Herätyskello soitti 4.30. Aamupäivän työlista näytti siinä vaiheessa tältä:
- Laita hellanpesään tuli. Keitä aamukahvit ja kirjoita. Siivoa mahdolliset pissat. Pelasta kengät. Ohjaa riehuvat pennut takaisin nukkumaan. Kirjoita lisää. (Minna)
- Kävele koiranpentujen kanssa seitsemäksi laaksoon päästämään kanat ulos. (Minna)
- Kävele takaisin kotiin ja ruoki pennut. Juo lisää kahvia ja jatka kirjoittamista. Vastaa samalla viesteihin ja puhelimeen. (Minna)
- Vie isot koirat ulos ja ruoki ne. (Mikko)
- Vie Rossanalle ylätalolta kaksi valkoista kulhoa, iso muovisoikko ja vihreä lautanen. (Mikko)
- Aja Villa Santa Mariaan ostamaan hernekeittoon tarvittavat lihat. Hanki samalla reissulla pari kattilaa. (Mikko)
- Mene kymmeneksi Rossanalle kuvaamaan, kun rouvat leipovat juhliin scroppelleja eli jonkinlaisia pikkumunkkeja. (Minna)
- Tutki vielä kerran, miten hernekeitto tehdään 200 ihmiselle. Yritä pitää pääsi kasassa, vaikka pormestari veikkailikin alkuviikosta, että ihmisiä voi tulla jopa 500. Laita paniikkiviestejä Kaijalle ja Don Sihdolle. (Minna)
- Noudata Sihdon hernekeittostrategiaa. (Minna)
- Ota pari valokuvaa kainaloon ja kiipeä kunnantalolle kokeilemaan, josko kuvat pysyisivät karhuntarralla seinässä. (Mikko)
- Yritä löytää uusi joulupukki, koska edellinen joutuu työkeikalle Dubaihin. (Minna)
- Testaa, että saat musiikin soimaan jollain konstilla piazzalle, vaikka kunnantalon cd/kasettisoitin ja Spotify eivät oikein natsaa yhteen. (Mikko)
Arvaatte varmasti, että välillä pieni paniikki hiipii mieleen. Kaksi yötä juhliin ja sata asiaa hoitamatta.
Ja sitten toisaalta, aika moni asia on myös kunnossa.
Kuten karjalanpiirakat.
(Voisiko joku muistuttaa, että meidän täytyy ostaa munia ja voita! Eli lisää aamupäivän listalle kohta 13: laita Päiville viesti munavoin määrästä.)
Team Karjalanpiirakka teki melkoisen urakan viikonloppuna.
Mikko kävi hakemassa Virpin, Päivin, Ilkan ja Markun Chietin bussiasemalta perjantaina. Jengi oli Fallossa vasta keskiyöllä – puuroriisit, piparkakut ja tonttuasu kassissa.
(Kassissa oli myös paketti kylmäsavulohta, josta ehdimme syödä puolet. Loput hoiteli Frank, joka oli keksinyt kiivetä pöydälle. Kirosanoja.)
Lauantaiaamulla kävimme ostamassa pari isoa kattilaa, ja jo ennen puoltapäivää Päivi oli laittanut riisipuuron tulelle.
Samaan aikaan Markku, Ilkka ja Mikko pyörittivät betonimyllyä ja latoivat kivimuuria.
Piirakkatavoitteemme oli 400. Ihan älytön määrä.
Olin ihan varma, että 400 piirakan kanssa menee ainakin kaksi päivää, mutta Päivin rautaisessa ohjauksessa piirakoita ilmestyi käsittämättömän nopeasti.
Päivi ja Virpi ajelivat piirakkakuoria pulikoilla, lusikoivat puuroa ja rypyttivät, rypyttivät, rypyttivät. Minä olin lähinnä jaloissa – tosin osasin sentään pyöritellä ja painella taikinasta sopivan kokoisia nappeja.
En tiedä mitä kello mahtoi olla, mutta myöhään illalla saimme viimeiset piirakat uunista ulos.
Laskujemme mukaan 400 piirakasta puuttui 37, joiden katoamisesta epäiltiin useampaa henkilöä…
Päätimme, että 363 karjalanpiirakkaa saa riittää.
Team Karjalanpiirakka lähti kohti Suomea tiistaina aamuyöllä. Oli haikeaa sanoa hei.
Me kiipesimme Mikon kanssa keskipäivällä pormestarin toimistoon. Oli aika pitää pieni tilannekatsaus.
Ruoka
Ruokalistaan oli tullut muutos. Gnocchit olivat korvanneet polenta con salsan. Pormestarin hankkimat kokit hoitaisivat gnocchit.
Rossana, Rosalinda, Nica ja Carla huolehtisivat siitä, että ruokajakelu pelaisi.
Napolin Salvatore hoitaisi makkarat.
Me huolehtisimme siitä, että Bar Sfarfallon pakastimessa olevat karjalanpiirakat olisivat sulamassa riittävän ajoissa – ja näyttäisimme, miten munavoin kanssa toimitaan. Lisäksi toisimme hernekeiton ja piparkakut ajoissa baarille.
(Kyllä, Päivi ja Virpi, muistan irrottaa piirakat jäisinä toisistaan!)
Keskustelussa mainittiin myös viini, italialaiset jälkiruuat ja monta muuta asiaa, jotka viuhuivat ohitseni. Sen verran pääsin kärryille, että ymmärsin kylän rouvien leipovan talkoilla jälkiruokia.
Ruokalista oli siis paisunut entisestään. Pormestari oli myös tehnyt päätöksen: ruoka ja viini maksaisivat 5 euroa, Salvatoren makkarat 2.
- Koska muuten täällä on tuhansia italialaisia ilmaisen ruuan perässä, selittivät rouvat.
- Italialaiset ovat siis samalla tavalla ruokahulluja kuin suomalaiset ämpärihulluja, sanoin Mikolle.
Valokuvanäyttely
Nostaisimme Mikon kanssa karhuntarran avulla valokuvat kunnatalon seinille perjantaina.
Lauantaina kymmeneltä avautuvan näyttelyn taustalla soisi Sibelius, sillä lukijamme Sanna lähetti meille musiikkilahjan. (Kiitos!)
Pormestari pitäisi puheen, Suomi-puheen hoitaisi Maikku K, joka puhuu täydellistä italiaa.
Me yrittäisimme vielä keksiä keinon, jolla saisimme Suomi-videot näkymään.
Kyläkierros
Sovimme, että Andrea pitäisi halukkaille Fallon kyläkierroksen, joka alkaisi lounaan jälkeen eli 14.30. Andrea myös lupasi johdattaa kierrokselle osallistuvat takaisin ennen pimeää.
MUSIIKKI
Kaijan Spotify-lista oli valmis. Soittopeliksi sille tarjottiin kunnantalon cd/kasettisoitinta. Mikko lupasi ratkaista ongelman.
- Tuleeko suomalaisia muusikoita, kysyi Andrea.
- Niitä ei nyt tähän hätään saatu mistään, vastasi Mikko.
- Olisipa hienoa, jos italialainen säkkipilliorkesteri soittaisi Maamme-laulun, sanoi pormestari.
Tarrat, teltta, lippu, koristeet
Pormestari oli painattanut juhlatarroja – ja liimannut jo yhden kaappinsa oveen. Tarroja riittäisi myös juhlakansalle.
Teltta nousisi piazzalle torstaina. Siniristilippu saapuisi Kaijan ja Don Sihdon mukana perjantaina. Kylän rouvat hoitaisivat koristelut, Maikku K toisi vielä lisää koristeita lauantaina. Merja ilmestyisi Napolista avuksi jo perjantaina.
Joulupukki ja tonttu
Joku ehdotti, että pukki voisi tarvita tuolin, mutta päädyimme siihen, että pukki saisi kävellä. Tontuksi palkattu Luca hoitelisi pukin apuna karkkien jakamisen.
Tikkakisa
Etteivät asiat olisi liian yksinkertaisia: kyllä, tikkakisa. Olimme jo värvänneet Joonan tikkataulujahtiin Tampereella, taulu ja tikat saapuisivat Falloon torstaina yöllä Maritan ja Lean mukana.
Ehdotimme, että tikkakisan osallistujilta perittäisiin pieni maksu ja kisan tuotto laitettaisiin Maiellan karhujen suojelemiseen.
- Siitä vaan, sanoi pormestari.
- En uskaltanut edes kysyä, mitä mieltä kyläläiset ovat lauantaiksi lupaillusta lumisateesta, ähkin Mikolle, kun kokous oli lopulta ohi.
Puhuin juuri puhelimessa Joonan kanssa. Tikkataulut, tikat ja lisäkarkit ovat matkalla Maritalle, joka tuo ne ensi yönä Lean kanssa.
(Voisiko joku muistuttaa, että taululle tarvitaan taustalevy ja mahdollisesti jalat!)
Kaija ja Juha ovat etsimässä tikkakisaan lisää palkintoja. He ilmestyvät huomenna iltapäivällä. Sain juuri hernerokkaohjeet: laita herneet yöksi likoamaan, keitetään soppa yhdessä huomenna illalla.
(Aika iso kivi putosi sydämeltä!)
Mikko on matkalla Villa Santa Mariaan hakemaan keittolihoja. Minä olen jo 45 minuuttia myöhässä Rossanan leipomistalkoista.
Tässä kaiken aamutouhun keskellä olen ehtinyt hankkia myös uuden joulupukin. Uusi pukkimme saapuu Sulmonasta – ja aikoo pystyttää piazzalle teepisteen…
(Listalta kohdat 4, 5, 8 ja 11 suoritettu. Numero 6 meneillään. Nyt hoitamaan numero 7. )
Alun perin pieniksi suunniteltu juhlanne on ihan vähän laajentunut. Se mikä on käsittämättömän upeaa on koko kylän osallistuminen ja innostus juhlan tekoon! Samoin kaikkien muidenkin ystävienne auttamishalu ja talkoohenki on todella hatun ja lipun noston arvoinen asia. Uskon että Suomesta ei ikävä kyllä enää löydy tuollaista yhteishenkeä kovinkaan monesta paikasta.
Saatte varmaan ikimuistoiset juhlat, nauttikaa jos ehditte.
Täällä on kyllä talkoohenki kunniassaan. Johtuu varmasti osin ihan siitä, että kylän kaikki asukkaat tuntevat toisensa ja ovat kovia innostumaan. Emme silti osanneet arvata, että homma lähtee näin isosti lapasesta. 😀
TODELLA hienoa!!!! Teidän yhdessä tekemisen meininki lämmittää mieltä täällä koto-Suomessakin pakkasten keskellä! Super hienoa. että muistatte näin siellä pikkukylässänne 100-vuotiasta Suomea <3 <3 !!
Kiitos kovasti! Olin vähän apealla mielellä itsenäisyyspäivänä, kun koti-ikävä iski oikein kunnolla, mutta eiköhän näillä juhlilla saada ihan hyvä Suomi100-meininki aikaiseksi. 😀
Näyttää hurjalta, ja varmasti on sitä. Mutta kommeet juhlat ovat tulossa siitä ei ole pienen pienintä epäilystä. Yksityiskohtia ja eri juttuja on niin monta, että ei yhtään kokonaisuutta haittaa jos jossain kohtaa tuliskin joku fiba. Olen varma ettei sillä Italiassa ole ollenkaan niin väliä. Ei heillä kaikki läheskään 100% pelitä ja silti kaikki on oikein hyvin,, eikö..
Upeita ikimuistoisia hetkiä telle koko köörille! Hengessä mukana Leena.
Kiitos! Italialaiset ovat tosiaan ihan huippujengiä myös siinä, ettei se ole niin nuukaa, mennäänkö suunnitelman mukaan vai vähän siitä ohi. Vähän tässä on silti silmät pyöreänä ihmetyksestä – siis ihan jo siitä, että miten kummassa me nyt tällaiseen ralliin taas vaihteeksi jouduttiin…
Moro! Ota, Minna, iisisti, kaikki tuntuu olevan reilassa. Aina kun muistat, pysähdy ja hengitä syvään kolme kertaa. Teillä on siellä niin mahtava porukka järjestämässä juhlaa, että jos joku juttu ei mene ihan käsikirjoituksen mukaan, niin keksitte lennosta uuden suunnitelman. Kun valmistelut jo ovat noin hauskoja, niin itse juhlasta tulee varmasti ikimuistoisen hilpeä. Hauskaa juhlaa!
toivoo Riitta
P.S. Tämä on kyllä kuin lukisi jotain jännitysnäytelmää. 🙂
Kiitos! Täällä Fallossa tuntuu usein ihan ”normipäivinäkin”, että ollaan mukana jonkinlaisessa hassussa elokuvassa – nyt on tosiaan vielä vähän jännitysnäytelmämeininkiä myös meillä.
Luulen, että käsikirjoituksesta poiketaan vielä useaan otteeseen… Mutta hyvällä huumorilla yritetään selviytyä!
Paljon terveisiä!
Nyt hengästyttää minuakin! Teillä on aivan upeita ystäviä, jotka rientävät apuun! Kymmenen eiku sata peukkua kaikille heille. Ja tuo kyläläisten mukaantulo on myös aivan mahtavaa, taitavat tykätä järjestää juhlia 🙂 Niin odotan innolla raporttia juhlista, kunhan sinne asti pääsette. Ne menee hienosti, uskokaa pois! Turha jännitys nurkkaan ja antakaa hetken viedä. Tsemppiä loppurutistukseen!
Kiitos! Peukut ystäville välitetty! Me ollaan todella onnekkaita, kun ollaan löydetty elämässä aivan ihania tyyppejä ympärillemme.
Kyläläiset ovat kyllä innolla mukana – ja koko hommahan olisi pysynyt pienenä, jos kyläläiset olisivat vähän maltillisempaa juhlakansaa.. 😀
Eiköhän tästä porukalla selvitä. Eilen kuulin, että naapurikylän kukkakauppias on pystyttämässä juhliin jonkinlaisen kojun. Tässä ehtii varmasti tapahtua vielä vaikka mitä ennen sunnuntaita…
te olette oikeita työnsankareita siellä Fallossa, tuli tippa linssiin lukiessa ja elin mukana teidän touhuissa.
Kiitos! Mulla on ollut jo monta päivää tippa linssissä tuon Suomeen muuttavan koiranpennun kanssa. Mutta ehkä tässä selviydytään – sekä pennun lähtemisestä että juhlista. Vähän kyllä huimaa…