Annoin viikatteen heilua päädyllä. Vaari lainasi talikkoa ja kottikärryjä. Sitten piti päättää, minne niittojätteet kasataan. Yritin kyllä sanoa Vaarille, että ”se ei ole komposti vaan raunio, josta voisi tulla talo”, mutta annoin lopulta periksi ja kasasin jätteet sinne, mihin Vaari käski. Eli tulevaisuuden pikkutaloon. Tai siis kompostiin.
Kolmastoista marraskuuta 2019.
Minna kirjoittaa:
Siinä se nyt on. Ei vielä ihan valmis, mutta ei enää edes etäisesti komposti.
Pääsette kahden vuoden takaisiin toukokuun tunnelmiin tästä.
Settimio ja Mikko rappasivat aasitallin sikalan puoleisen seinän kattopalkkien välit.Rappauksessa käytettiin samaa laastia kuin saumauksessa.Seuraavaksi lähtivät tellingit. Sitten kantoon pääsivät sikalan kattopalkit, jotka Settimio oli petsannut valmiiksi Concettan cantinassa.Palkit pujoteltiin katolle käsipelillä, koska hauis oli nopeampi kuin vinssi.Pitkät kattopalkit laskettiin suoraan betonin päälle. Settimio kiinnitti ne paikoilleen kulmaraudoilla. Sen jälkeen hän nosti kulmiin ja sivulle lyhyet palkit, jotka kiinnitettiin samalla tavalla kuin pitkät.Palkkien väleihin Settimio nosti tiiliä, sitten oli muuraamisen vuoro.Samaan aikaan Mikko jatkoi aasitallin saumaamista.Settimio naputti petsatut laudat palkkien päälle, ja leikkasi lämpöeristeistä sopivat palat.Seinän ja katon väli tiivistettiin polyuretaanivaahdolla. Nuo valkoiset pallurat ovat eristeiden kiinnikkeitä.Eristeiden jälkeen olivat vuorossa mittaan leikatut päätypellit ja ränni.Vesieristeeksi herra Settimio kiinnitti bitumimaton, jonka päälle hän latoi tiilet.Sikalan katto valmistui jotenkin ihan ennätysajassa. Kattorallin jälkeen Settimio asensi aasitalliin syöksyputken. Mikko siirtyi seuraavalle seinälle piikkaamaan.Aasitallin syöksyputki tulee myöhemmin jatkumaan alas asti, kunhan ensin saadaan etuseinän saumaus valmiiksi ja loput tellingit pois tieltä.Sikalan yläreunan rappaus on viimeistä vaille valmis. Se on hieman leveämpi kuin aasitallissa, koska rappauksella piilotetaan myös maanjäristyspanta. Aasitallin maanjäristyspannan eteen Settimio muurasi kiviä, mutta sikalassa oli pakko tyytyä betoniin, koska kivireunukselle ei riittänyt tilaa.Vanhojen kattotiilien käyttäminen oli viisas päätös. Tiiliä jäi vain muutama, joten tulevan talven ja kevään aikana meidän täytyy etsiä niitä lisää, sillä jossain vaiheessa myös kolmostalo tarvitsee katon.Tältä näyttää nyt. Myös sikala odottaa vielä syöksyputkea.Sikala puutarhan puolelta kuvattuna. Iso osa siitä on maan sisällä.Ai että mikä on meininki sisätiloissa? Noooooh…. Tellinkejä ei vielä purettu, koska pitkät sivuseinät pitää saumata. Päätyseinille tulee maanjäristyssuojaksi kuvassa näkyvää verkkoa, joten päädyt rapataan.Eksjussi on parhaillaan saapumassa piazzalta aasitalliin. Löysimme kellarista ovet, jotka sopivat tähän aukkoon. Ne tarvitsevat vain vähän rakkautta. Yläikkuna täytyy rakentaa alusta alkaen.Kurkkaus sikalaan eli kylpyhuoneeseen. Settimio puhkaisi oviaukon heti remontin alussa. Väliseinän paksuus on 980 milliä. Tuo harmaa läntti seinällä on vessan vesisäiliön paikka.Tässä on kylpyhuoneen sisäkatto.Näkymä suihkusta. Aika mukava, vai mitä?Ja Mustikka saapumassa sikalaan. Opinkohan koskaan sanomaan sikalaa kylpyhuoneeksi? Luultavasti en.Tässä mennään nyt: rappaamista ja saumaamista. Tänään ei onneksi sada.
Ihan mahtavaa nähdä miten homma teillä etenee; rakennuksista tulee todella kauniita. Ja onni on kyllä ollut mukana, kun herra Settimion saitte rakentajaksi.
Toivottavasti kauniita ilmoja piisaa saumauspuuhiin!
Kiitos! Tänään on taas sellaista sataa-paistaa-sataa-paistaa -keliä, mutta ei onneksi mitään rankkasadetta. Ja juu, olen kyllä ihan superisti iloinen siitä, että kosmos lähetti meille herra Settimion!
Vaikka on ihanaa seurata teidän kaikkea hääräämistä ja suunnittelua ja tekemistä on kyllä upeata nähdä sitä valmistakin työtä! Kyllä se siitä ja kyllä kelpaa! Jee!
Siis WOW mitä siellä olette saaneet aikaan! Kaikki tuo rakentaminen, ja nuo Minnan upeat kasvipalstojen raivaukset. Olette aikamoisen sitkeitä sissejä, hatunnosto! Tätä kertomusta on kyllä ilo seurata!
On niin upeeta jälkeä! On ihan mahtavaa jaksamista ja kärsivällisyyttä. Itsekin monen rempan keskellä asuneena ymmärrän aika pitkälle ja jos olisimme edes 15 v. nuorempia, varmaan ryhtyisin johonkin saman kaltaiseen projektiin, mutta en enää näin melkein seitsemänkymppisenä. Ihailen vain ja nautin mukaansa tempaavasta kerronnasta ja kuvista. Kiitoksia!
Kiitos kovasti! Joku Vaarin tuttu oli sitä mieltä, että me ollaan aivan liian vanhoja tällaiseen projektiin, mutta sanottiin sille, että kuules nyt, me ollaan Suomesta. 😀 Kylässä olisi kyllä myynnissä vähän pienempääkin takomista vaativia taloja, joten tänne vaan, jos yhtään tuntuu siltä!
Ihan mahtavaa nähdä miten homma teillä etenee; rakennuksista tulee todella kauniita. Ja onni on kyllä ollut mukana, kun herra Settimion saitte rakentajaksi.
Toivottavasti kauniita ilmoja piisaa saumauspuuhiin!
Kiitos! Tänään on taas sellaista sataa-paistaa-sataa-paistaa -keliä, mutta ei onneksi mitään rankkasadetta. Ja juu, olen kyllä ihan superisti iloinen siitä, että kosmos lähetti meille herra Settimion!
Wau!!!
Ootte te uskomattomia!
Terkut Tampereelta!
Kiitos! Ja paljon terveisiä täältä Tampereelle! Miten ratikkatyömaa edistyy?
Vaikka on ihanaa seurata teidän kaikkea hääräämistä ja suunnittelua ja tekemistä on kyllä upeata nähdä sitä valmistakin työtä! Kyllä se siitä ja kyllä kelpaa! Jee!
Kiitos! Ja jee! Täytyy ottaa ilo irti näistä välietapeista – muuten voi iskeä pieni ahdistus. 😀
Vaude, miten hienolta näyttää! Onpa siistiä ja huolellista työnjälkeä.
Terveisiä pimeästä ja sateesta Tampereelta!
toivoo Riitta
Kiitos kovasti! Toivotaan, että Tampereellakin pilkistää aurinko.
Siis WOW mitä siellä olette saaneet aikaan! Kaikki tuo rakentaminen, ja nuo Minnan upeat kasvipalstojen raivaukset. Olette aikamoisen sitkeitä sissejä, hatunnosto! Tätä kertomusta on kyllä ilo seurata!
Kiitos kovasti! Kärsivällisyys on kyllä välillä todella kovassa testissä, mutta yritetään tehdä asia kerrallaan. Kiitos mukavasti viestistä!
On niin upeeta jälkeä! On ihan mahtavaa jaksamista ja kärsivällisyyttä. Itsekin monen rempan keskellä asuneena ymmärrän aika pitkälle ja jos olisimme edes 15 v. nuorempia, varmaan ryhtyisin johonkin saman kaltaiseen projektiin, mutta en enää näin melkein seitsemänkymppisenä. Ihailen vain ja nautin mukaansa tempaavasta kerronnasta ja kuvista. Kiitoksia!
Kiitos kovasti! Joku Vaarin tuttu oli sitä mieltä, että me ollaan aivan liian vanhoja tällaiseen projektiin, mutta sanottiin sille, että kuules nyt, me ollaan Suomesta. 😀 Kylässä olisi kyllä myynnissä vähän pienempääkin takomista vaativia taloja, joten tänne vaan, jos yhtään tuntuu siltä!