Kestoinhokkini käärmeet ovat olleet viikon kuumin puheenaihe. Niitä kuulemma vilisee Piccolo Salvon takana olevassa rinteessä. Sieltä ne luikertelevat ihmisten ilmoille kellarin kautta tai talon päädyiltä.
Piazzalle nousevissa portaissakin saa koko ajan katsoa jalkoihinsa.
Hurjimmissa jutuissa puusta saattaa pudota käärme niskaan – enkä kyllä ilahtunut siitäkään versiosta, jossa käärmeet kiipeävät murattia pitkin ylös ja luikahtavat avoimista ikkunoista sisään. ESIMERKIKSI TYÖHUONEESEENI.
- Italialaisia Tarzan-käärmeitä, muotoili Mikko.
- Hyi hemmetti, sanoin minä.
Tarzan-käärmeet ovat kuulemma valtavia – kertojan käsivarren mitasta voi päätellä pituuden. Ja muhkeitakin ne ovat: ainakin kymmenen senttiä halkaisijaltaan.
Väritys kuulemma vaihtelee, enimmäkseen puhutaan mustista.
Naapurin Vaarilla on vielä hieno konsti tehostaa tarinaa: luikertelevat käsiliikkeet saavat ihan uuden ulottuvuuden, kun Vaari ulvoo käärmettä näytellessään kuin susi.
Haluaisin uskoa, että ainakin osa käärmejutuista menee vuolaan kerronnan ja liioittelun piikkiin – ja toisaalta Vaari lohdutti kauhistuneen naamani nähtyään, että käärmeet kyllä vaihtavat maisemaa, kun talossa ja pihassa on elämää.
Olemme saaneet myös torjuntaohjeita, jotka eivät varsinaisesti poikkea suomalaisista:
Kumisaappaat jalkaan, töminää ja meteliä. (Check, check ja check helposti.)
Risukot pois ja heinikot matalaksi. (Öööö, niinpä.)
Ikkunat ja ovet kiinni tai ainakin verkot ikkunoihin. (Ei tule onnistumaan.)
Muratit alas. (Hyvässä vauhdissa.)
Eläintarinoissa on mainittu myös skorpionit, mutta epäilemme, että kyse oli hämähäkeistä.
Sitten on villisiat. Niitäkin vilisee alarinteessä, hermostuttavat kuulemma koiria.
Ja sudet – nähty myös näillä kulmilla.
Peurat, jotka pomppivat tielle vailla mitään tolkkua.
Ja mehän emme tietenkään ole nähneet mitään muuta kuin lehmiä, lampaita, kanoja, aaseja… Niin ja koiria, kissoja, yhden hilpeän ketun ja aivan törkeästi hämähäkkejä.
Piccolo Salvossa asuu ihan kaikkialla hämähäkkejä, joita on yksinkertaisesti pakko sietää, vaikka kuinka inhottaisi.
Viikon herttaisin eläinuutinen kertoo mäyrästä. Kylällä nimittäin liikkuu yöllinen lyllertäjä, joka syö kujille jätetyt kissojen ruokalautaset putipuhtaaksi.
Sitten se keinuu tiehensä ja ilmestyy taas seuraavana yönä napostelemaan.
Toivon, että jonakin yönä osun paikalle. Mäyrä, uusi suosikkini!
Elämä voi olla mielenkiintoista Hyvää jatkoa Kiitos hyvästä kerronnasta voin melkein nähdä maisematn
Kiitos Helmi!
Mäyrä sääriluussa on vähemmän kiva, googlaa vaikka. Tosin se tuskin kiipeää murattia pitkin työhuoneeseen. 😀
Täytyy yrittää kurkistella mäyrää vaikka muurin päältä. 🙂
Hei, oletko tarkoituksella laittanut asetusket niin, ettei blogin kuvia saa avattua suuremmiksi? Ainakaan Google Chrome selaimella, enkä Internet Explorerilla niitä saa suuremmaki. Olisi kiva nähdä tarkemmin, miltä teillä näyttää 🙂
Ja jos se olikin tarkoitus, niin olkoon. Ihan mahtava seurata teidän touhuja siellä!
Hei! No enpäs ole tuollaista tajunnut lainkaan. Toki se olisi hyvä, että kuvat saisi suuremmiksi. Katsotaan, saanko asian kuntoon.
Kiitos mukavasta palautteesta! Minna
Jos te pidätte käärmeitä 😉
http://fi.thecircumference.org/festival-of-the-snakes
vappuna lähellä
Apua! Nyt on kyllä parasta, että meidän sakki seuraa noita festareita netistä! En ehkä halua ajatella, että Abruzzosta näyttää löytyvän kaikenlaisia käärmeitä!
Kiitos linkistä! Taas on opittu uutta 🙂
Hei! Kiitos ihanista jutuista. Minkä neuvon antaisitte eläkeaikaa lähestyvälle pariskunnalle, joka fanittaa Italiaa ja salaa yhdessä ja erikseen haaveilee Italiaan muutosta ja jota ei sido Suomeen muu kuin yksi olemassaoleva lapsenlapsi ja tulevat? Muuten olen sitä mieltä, että tällaiset blogit pitäisi lailla kieltää. Ne synnyttävät villejä ajatuksia viattomien mummojen päässä.:)
Hei! Ja kiitos ihanasta palautteesta!
Mehän tietenkin annamme sellaisen vinkin, että tuumasta toimeen! Talon ostaminen Italiasta tuntuu aluksi aikamoiselta urakalta ja byrokratiasotkulta, mutta asiat järjestyvät yksi kerrallaan. Ja meiltä saatte toki apua ihan käytännössä, jos haluatte.
Italia on siitäkin hieno paikka, että täältä on suhteellisen lyhyt matka Suomeen – mekin käydään säännöllisesti moikkaamassa perhettä ja ystäviä.
Kurkatkaa vaikka tähän osoitteeseen: http://www.gate-away.com. Me löysimme Piccolo Salvon sieltä.
Jos tykkäätte Abruzzon alueesta niin kannattaa käydä myös täällä: http://www.abruzzoruralproperty.com. Eli tuo on meidän välittäjämme firma.
Abruzzo on todella hienoa aluetta, ihmiset ovat ystävällisiä ja luonto aivan upea. Tuntuu siltä, että suomalaiselle nämä valtavat metsät ovat hyvä henkireikä. Ja samalla Adrianmerikin on ihan lähellä. Abruzzossa talot ovat vielä todella paljon edullisempia kuin esimerkiksi Toscanassa.
Ja hei, tulkaa käymään meillä täällä Piccolossa. Saatatte ihastua Fallon kylään – täälläkin on useita taloja myynnissä.
Tässä vielä numeroni: +358505905542.
Hauskaa vappua ja kiitos vielä mukavasta viestistä!
Minna
Kiitos vinkeistä! No, tästähän ajatukset vasta lähtivätkin villiin laukkaan. Kohta niitä ei pysäytä mikään. Kiitos kutsusta! Tämän vuoden Italian reissu on vielä tekemättä. Kiitos tosi paljon ja hauskaa vappua! t. Riitta
Mukavaa, että meistä oli iloa! Ottakaa tosiaan jatkossakin rohkeasti yhteyttä ja tulkaa ihmeessä käymään! Mukavaa vappua! Minna
Skorppiooneista puheen ollen joskus 25 vuotta sitten asustaessa Fuengirolassa löyty kämppämme parvekkeelta pieni skorppari. Miten lie tiensä sinne löytänyt kun tuppaavat asumaan toisella puolella välimerta…
Törmäsin puutarhassa ensimmäiseen skorpiooniini ikinä. Se muistutti koppakuoriaista, jolla on pyrsö. Huusin niin lujaa, että tyyppi on varmaan vieläkin pakomatkalla! Sitten kun hoksasin lopettaa huutamisen niin tajusin, että ei se niin hirveältä edes näyttänyt. 🙂
Kiitos koukuttavasta blogista. Ihailtavaa että ehdit kaiken tuon keskellä kirjoittaa. Noista hämähäkeistä.. minkä kokoisia kavereita siellä vilistää ja kuinka tuhteja vai onko enemmän lukkien tyylisiä? Suunnitelmissa siirtyä Italiaan heti kun mahdollista ja tämä on yksi asia mitä mietin eniten ?
Hei! Ja kiitos viestistä!
Mä olen tähän mennessä törmännyt enemmän lukkien tyylisiin hämähäkkeihin – ja yritän siedättää itseäni välillä hyvällä, välillä huonolla menestyksellä. Yhtään todella tuhtia kaveria en ole vielä tavannut. Enkä toivottavasti tapaakaan.
Ensimmäisen skorpionin näin viime viikolla, mutta se muistutti lähinnä koppakuoriaista, jolla oli pyrstö. Toki huusin niin lujaa, että kyseinen kaveri lienee edelleen pakomatkalla kohti rannikkoa.
Eli kyllä näiden kanssa toimeen tulee, kun hengittelee välillä syvään.
Tervetuloa Italiaan! Voidaan sitten perustaa vaikka jonkinlainen vertaistukiryhmä. 🙂 Minna
Kiitos vastauksesta, tuotahan se uuteen tottuminen vaati – rauhoittumista. Suomessakin löytyy skorpioneja, huusin varmaan yhtä lujaa kun sinä kun löysin tällaisen kävelemästä seinältämme: https://fi.wikipedia.org/wiki/Valeskorpionit.
Palaillaan ryhmän osalta kun siihen asti päästään, ideoita on 🙂
Hei Minna,
ihailen kovasti tuota projektianne, Ja luin nyt kaikki kirjoitukset yhteen menoon. Oli, kuin olisin itse ollut mukana. Terkkuja Saksasta.
Ulla
Kiitos mukavasta palautteesta! Ja terveisiä Saksaan!
Koukussa elamantyylinne seuraamiseen. Meilla mies kotoisin Abruzzosta Vastosta, ei niin kaukana teilta. Belgiasta seuraan blogianne.Viikonloppu meni ihan lukemisen parissa, ihan sattumalta osuin sivuillenne. Rohkeutta ja suomalaista sisua tyoprojektiinne.Oma pieni kotimme, kivitalomme on alkujaan myos naita kasin kivenlohkareista rakennettu, tosin jo modernisoitu ostaessamme sen 30v sitten. Haasteita teilla on edessa talokompleksinne kanssa, mutta niin pitaakin.
Kiitos paljon viestistäsi ja terveisiä sinne Belgiaan! Tulkaa poikkeamaan, jos käytte Vastossa!