Vuokrasimme valmiiksi kalustetun kesäkodin Pispalasta, Sisiliaan palaamme syyskuussa.
(Kuva yllä autosta, ei kesäkodista.)
Nyt totuttelemme siihen, että koirat kulkevat hihnassa ja viiniä mennään ostamaan Alkosta eikä suinkaan naapuritilan papan vihanneskärrystä.
Noin 4000 kilometrin ajomatka Sisiliasta Suomeen kolmen koiran kanssa sujui odotettua rauhallisemmin. Tiivistettynä näin:
Lähdimme tiistaina aamuviideltä Cefalusta, ajoimme Messinaan ja matkustimme sieltä lautalla Calabriaan. Jo tässä vaiheessa kävi selväksi, että Salvo Montalbano ei ole ns. maisematyyppiäAlkumatkasta oli vähän ahdasta, koska Roomaan Alession varastoon syksyä varten jätettävät tavarat oli pakattu takapenkille. Kun tunnelma kävi liian tiiviiksi (= Rosi ja Pipa kyllästyivät tönimiseen), Salvo Montalbano siirtyi etupenkille nukkumaan.Juuri nyt Vesuvius vasemmalla.Alle 100 kilometriä Roomaan. Takana lukuisia pissapysähdyksiä, ulkona helle, sisällä ihan riittävän lämmintä – ja äärettömän tehokas reisilämmitin.Rooma, klo 17 ja normaali ruuhka. On aika saada päivän hurjin hepulikohtaus.Rooma, Via Monte Grimano. Ensimmäinen matkailta. Kannattaa ottaa kunnon nokoset, että jaksaa varmasti bailata halki yön – ja käydä mm. levittämässä kissan hiekkalaatikon sisällöt parvekkeelle.Matkapäivä kaksi. Rooman jälkeen takapenkkiläisille aukesi lisää tilaa. Tässä ohitamme Bolognan. Yöllinen hilluminen vaatii veronsa.Takapenkin tavoitelluin paikka: tähän tuulee mukavasti.Ja koska Rosikin hoksasi, että parhaat viimat saa keskellä…… joutui Salvo Montalbano etsimään uuden makuupaikan.Pipa on meidän koirasakista se, joka tutkii matkallakin maailmaa.Toiseksi yöksi pysähdyimme Tshekin Mikuloviin. Aamuviideltä suostuin vihdoin myöntämään, että unta on turha edes yrittää. Emme olleet ainoita aamuvirkkuja: vihainen mummo huuteli parvekkeelta, kun pysähdyimme hetkeksi nurmikolle haistelemaan.Kolmantena päivänä ajoimme Mikulovista yöksi Liettuan Marijampoleen. Majapaikan äiti ja tytär halusivat hoitaa Salvoa, että me pääsisimme syömään rauhassa. Onneksi pentu oli ymmärtänyt kerätä riittävästi virtaa.Neljäntenä ja viimeisenä matkapäivänä pysähdyimme Latviassa samalle rannalle kuin kolme kuukautta aiemmin menomatkalla. Meno oli yhtä hulvatonta kuin viimeksikin.Suomi. Salvolla ei suuria tunteita. Olin jopa vähän pettynyt, kun kukaan ei koko matkan aikana kysellyt koirien passeja ja papereita – ei, vaikka ilmeisesti Helsingissä oli jonkinlainen tehovalvonta.Tuntuu ihan siltä, että joka aamu Salvo Montalbano on hieman isompi kuin edellisenä iltana. Muutaman kuukauden kuluttua voimme pysähtyä taas Latviassa rannalle ja ottaa menopaluupotretin.
Ihania kuvia!
Kiitos!
Kyllä teillä on ihania koiria. Tämän kolmikon kanssa on varmaan mielenkiintoisia
päiviä. Mukava lukea näitä juttuja.
Kiitos! Ei tämän jengin kanssa kyllä tylsiä hetkiä ole. 🙂