ja Pyhäinpäiviä Piccolo Salvoon Kangasalta!
Kiitos! Ja me taas toivotamme hyvää syksyä ja kaikkia hyviä pyhiä, joita tässä taas varmaan tulee puskista ennen uutta vuotta useampiakin. 😀
Täällä on ollut sateista ja sumuista koko päivän. Etelä- Pohjanmaan ja Savon perinteet poikkeavat melkoisesti! Mieheni oli Mikkelistä ja minäkin asuin siellä 18 vuotta, sitten muutimme Etelä-Pohjanmaalle, olimme ihan sekaisin trulli ja kokko juttujen kanssa 😀 Levollista Pyhäinpäivää! Terv Tepa
Hauskaa, että en ole ainoa, jonka pään pääsiäisnoidat ovat sekoittaneet. Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!
Moro.
No, onpa lohduttavaa, että sinäkin olet sekaisin juhlapyhien kanssa. Piti oikein googlettaa marraskuun 1. päivä, kun mies oli ensin turhaan käynyt kolkuttamassa kuntosalin ovea. Jätin sitten suosista kuntonyrkkelytreenit väliin. Onneksi Alghero on sen verran iso paikka, että Conad ja Deltacoop ovat joka päivä auki. Ei nälkä yllättänyt. Maanantain myrsky sen sijaan yllätti ja aamulenkilläni sain vesiryöpyn ja raekuuron niskaani.
Hyvää jatkoa ja onnea työn edistymisestä!
toivoo Riitta
Kiitos! Ja joo, täältä saa vertaistukea kaikki ne, jotka sekoittavat ja unohtelevat erilaisia juhlia. Viime vuonna soitin lapselle synttärionnitteluja. Sanoi kiitos – ja ehdotti sitten, että voisin soittaa kuukauden päästä uudelleen, kun ne synttärit on vasta silloin. 😀 Onneksi on huumorintajuinen lapsi.